Kolme kansainvälisen muuttoliikkeen ja pakolaisuuden tutkijaa varoittaa Euroopan päättäjiä Foreign Affairs -lehdessä, että pumppaamalla rahaa Afrikan maihin lähtöpaineet sieltä Eurooppaan vain kasvavat. On fakta, että taloudellinen kehitys matalan tulotason maissa ei vähennä maastamuuttoa vaan rohkaisee sitä.
Kolme vuotta Euroopan siirtolaiskriisin jälkeenkin EU:n pakolaispolitiikka on yhä täysi kaaos. Heinäkuussa Kreikan viranomaiset varoittivat, että he eivät suoriudu kymmenistä tuhansista maahanmuuttajista Egeanmeren saarilla. Italian uusi hallitus taas on estänyt pelastusaluksia satoine turvapaikanhakijoineen saapumasta satamiinsa. Espanja otti vastaan niistä ensimmäisen, mutta käännytti jo seuraavan.
Kulissien takana Euroopan johtajat ovat kuitenkin tehneet yhteistyötä ehkäistäkseen uutta maahantulijoiden vyöryä, erityisesti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, kansainvälisiin muuttoliikkeisiin erikoistuneet kehitysmaatutkijat Loren Landau, Caroline Wanjiku Kihato ja Hannah Postel kirjoittavat.
Euroopan strategia on auttaa potentiaalisia tulijoita ennen kuin ne edes saapuvat Eurooppaan pumppaamalla rahaa ja teknistä apua valtioihin, jotka ovat Afrikan päämuuttoväylien varrella. Brysselissä viime kesäkuussa sovitun politiikan ideana on saada aikaan merkittävä sosioekonominen muutos niin, että ihmiset eivät enää halua lähteä Eurooppaan paremman elämän toiveissa.
– EU:n suunnitelmat kuitenkin sivuuttavat sen tosiasian, että taloudellinen kehitys matalan tulotason maissa ei vähennä siirtolaisuutta, vaan rohkaisee sitä. Tämän takia EU joutuu yhä enemmän turvautumaan lahjuksiin ihmissalakuljettajille, yksinvaltaisille hallinnoille ja yksityisarmeijoille pakolaisvirtojen aisoissa pitämisestä – mikä entisestään pahentaa epävakautta, joka on saanut monet lähtemään maasta alun alkaen, tutkijat kirjoittavat.
Euroopan suunnittelemat investoinnit Afrikan koulutukseen, ammatilliseen opetukseen ja jopa infrastruktuuriin eivät tule riittämään sellaisen talouskasvun saavuttamiseksi, joka tarvittaisiin paikallisesti käyttämään seuraava sukupolvi afrikkalaista työvoimaa, kirjoittajat väittävät.
Eurooppa yrittää padota maaahanmuuttoa kahdella keinolla. Ensinnäkin eräänlaisella Marshall-avulla”, joka yrittää pureutua muuttoliikkeiden juurisyihin, toisekseen paremmalla rajakontrollilla muilla teknisissä konsteilla. Tutkijoiden mukaan kumpikaan strategia ei toimi.
Afrikan väestö moninkertaistuu vuosisadassa
Strategiat eivät toimi, koska ne eivät huomioi väestötieteellisiä tosiasioita. Tällä hetkellä suurin osa Saharan eteläpuolisen Afrikan muuttajista pysyy Afrikassa. Pieni osa asuu pakolaisleireillä, mutta suurin osa muuttaa naapurimaihin elättääkseen perheensä, eikä heillä ole juurikaan pyrkimystä jatkaa Eurooppaan asti.
Tämä tilanne on kuitenkin muuttumassa, kirjoittajat epäilevät. Saharan eteläpuolisen Afrikan nuori ja hedelmällinen populaatio on nyt 40 prosenttia Eurooppaa suurempi, mutta sen ennustetaan kasvavan kuusi kertaa Euroopan väestön suuruiseksi vuoteen 2100 mennessä. Vaikka hedelmällisyysluvut lähtisivät pian laskuun, väestönkasvu jatkuu, kun nyt syntyvät lapset saavuttavat aikuisuuden. Työmahdollisuuksien takaaminen heille vaatisi ennennäkemätöntä taloudellista kasvua – eikä vain yhdessä tai kahdessa maassa muutaman vuoden ajan, vaan koko mantereella vuosikymmenien ajan.
Euroopan panostukset eivät riitä tähän, mutta ne saattavat luoda olosuhteet liikkuvuuden lisääntymiseen, tutkijat toteavat. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että talouskasvu matalan tulotason maissa tapaa ennemminkin lisätä kuin vähentää maastamuuttoa.
Muuttaminen maksaa, varsinkin kun puhutaan korkean riskin matkoista, jotka tehdään salassa. Kaikkein köyhimmillä ei ole varallisuutta maksaa näitä kustannuksia. Pienikin koulutuksen ja varallisuuden ja lisäys mahdollistaa yhä useammalle ihmiselle resurssit ja keinot lähteä.
Talouskasvu hidastaa lähtöpaineita vasta vuosikymmenien päästä
Aikanaan talouskasvu tulee hidastamaan muuttoliikettä, mutta ne ajat ovat vuosikymmenien päässä, tutkijat kirjoittavat. YK:n keräämien tietojen analyysi osoittaa, että maastamuutto alkaa vähentyä vasta, kun maan bruttokansantuote henkeä kohden on noin 11 000 dollaria vuodessa. Se on aivan eri suuruusluokkaa kuin useimpien Afrikan maiden nykyinen kehitysaste. Vain muutama maa koko Afrikassa on edes lähellä tätä tasoa.
Kirjoittajat huomauttavat, että pyrkimykset edistää talouskasvua Afrikassa voivat vaikuttaa alueen tulevaisuuteen myönteisesti. Afrikan menestys kokonaisena maanosana on kuitenkin eniten kiinni näiden kaikkein jähmeimpien ja huonoimmin hallittujen talouksien kyvystä uudistaa itseään.
– EU-johtajien pitäisi kuitenkin varoa, mitä he toivovat. Kehitysapu voi auttaa hauraita valtioita Saharan eteläpuolisessa Afrikassa parempaan kehitykseen ja vakauteen. Mutta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa nämä interventiot vain lisäävät muuttoliikettä, eivät vähennä sitä, tutkijat kirjoittavat.
Suomen Uutiset