Sovittelu on kiinteä osa rikosprosessijärjestelmää. On luontevaa, että sen ohjaus kuuluu oikeushallinnon kokonaisuuteen. Siirron myötä sovittelu saa selkeämmän valtiollisen ja painavamman aseman osana rikosprosessia, Mira Nieminen toteaa.
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on maksuton ja vapaaehtoinen menettely, jossa rikoksesta epäilty ja uhri voivat kohdata koulutetun sovittelijan tuella. Vuonna 2024 sovitteluun ohjatuista asioista noin 96 prosenttia oli rikosasioita. Yleisimpiä olivat väkivaltarikokset, anastukset ja omaisuuden vahingoittamiset.
Myös resursseja tarvitaan jatkossa lisää
Suomessa toimii 17 sovittelutoimistoa, joissa työskentelee noin 90 työntekijää ja noin 1 200–1 500 vapaaehtoista sovittelijaa. Toiminnan vuosittainen valtionrahoitus on noin 7,6 miljoonaa euroa.
– Kyse ei ole suuresta kustannuserästä, mutta vaikutus rikosprosessin sujuvuuteen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn voi olla merkittävä. Jokainen onnistunut sovittelu keventää poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten työkuormaa ja vapauttaa resursseja vakavampien rikosten käsittelyyn, Nieminen sanoo.
Nieminen korostaa kuitenkin, että sovittelu on toiminut pitkään niukoilla resursseilla.
– Rakenteellinen aseman vahvistaminen on tärkeä askel, mutta jos tavoitteena on sovittelun käytön lisääminen ja valtakunnallinen yhdenvertaisuus, myös resursointiin on jatkossa kiinnitettävä huomiota.
Uhrin turvallisuus on aina ensisijainen
Vuoden 2025 alusta sovittelun rajausta tiukennettiin siten, että väkivaltaa sisältäviä rikoksia läheissuhteissa ei lähtökohtaisesti enää sovitella.
– Uhrin turvallisuus on aina ensisijainen. Samalla on varmistettava, että uhrit saavat riittävästi tukea ja palveluita myös rikosprosessin ulkopuolella. Pelkkä kielto ei yksin ratkaise ongelmia, Nieminen muistuttaa.
Niemisen mukaan sovittelu ei ole vaihtoehto oikeudelle vaan osa sitä.
– Sovittelu lisää vastuunkantoa, inhimillistä kohtaamista ja konkreettista hyvittämistä. Tämä uudistus vahvistaa sen asemaa rikosprosessijärjestelmässä. Se on askel oikeaan suuntaan.