Eduskunta hyväksyi joulun alla lain rakennusten energiatodistuksista. Tähän asti todistus on pitänyt laatia vain uudisrakennuksista, mutta jatkossa myös vanhojen omakotitalojen energiatehokkuudesta on kaupan tai vuokrauksen yhteydessä esitettävä todistus.

Laki on monella tapaa älytön. Sikäli se on tyyppiesimerkki EU:sta peräisin olevasta sääntelystä. Direktiiviä on tulkittu suomalaiseen tapaan orjallisesti. Perussuomalaiset ja keskusta ehdottivat lain hylkäämistä, mutta hallituspuolueiden voimin laki runnottiin läpi.

Todellisen energiankulutuksen sijaan energiatodistuksessa esitetään ensisijaisesti tieto rakennuksen laskennallisesta kulutuksesta. Se perustuu muun muassa rakennusmateriaaleihin ja lämmitysmuotoon. Laskeminen on sekä hankalaa että epätarkkaa. Järkevämpää olisi, että todistuksessa ilmoitettaisiin toteutunut energiankulutus, kuten esimerkiksi Ruotsissa tehdään.

Lain mukaan todistuksen saa laatia vain pätevä, rekisteröity energiatodistuksen laatija, jolla on soveltuva tekniikan alan tutkinto tai ”tämän korvaava työkokemus”. Koska ehdotonta koulutusvaatimusta ei ole, on odotettavissa, että alalle rynnistää myös helppoheikkejä. Todennäköisesti energiatodistuksista tulee laadultaan yhtä kirjavia kuin rakennusten kuntokartoituksista tällä hetkellä.

Energiankulutuksen lisäksi todistuksessa on esitettävä toimenpiteitä, joilla rakennuksen energiatehokkuutta voidaan parantaa. Tästä syystä todistusten laatijoiden tulisi olla koulutettuja ammattilaisia ja hyvin perillä esimerkiksi erilaisten eristystapojen vaikutuksista rakenteisiin. Pahimmillaan väärät neuvot voivat johtaa uuteen hometalojen sukupolveen.

Pientalon energiatodistuksen hinnaksi on arvioitu 500–700 euroa. Varmuudella ei kuitenkaan voi tietää, mihin todellinen hinta asettuu. Varmaa on vain se, että asunnonvaihtajalle rapsahtaa jälleen yksi uusi lisäkustannus varainsiirtoveron, välityspalkkion ja mahdollisen kuntotarkastuksen lisäksi.

On myös heitetty ilmoille ajatus, että energiatehokkuusluokka olisi soveltuva peruste kiinteistöveron porrastamiselle. Mikäli tällaiseen määräytymisperusteeseen mentäisiin, pakotettaisiin käytännössä lukuisat vanhoissa taloissa asujat kalliisiin remontteihin, jotka eivät aina välttämättä edes maksa itseään takaisin energialaskuissa.

Energiatodistuksen tarkoituksena on, että mahdollinen ostaja tai vuokraaja voisi verrata eri asuntoja energianäkökulmasta. Sitä varten ei olisi kuitenkaan tarvittu kallista ja byrokraattista todistussysteemiä, kun maalaisjärjelläkin pääsee pitkälle: vetääkö ikkunoista ja ovista, onko vintillä ja seinissä riittävästi villaa, kuinka paljon energiaa edelliseltä asukkaalta on kulunut? Näiden seikkojen selvittämisen pitäisi kuulua jokaisen taloa – etenkin vanhaa taloa – ostavan tarkastuslistaan.

Muistanette parin vuoden takaisen jätevesiasetusfiaskon. Tuleeko energiatodistuslaista sille seuraaja?

Teksti: Jussi Niinistö

Kirjoittaja on kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja.