Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman “kuherruskuukausi” eli sata päivää vallan kahvassa on antanut esimakua amerikkalaisten tulevaisuudesta.
Presidentillisellä kuherruskuukaudella tarkoitetaan 100 ensimmäistä päivää vaalien jälkeen. Ajasta ei ole mitään laillista säädöstä, mutta siitä on tullut ajallinen käsite ja siten osa Yhdysvaltojen historiaa. Vastavalittu presidentti John F. Kennedy toi käsitteen selkeämmin tunnetuksi 1961, kun hän kuvaili Neuvostoliiton antaneen hänelle kuherruskuukauden kylmien suurvaltasuhteiden keskellä.
Toista kertaa presidentiksi valitun Barack Obaman molemmat kuherruskuukaudet ovat olleet sekä taloudellisesti että poliittisesti mullistavia. Toista kuherruskuukautta on varjostanut poliittinen umpisolmu demokraattien ja republikaanien välillä velkakaton nostamisesta ja liittovaltion roolista yhteiskunnassa.
Vuodenvaihteessa saatu hätäratkaisu menoleikkauksista ja veronkorotuksista valtion velkaantumisen pysäyttämisestä lykkäsi Yhdysvaltojen luisumista talousjyrkänteeltä askeleen tuonnemmaksi. Helmikuussa on luvassa toinen erä, kun kongressin pitäisi saada sovittua lakisääteisestä valtion velkakaton nostosta.
Ennätyskorkea työttömyys
Demokraatit ja republikaanit ovat eri mieltä lähes kaikesta. Ulkopolittisen instituutin tutkijan, Charly Salonius-Pasternakin mukaan lista on liian pitkä.
– Suurimmat erimielisyydet liittyvät liittovaltion rooliin ja sen oikeaan kokoon sekä markkinoiden rajoittamiseen, hän sanoo.
Yhdysvaltojen suurimpiin ongelmiin kuuluu osana eriarvoisuuden lähes räjähdysmäinen kasvu. Tähän liittyy vahvasti yhteiskuntamobiliteetin eli liikkuvuuden väheneminen.
-Perinteinen amerikkailainen unelma on nykyään paljon vaikeampi saavuttaa. Siirtyminen tuloryhmien välillä on vaikeampaa. Todellinen ongelma on kuitenkin 7.8 % (joulukuu, 2012) työttömyys. Luku tuntuu suomalaisesta näkökulmasta alhaiselta, mutta se on amerikkalaisen mittapuun mukaan hyvin korkea. Työttömyyslukujen aluevaihtelut ovat myös kasvaneet, Salonius-Pasternak tarkentaa.
Työttömyysluku oli oleellinen myös presidentin uudelleenvalinnassa. Obaman teki historiaa. Yksikään Yhdysvaltain presidentti ei ole sitten Franklin Rooseveltin kyennnyt uusimaan kauttaan yhtä korkean työttömyyden aikaan.
Suurimman haasteet ulkopoliittisia
Yhdysvaltain “velkakatto” poliittisesti luotu raja siitä, miten paljon lainaa Yhdysvallat voi luoda-ottaa. Sitä nostetaan silloin tällöin.
– Viime vuosina velkakaton nosto on politisoitunut. Republikaanit eivät halua ottaa mitään poliittista vastuuta toimistaan. He ottavat kyllä liittovaltion rahaa ja hyväksyvät budjetin, mutta tekevät velkakaton nostamisesta suurta teatteria vaatimalla vastinetta katon nostamiselle, jota he eivät tule saamaan, Salonius-Pasternak selventää.
Obaman ensimmäisen kauden suurimpia saavutuksia ovat terveydenhuoltouudistus (Affordable Care Act/Obama Care) sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien lähes täydellinen normalisoiminen.
– Tällä hetkellä seksuaalivähemmistöitä puuttuu pääosin vain liittovaltiotason oikeus avioitumisesta, Salonius-Pasternak lisää.
Rankan taloustilanteen ohella Obaman toisen kauden yksi suurimmista sisäpoliittisista haasteista on maahanmuuttouudistuksen läpivieminen (esimerkiksi Dream Act). Ulkopolitiikassa vasta riittääkin työnsarkaa.
– Obaman tiukimpia ulkopoliittisia haasteita ovat Lähi-idän tilanteen rauhoittaminen, maailmantalouden pelisääntöjen uudistaminen, Aasian eri osien “ruutitynnyreiden” avaaminen ja ”niiden” kansallisen energian ohjaaminen hyödyllisempään suuntaan (asevarustelukierteiden katkaiseminen), Salonius-Pasternak summaa.
Perussuomalainen kysyi newyorkilaisilta, millaisia toiveita ja ajatuksia Obaman toinen kausi kansalaisissa herättää.
Simon, vaatesuunnittelija/Chelsea
– Äänestin Obamaa, mutta olen kyllästynyt politiikkaan. Seuraan nykyään muotia, se on helpompaa. Asun Manhattanilla ja toistaiseksi kuulun hyväosaisiin, sillä minulla unelmatyö ja rakastava tyttöystävä.
Wang, valokuvauksen opiskelija/Lower East Side
– Äänestin Obamaa molemmilla kerroilla. En ole kovin aktiivinen poliittisesti. Suurin huolenaiheeni on tällä hetkellä opintolainani ja kuinka tulen toimeen seuraavat kaksi vuotta. On sanottu, että opintolainoissa piilee myös iso kupla. Luin juuri, että opintolainojen kokonaisarvo on noussut yli tuhanteen miljardiin.
– Tietenkin äänestin Obamaa, mutta olen pettynyt, hyvin pettynyt. Kansakuntamme on jakautunut kahtia monessa asiassa. Työväki vastaan kapitalistit. Ja tietysti eri rodut. Elämämme täällä on vaikeaa, sillä työstä saaduilla tuloilla ei enää pärjää. Tiesitkö, että yhdessä neljästä yhdysvaltalaisessa työpaikassa on palkka tunnissa 10 dollaria tai vähemmän? Jos te suomalaiset haluatte tietää mitä meille kuuluu, lukekaa Samuel F. Yetten kirja The Choice (The Issue of Black Survival in America).
Young Kang, hieroja/Chinatown
– En äänestänyt ollenkaan. Olen yrittäjä ja koitan selviytyä tällä hetkellä. Asumme vaimoni ja kahden lapsen kanssa liikehuoneistoni takahuoneessa. Obama on nyt sivuseikka, sillä koetamme saada Sandyn vanhingot katettua. Asiakkaita minulla on onneksi käynyt jo normaaliin tahtiin.
Dan, konsultti/Columbus Circle
– Olin mukana Obaman kampanjatyössä vapaaehtoisena. Olen kiitollinen, että Obama saa jatkaa. Haasteita riittää, sillä poliittinen järjestelmämme ei toimi. Se on nyt nähty.
TEKSTI: Heli-Maria Wiik, New York
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Elokapinan sisäiseltä keskustelupalstalta tihkuu erittäin huolestuttavia viestejä.
SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyarin mukaan maahanmuuttajien huonot Pisa-tulokset johtuvat muun muassa sosioekonomisesta asemasta ja tukitoimia tulisi tarkastella paremmin. Sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Ari Koponen tyrmää demaripomon väitteet.
Tällä hetkellä Suomen ylivoimaisesti suosituin kansalaisaloite ajaa anarkistiliike Elokapinan kieltämistä. Lainsäädäntöuudistusehdotuksen ja ryhmittymän lakkauttamisen lisäksi aloite samalla lähettää vahvan viestin radikaalisti toimiville ympäristöaktivisteille. - Viesti on selvä. Kansa ei hyväksy Elokapinan laitonta toimintaa. Mielenosoittaminen ja sananvapaus ovat tärkeitä asioita mutta asiat täytyy hoitaa lakien ja asetusten mukaan, aloitteen tekijät kertovat Suomen Uutisille.
Punainen armeijakunta (RAF) oli Saksan liittotasavallassa 1970-luvulla vaikuttanut äärivasemmistolainen terroristiryhmä, jonka tavoitteena oli kommunistinen kansannousu. Baader-Meinhof-ryhmänä tunnettu RAF vastusti kapitalismia. Se murhasi iskuissaan kymmeniä ihmisiä.
Sunnuntai-iltojen ohjelmapaikoille on kiihtyvään tahtiin ilmestynyt sellaisia klassikkouusintoja, kuin ”Laitaoikeisto jyräsi voittoon” ja ”Vaalitulos: YLE hävisi jälleen”. Viimeisin versiointi ja mediaväen vaikerointi nähtiin sunnuntaisissa Itävallan parlamenttivaaleista, kirjoittaa kansanedustaja Onni Rostila kolumnissaan.
Ajatuspaja Suomen Perustan tänään julkaisema vaestokello.fi-palvelu kuvaa maahanmuuttajataustaisten ihmisten osuutta Suomessa. Pääkaupunkiseudulla vieraskielisten ihmisten osuus kasvaa kiihtyvää tahtia.
Helsingin Kaisaniemen kupeilla usein liikkuva perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen näkee puistossa päivittäin Suomen sisäisen turvallisuuden löperöjen ratkaisujen ja sinisilmäisen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat ongelmat käsinkosketeltavina.
