Kansanedustaja Olli Immonen (ps.) kertoi keskiviikon tiedotustilaisuudessa näkemyksistään loppukesän mediakohusta. Hän ilmoitti myös määräaikaisesta erostaan eduskuntaryhmästä. Immonen piti pitkän puheen, joka kokonaisuudessaan ohessa.
Arvoisat tiedotusvälineiden edustajat, hyvät muut läsnäolijat ja verkkolähetysten seuraajat. Kiitos Matille hyvästä alustuksesta, ja hyvää huomenta vain minunkin puolestani kaikille.
Olen tässä tänään kertoakseni omat näkemykseni tämän kesän tapahtumiin eli poliittisten vastustajieni reaktioihin ja valtamedian uutisointiin, jotka siis liittyvät tähän minun 25. päivä heinäkuuta julkaisemaani FB-kirjoitukseen.
Ymmärrän toki sen, että kesät ovat yleensä poliittisesti hiljaista aikaa, periaatteessa mistä vain vähänkään raflaavammasta poliitikon sanomisesta voidaan haluttaessa repiä kohuotsikoita. Tulen kertomaan teille vielä kerran sen, mistä näissä kesän tapahtumissa on minun kohdaltani ollut kyse.
FB-kirjoitukseni lisäksi tulen myös kertomaan oman näkemykseni median ahkerasti kesän aikana esillä pitämiin väitteisiin siitä, että minulla olisi muka kytköksiä poliittisiin ääriliikkeisiin. Toivon, siis aidosti toivon, että tämän päivän jälkeen pääsisimme viimein yli tästä asiasta ja voisimme tästä eteenpäin keskittyä niihin oikeasti Suomen kannalta ja Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeisiin ja haasteellisiin yhteiskunnallisiin asioihin, joita tämänkin vaalikausi pitää kovasti sisällään.
Mutta lähdetään nyt ensin liikkeelle tästä median keskuudessa kohua herättäneestä FB-kirjoituksestani.
Minulta on kyselty toimittajien toimesta mm. sitä, miksi kirjoitin kyseisen kirjoituksen, miksi kirjoitin sen englannin kielellä ja mitä minä tällä kirjoituksellani tarkoitin.
Kirjoituksestani pyrittiin löytämään välittömästi sen julkaisun jälkeen mediassa mitä erikoisempia ja mielikuvituksellisimpia yhteyksiä jopa terrorismiin syyllistyneisiin ihmisiin. Median ja muutamien yksittäisten poliitikkojen mukaan kirjoituksessani oli kyse siitä, että halusin muka juhlistaa sillä norjalaisen terroristin Anders Behring Breivikin terroritekoja ja yllyttää ihmisiä väkivaltaan. Minun jopa väitettiin kopioineen oman partamallinikin kyseiseltä henkilöltä.
Ja kyllä, tällaisia väitteitä ihan oikeasti esitettiin.
Useat tiedotusvälineet välittivät totuutena eteenpäin sitä, että olisin julkaissut kirjoitukse Utöyan surmien vuosipäivänä, vaikka todellisuudessahan näin ei ollut. En julkaissut kirjoitustani väitettynä ajankohtana. Valitettavasti tämän virheellisen uutisoinnin vuoksi vielä moni elää vielä tälläkin hetkellä siinä luulossa, että kirjoituksellani olisi ollut jokin yhteys näihin Utöyan ikäviin tapahtumiin. Minua haluttiin selvästikin tulkita tässä asiassa pahimman kautta.
Miksi näin, siinä hyvä kysymys.
On ollut hämmentävää seurata sitä, kuinka monet ihmiset ovat olleet valmiita kritiikittömästi nielemään tällaiset yliampuvat väitteet tästä minun kirjoituksestani. Joten siinä mielessä minä ymmärrän täysin sen, että monet ihmiset ovat voineet aidosti säikähtää sitä, mitä minä tällä kirjoituksellani tarkoitan, ja olenko minä nyt oikeasti yllyttämässä ihmisiä väkivaltaan.
En kuitenkaan lähtökohtaisesti ymmärrä, miten jotkut poliittiset vastustajat ja media voivat lähteä vetämään eduskunnassa toista kautta istuvan, ja parlamentaarisen demokratian polkua pitkään kulkeneen, kansanedustajan jostain kirjoituksesta noinkin raakoja ja rajuja vertauksia.Valitettavasti minusta itsestäni tuntuu siltä, että tällainen vertailu on ollut täysin tarkoitushakuista ja sillä on pyritty tarkoituksella synnyttämään minusta sellaisia mielikuvia, jotka eivät millään tavalla vastaa todellisuutta. Toin jo heti tässä kohun alkuvaiheessa esille sen,e ttei minun kirjoituksellani ole tekemistä Breivikin kanssa. Minä en yksinkertaisesti hyväksy minkäänlaista väkivaltaa keinona edistää poliittisia päämääriä. En minkäälaista väkivaltaa. Silti tämä kirjoittelu jatkui.
Kirjoitan FB:iin kirjoituksia säännöllisin väliajoin erilaisista aiheista, ja tuolla kyseisellä kertaa päädyin runoilemaan englanniksi. Tietysti minä myönnän sen, ettei tämä minun kirjoitukseni ollut mitään peruspoliitikon puhetta – eikä se sellaiseksi ollut tarkoitettukaan. Tarkoitin kirjoitukseni eräänlaiseksi hengennostatukseksi tsemppaukseksi omille ystävilleni sekä täällä Suomessa että Suomen rajojen ulkopuolella. Kaikenlaisten muiden merkitysten etsiminen tästä kirjoituksestani on ollut yksinkertaisesti täysin turhaa ja väärin.
Lisäksi se, että julkaisin kirjoitukseni henkilökohtaisessa FB-profiilissani, jossa kirjoittelen milloin mistäkin asioista – myös epäpoliittisista aiheista – olisi pitänyt mielestäni toimia merkkinä median suuntaan siitä, mistä tässä kirjoituksessani oli kyse. En siis lähettänyt kirjoituksestani lehdistötiedotteita tai lisännyt kirjoitustani virallisiin blogeihini eikä se siten ollut tarkoitettu viralliseksi poliittiseksi kannanotoksi. Eli on tärkeää, että kirjoitukseni osataankin nähdä oikeassa kontekstissa.
Valitettavan moni isänmaallisesti ajatteleva ihminen kokee tänä päivänä olevansa ajatustensa vuoksi nurkkaan ajettuna ja syrjittynä mielipiteidensä vuoksi. Tiedämme esimerkiksi sen, miten naapurimaassamme Ruotsissa poliittiset vastustajat ja valtamedia ovat kohdelleet ruotsidemokraatit-puoluetta ja siihen kuuluvia henkilöitä. Liian harva isänmaallisuutta arvossaan pitävä uskaltaa nykyisessä mielipideilmapiirissä julistaa avoimesti olevansa ylpeä omista juuristaan, omasta identiteetistään, kansastaan ja kulttuuristaan, sillä nykyisin tällaiset mielipiteet tulkitaan tänä päivänä yleisesti oitis rasismiksi, äärioikeistolaisuudeksi tai muuksi vastaavaksi.
Tällaista ahdasmielisyyttä, jota isänmaallisesti ajattelevat ihmiset joutuvat kokemaan, minä en yksinkertaisesti voi hyväksyä. Jokaisella ihmisellä on oltava oikeus saada olla aidosti ylpeä siitä mitä on ja oikeus lausua se myös halutessaan ääneen. Moni toivoo Suomeen monikulttuurisuutta, mutta samaan aikaan nämä samat ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita hyväksymään sitä, että kantaväestö pyrkii edistämään ja ylläpitämään omaa kulttuuriaan.
Eli kyseinen FB-kirjoitukseni oli siis suunnattu puhtaasti hengennostatukseksi ja tsemppaukseksi omille ystävilleni sekä Suomessa että Suomen rajojen ulkopuolellakin. Olen ollut mukana erilaisessa yhdistystoiminnassa yli kymmenen vuoden ajan ja minulla on ollut tapana aina kannustaa omiani.
Tulen tekemään näin jatkossakin.
Lisäksi KRP totesi, ettei kirjoitukseni sisältänyt vihapuhetta eikä siinä kiihotettu ihmisiä toisia ihmisiä vastaan. Kyllä meidän minu mielestäni Suomessa tulee luottaa poliisin tekemiin virallisiin päätöksiin. Suomessa toimii erittäin ammattitaitoinen ja luotettava poliisi, toisin kuin monessa muussa maassa, ja toivoisin, että osaisimme antaa tälle asialle enemmän arvoa.
Haluan tähän väliin vielä lyhyesti täsmentää sitä, mitä tarkoitin kirjoituksessani kamppailulla tai taistelulla monikultturismia vastaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yhtenäiskulttuurin pohjalle rakentuva yhteiskunta on parempi, turvallisempi, vakaampi kuin monikulttuurin perustalle rakentuva yhteiskunta. Näen, että Suomi on menestynyt hyvin monella saralla juuri siitä syystä, että kansamme on ollut yhtenäinen, ja se on tästä syystä onnistunut puhaltamaan myös tiukan paikan tullen yhteen. Itse asiassa monissa muissakin maissa on herätty monikulttuurisuuskehityksen edetessä huomaamaan, että maahanmuuttajien oman kulttuurin tukeminen ja monikulttuurisuuden edistäminen julkisen vallan toimesta ja siitä syntyvä maahanmuuttajien kotoutumattomuus ovat aiheuttaneet paljon erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Ongelmista voidaan mainita esimerkiksi ghettoutuminen, erilaiset sosiaaliset ongelmat, syrjäytyminen, valtavirtayhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyminen ja sitä kautta rikollisuutta, etnisiä konflikteja ja uskonnollista radikalisoitumista. Nämä asiat ovat kiistattomia tosiasioita. Ne eivät ole minun henkilökohtaisia mielipiteitäni. Ne ovat kiistattomia tosiasioitaTällaisia ilmiöitä vastaan minä haluan osaltani politiikassa toimia.
Toiset saavat ja voivat olla asiasta kanssani eri mieltä, ja heillä tulee ilman muuta olla siihen täysi oikeus. Mutta vastavuoroisesti odotan, että minulla tulee olla oikeus omien mielipiteideni lausumiseen.
Minulta on kyselty myös sitä, miksi en tullut aikaisemmin julkisuuteen kertomaan sitä mitä kirjoituksellani tarkoitin. Oikaisin kyllä kohun alkuvaiheessa pahimmat ylilyönnit. Ne menivät valitettavasti kuuroille korville. En halunnut tulla julkisuuteen asian tiimoilta sen vuoksi, koska tiedän pitkästä kokemuksesta sen, miten vaikeaa on yrittää käydä keskustelua maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista sellaisessa tilanteessa, jossa poliittinen vastapuoli mellastaa menemään täysin tunteen vallassa ja mediakin pyrkii vain repimään kohuotsikoita. Minä en tällaiseen pyörityksen halunnut mukaan lähteä, koska se ei olisi kuitenkaan johtanut yhtään nykyistä parempaan lopputulokseen. Ennemminkin päinvastoin. En halunnut omalta osaltani olla mukana ruokkimassa yhtään enempää tätä asian ympärillä vellonutta kohua.
Sen jälkeen, kun toimittajat eivät lopulta enää saaneet revittyä enempää irti tästä facebook-kirjoituksestani, se päätti kaivella esille valokuvan viime kesäkuulta, jolloin järjestimme yhdessä verkkolehti Sarastuksen ja Suomen Sisun kanssa Eugen Schaumanin muistotilaisuuden Porvoossa, johon oli myös lehtitietojen mukaan oli osallistunut joitakin kansallissosialistiseen järjestöön kuuluvia henkilöitä.
Olin jo tuolloin aikaisemmin kesäkuussa heti kuvan julkaisun jälkeen kertonut medialle avoimesti sen, mistä tässä valokuvassa oli kyse. Tuolloin jopa mediaväki tuntui jossain määrin ymmärtäneen sen, ettei tässä kuvassa ollut mitään kohun arvoista. Kerroin tuolloin, että tämä kyseinen tilaisuus oli kaikille halukkaille osallistujille avoin ja että myös tilaisuuden kutsua levitettiin netissä täysin avoimesti, jolloin periaatteessa kuka vain henkilö on voinut saada kutsun käsiinsä ja sitä kautta osallistua tilaisuuteen. Tämä valokuva oli otettu kaikista niistä tilaisuuteen osallistuneista henkilöistä, jotka vain halusivat yhteiskuvaan mukaan tulla. Haluan korostaa tässä välissä vielä toistamiseen sitä, etten tuntenut suurinta osaa tähän kyseiseen tilaisuuteen osallistuneista henkilöistä. Suomen vastarintaliikkeen jäseniä en tuntenut lainkaan.
Kenelläkään tilaisuuteen osallistuneista ei ollut mitään järjestötunnuksia esillä.
Koska kohua oli kuitenkin pakko tavalla tai toisella saatava pidettyä hengissä, mediaväki unohti tyystin nämä aikaisemmat kertomukseni kyseiseen valokuvaan liittyen, ja se ryhtyi uudelleen revittelemään tällä vanhalla, jo kertaalleen käsitellyllä asialla.
Uutena asiana mukaan kuvioihin tuli se, että sosiaalisessa mediassa etsittiin kuumeisesti mahdollisia yhteyksiä minun ja poliittisten ääriliikkeiden väliltä. Tämän seurauksena asiaa puitiin laajasti myös Iltalehdessä.
Voin kuitenkin kertoa tässä ja nyt, rehellisesti ja avoimesti, kaikille sen, että minulla ei ole minkäänlaisia yhteyksiä poliittisiin ääriliikkeisiin – ei anarkistisiin liikkeisiin eikä äärivasemmistolaisiin liikkeisiin eikä äärioikeistolaisiin liikkeisiin. En tunne vastarintaliikkettä tai sen jäseniä, enkä ole tehnyt sen kanssa yhteistyötä. Vastustan väkivaltaa keinona edistää omia poliittisia päämääriä ja haluan kannustaa kaikkia toimimaan Suomessa kansanvallan keinoin ilman väkivaltaa.
Kohun jatkuessa ja tämän Iltalehden julkaisun jälkeen jouduin välittömästi reagoimaan näihin erityisesti Iltalehdessä esitettyihin väitteisiin yhteyksistäni ääriliikkeisiin, sillä ensinnäkin väitteet saivat aivan liikaa näkyvyyttä, ja niillä pyrittiin synnyttämään minusta ja muista perussuomalaisista sellaisia mielikuvia lukijoiden silmissä, jotka eivät yksinkertaisesti vastaa todellisuutta.
Laadinkin Iltalehden väitteiden pohjalta oman vastineeni, joka julkaistiin ensimmäisenä Suomen Uutisissa, jossa tyrmäsin ja kumosin nämä väitteet yksiselitteisesti täysin kestämättöminä. Totesin vastineessani yksiselitteisesti sen, ettei minulla ole kytköksiä poliittisiin ääriliikkeisiin. Myös Iltalehti julkaisi laatimani vastineen kokonaisuudessaan, josta haluan antaa sille tunnustusta.
No niin, arvoisat läsnäolijat.
Toivon, aidosti toivon, että nämä esittämäni asiat olisivat selvittäneet tilannetta niin medialle kuin median seuraajille ja osaltaan vaikuttaneet siihen, että saamme tämän ilmapiirin puhdistettua. Vastaan kohta toimittajien kysymyksiin, mutta haluan sitä ennen kertoa tähän vielä tärkeän tiedotusasian:
Olen eilen ilmoittanut eduskuntaryhmän puheenjohtajalle, Sampo Terholle seuraavaa:
Pyydän saada määräaikaisesti erota eduskuntaryhmän työstä lokakuun puoleenväliin saakka. Perustelen päätöstäni seuraavasti:
Suomi on tällä hetkellä erittäin vaikeassa tilanteessa. Valtiontalouden tasapainottaminen, työllisyyden hoitaminen ja maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaisu ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita. Hallituksen on voitava hoitaa näitä asioita häiriöittä. Haluan tällä tavoin omalta osaltani varmistaa mahdollisimman hyvän työrauhan hallitukselle, eduskunnalle ja perussuomalaisten eduskuntaryhmälle sekä perussuomalaisten kenttäväelle.
Minua kohtaan on esitetty tämän kesän aikana raskaita syytöksiä. Olen niihin osaltani vastannut. Lopuksi esittäisin kuitenkin vielä pyynnön: jos jollakin on esitettyihin syytöksiin vielä jotain lisättävää, niin tuokaa tietonne julkisuuteen. Tuokaa tietonne minulle, jotta asiat saadaan asianmukaisesti käsiteltyä.
Eduskuntaryhmä käsittelee minua koskevan asian kokouksessaan. Mikäli eduskuntaryhmä katsoo, että yhteistyö kanssani voi jatkua, niin jatkan mielelläni politiikan tekoa osana perussuomalaisten eduskuntaryhmää.
Haluan vielä loppuun korostaa sitä, että ryhmästä eroaminen pidättäytyminen tapahtuu puhtaasti omasta aloitteestani. Kukaan, siis kukaan ei ole painostanut minua tähän päätökseen. Aloite on tullut puhtaasti minulta itseltäni.
SUOMEN UUTISET