Amerikkalainen professori Robert Gordon väittää, että vaikka Yhdysvaltojen tuottavuuskehitys oli aiemmin maailman nopeimpia, tuottavuuden kasvu hidastuu jatkossa olennaisesti.
Professori Robert Gordon on yksi maailman tunnetuimpia taloudellisen kasvun tutkijoita. Hän työskentelee Northwestern–yliopistossa Yhdysvalloissa. Häneltä ilmestyi viime syksynä uusi kirja ”The Rise and Fall of American Growth: The US standard of living since the civil war, jossa tutkitaan Yhdysvaltojen taloudellisen kasvun ja tuottavuuden kehitystä pitkällä ajalla ja esitetään arvio kehityksestä tulevaisuudessa.
Gordonin massiivinen kirja on noteerattu maailman talouslehdissä näyttävästi. Siitä on ollut esittelyjä ja arvioita monissa maailman talouslehdissä, viimeksi The Economist-lehdessä 9.1.2016. Arvioinnit ovat olleet hyvin positiivisia, mutta myös kritiikkiä on esitetty.
Gordonin perusväite on se, että Yhdysvaltojen tuottavuuskehitys oli aiemmin maailman nopeimpia ja pitkiä aikoja nopeinta, mutta tuottavuuden kasvu hidastuu jatkossa olennaisesti. Vuosina 1920-1970 tuottavuus kasvoi vuosittain keskimäärin peräti 2,8 prosenttia. Sen jälkeen tuottavuuskehitys hidastui ollen vuosina 1970-2014 keskimäärin 1,62 prosenttia vuodessa. Tuotannon kasvu on ollut molempina ajanjaksoina jonkin verran nopeampaa kuin tuottavuuden kasvu, koska työvoiman määrä on kasvanut aivan viime aikoihin saakka.
Yhdysvallat oli 1800-luvun puolivälin jälkeen alkaneella teollisen vallankumouksen kaudella maailman johtava maa uusien keksintöjen käyttöönotossa. Näitä olivat erityisesti sähkö, puhelin, auto, rautatiet ja lentokone. Muut maat ottivat näitä innovaatioita käyttöön selvästi hitaammin kuin Yhdysvallat. Yhdysvallat oli pitkään maailman ylivoimaisesti suurin autojen, puhelinten ja lentokoneiden tuottaja. Edes 1930-luvun alun suuri lama ei hidastanut kuin tilapäisesti näiden tuotteiden kasvua.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen hallitseva asema sai jatkoa erityisesti Marshall-avun ja Bretton Woods -instituutioiden – Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin – kautta. Yhdysvaltojen rooli alkoi kuitenkin vähentyä 1970-luvun alussa, kun dollarin kultakytkentä lopetettiin ja kansainvälinen kilpailu alkoi kiristyä. Japani nousi nopeasti Yhdysvaltojen haastajaksi, erityisesti 1980-luvulla. Japanin nousu päättyi suuren kuplan puhkeamiseen 1990-luvun alussa.
Taloudellinen epätasa-arvo tuloeroilla mitattuna alkoi kasvaa voimakkaasti 1980-luvulla, mikä vaikutti negatiivisesti kasvuun. Gordon on tässä samoilla linjoilla kuin Thomas Piketty. Informaatio-vallankumous piristi Yhdysvaltoja 1990-luvulla, mutta sen jälkeen tuottavuuden kehitys on hidastunut. Kasvavat taloudet, kuten Kiina, Brasilia, Intia, Etelä-Korea ym. ovat kasvaneet huomattavasti Yhdysvaltoja nopeammin jo pitkään. Gordon on varsin pessimistinen Yhdysvaltojen talouskasvun ja tuottavuuden kehityksen suhteen tulevaisuudessa. Väestö ikääntyy, terveydenhoitomenot kasvavat voimakkaasti, samoin koulutusmenot ja julkinen velka on jo liian suuri. Gordonin mielestä Yhdysvaltojen dynaamisuutta on vaikeata palauttaa ennalleen. Gordon on jo aiemmin ennustanut, että tuottavuuden kasvu ja samalla potentiaalisen tuotannon kasvu jäävät jatkossa vain 1-1,5 prosentin tasolle vuodessa. Tämä merkitsisi myös reaalipalkkojen varsin hidasta kasvua tulevaisuudessa.
Robert Gordonin kirja on erinomainen analyysi Yhdysvaltojen kasvuun vaikuttaneista tekijöistä pitkällä ajalla (1850-2015). Hänen näkemyksensä IT-vallankumouksen vaikutuksista saattaa silti olla liian pessimistinen. Jos Gordon on oikeassa, niin hänen johtopäätös koskee myös kaikkia muitakin vanhoja teollisuusmaita ja siten myös Euroopan unionin maita. Suomen talouskasvu on ollut vaimeata kohta jo kymmenen vuotta. Tuottavuuden kehitys on ollut Euroopan unionin heikoimpia. Jos Yhdysvallat kohtaa Gordonin ennustamia ongelmia tuottavuuden kehittämisessä, Suomella on vielä paljon huonompi tilanne, koska lähtökohtamme on selvästi Yhdysvaltoja heikompi. Monet asiantuntijat ovat kuitenkin väittäneet, että vanhat teollisuusmaatkin saattavat menestyä kiristyvässä globaalissa kilpailussa, mikäli tuotantorakenteet ovat kunnossa, talous on innovatiivinen, työmarkkinat joustavat ja ylipäänsä kannustimet työntekoon ja yrittäjyyteen ovat kunnossa. Näissä kaikissa suhteissa Suomella on nyt valtavasti parantamisen tarvetta.
HEIKKI KOSKENKYLÄ