Päätoimittaja Matias Turkkila (ps.) kirjoittaa pääkirjoituksessaan liikenteen kameravalvonnasta.

Jotkut ovat lentäjien poikia. Minä olen tilastotieteilijän poika.

Jotkut isät käyvät poikiensa kanssa lätkäharkoissa. Minä nakuttelin omani kanssa tietokantaan tuloverotaulukkoja.

Monet isät pitävät lastensa kuvia työhuoneensa seinällä. Oma isäni piti seinällään syntymäkuukauteni ulkolämpötilastoa, jossa oli piikki syntymäpäivän kohdalla. Silloin oli lämmin päivä.

Kummastelin jokin aika sitten isän tekemää hirmuista Excel-taulukkoa, johon hän oli koonnut autonsa bensakuitit 1970-luvulta – siis kaikki kuitit. Teki sitten erilaisia laskelmia ja kuvaajia siitä, miten Nissanin keskikulutus nousee kylmänä talvena ja laskee lämpimänä.

Ja niin edelleen.

Isä on kaikesta ylläsanotusta huolimatta – tai oikeastaan sen takia – oikein mukava tyyppi ja hyvä seuramies. Vanhan liiton demari, mutta annettakoon moinen anteeksi tilastopoikkeamana. Häneltä opin, että verotus ei ole koskaan aivan yksinkertaista.

+++

Vaikkei olisi tilastotieteilijä, voi silti olla hyvä tilastoinnissa. Poliisin liikenneturvallisuuskeskus on viime aikoina kunnostautunut liikennevalvontakameroiden räpsyjen tilastoinnissa.

MTV3: ”Tässä on Helsingin pahin sakkorysä – nopeusvalvontakamera räpsynyt satoja kertoja tuntien aikana”

Helsingin Uutiset: ”No nyt räpsyi koko Suomen ennätys Kehä I:llä!”

IL: ”Peltipoliisi ylikierroksilla: yli 2000 räpsäytystä vuorokaudessa”

Ja niin edelleen.

Kehä ykkösestä, niin kuin monesta muustakin vilkkaasta autotiestä, on tullut temppurata. Huomio ei enää kiinnity liikenneturvallisuuden kannalta olennaisiin asioihin vaan silmät hakkaavat jatkuvaa sik-sakkia nopeusmittarin, nopeusrajoitusmerkkien ja varsinaisen tien välillä. Valoisalla tämä vielä saattaa onnistua, mutta valitse nyt sitten yön pimeinä tunteina sen väliltä, tarkkailetko metsästä valtatielle juoksevia hirviä vai kamerapylvästä.

Onhan niitä piittaamattomia kaahareita, jotka ovat sakkonsa ansainneet. Mutta on myös jatkuvassa oravanpyörässä sinnitteleviä duunareita, jotka asuvat kaukana kaupunkikeskustoista, ja joille auto ei ole luksusvärkki vaan ainoa mahdollinen keino pitää perhe leivässä. Heillä on usein kiire. Kiire töihin, kiire töistä. Hae lapsi tarhasta! Vauhtia! Muista tuo, muista tämä, olet jo myöhässä!

Hivenen väärä jalan asento kaasupolkimella voi tarkoittaa monen sadan euron sakkoa. 7 km/h ylitys riittää. Pienpalkkaisen duunarin talous voi mennä viikkokausiksi sekaisin yhdestä ainoasta sakosta.

Kameroiden määrä on noussut Sipilän hallituksen aikana rajusti. Vuonna 2014 niitä oli 40, nyt 120. Rikesakoista kertyi 2014 valtiolle noin 20 miljoonaa euroa, nyt 50 miljoonaa. Sakkoja määrä on kasvanut 178 000:stä 272 000:een.

Kun yliviritetetyt räpsykonekiväärit ovat hakanneet riittävästi rikesakkoja, saapuu kotiin kirje, jossa poliisi lakiin vedoten määrää ajokieltoon vähintään kuukaudeksi. Harkinnanvaraa alaspäin ei ole.

Kysymys: miten duunarin, jolle on lätkäisty ajokielto, ja joka ei asu joukkoliikenteen reiteillä, olisi tarkoitus käydä töissä?

Sakkoräpsyautomaatti on käytännössä verotuksen muoto. Se on siitä viheliäinen verotuksen muoto, että se iskee kaikkein todennäköisimmin niihin, joiden on pakko ajaa kovassa kiireessä paljon. Vanhusten kotihoitaja matkalla keikalta toiselle? Räps. Kiinteistönvälittäjä? Räps. Sairaanhoitaja? Räps.

Räpsyttäminen on muutakin kuin verotusta. Se on yksi monista tavoista, joiden tavoitteena on vähentää autoilua radikaalisti. Ja lisää on tulossa.

Liikenneministeriön tehtävä oli ammoisina aikoina varmistaa liikenteen sujuvuus. Nyt päätyö on liikenteen estäminen. Liikennettä ja ilmastonmuutosta pohtiva työryhmä julkaisee 14.9 väliraporttinsa. Tähänastiset linjanvedot ovat olleet vähemmän helliä. Lainaan Ilta-Sanomia, joka kiteytti asian hyvin: ”Sitten vuorossa ovatkin jo huhtikuun 2019 eduskuntavaalit sekä vaivaisen kymmenen vuoden kokoinen aikaikkuna, jossa vanhoilla polttomoottoriautoilla kulkeva Suomi aikoo jollain ihmeen konstilla toteuttaa EU:n rajuimpiin kuuluvat maantieliikenteen päästövähennykset.”

Kannattaa kuunnella tarkkaan, kun joku sanoo sinulle seuraavan kerran painokkaasti sanan: ”ilmastonmuutos”. Ei sitä lämpimikseen sinulle sanota. Se tarkoittaa suomeksi: ”Luovu autostasi”.

Sammakko tunnetusti keitetään vettä pikku hiljaa kuumentamalla. Samaa tekniikkaa sovelletaan tässäkin. Liikenneturvallisuuteen vetoamalla rakennetaan mätä kameravalvontajärjestelmä, joka saa ihmiset säikkymään, ajavatko he hivenen liian lujaa vai eivät.

Valitettavasti tarkoitus ei ole vähentää ylinopeutta, vaan autoja.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 8/2018-lehden pääkirjoituksena.

MATIAS TURKKILA