Demokraattien Hillary Clinton ei tunnu oikein edelleenkään ymmärtävän, miksi hän hävisi Donald Trumpille. Hän on vastikään julkaissut tappiotaan käsittelevän kirjan. Sen nimi ei ole ”Kootut selitykset” vaan ”Mitä tapahtui”.

Clinton listaa havaitsemiaan syitä tappiolle: FBI-johtajan kirje, Venäjän sekaantuminen, naisiin kohdistuva seksismi, median Trumpille antama ruutuaika sekä se, mitä muut presidenttiehdokkaat EIVÄT tehneet. Obama ei haukkunut Trumpia riittävästi, demokraatit eivät antaneet rahaa riittävästi ja Bernie Sandersinkin kehui Clintonia liian niukalti.

Muiden syyttely omasta epäonnistumisesta on toki henkisesti armeliasta, mutta rehellisyyden nimissä Clinton olisi voinut mainita jotain siitäkin, ettei ehkä ole maailman fiksuin idea sättiä ensin maamiehiään surkimuksiksi, rasisteiksi, seksistisiksi, homo-, muukalais- ja islamilaiskammoisiksi, ilmoittaa sitten sulkevansa ihmisten työpaikat ilmastosääntelyn takia ja tulla tämän jälkeen vakavissaan pyytelemään heiltä ääniä.

Mitä Trump sitten teki oikein? Vastaus saattaa löytyä Yale-proffa William Graham Sumnerin 1883 julkaisemasta pohdinnasta, joka tunnetaan nimellä Unohdettu mies (engl: ”Forgotten man”). Se on ällistyttävän käyttökelpoinen vielä tänäkin päivänä. Mallissa on neljä henkilöä, kutsumme heitä nimillä A, B, C ja X.

UNOHDETTU MIES:

Ympäristöään tarkkaileva A havaitsee,
että on olemassa jokin ongelma,
jonka takia X kärsii.

A keskustelee B:n kanssa. He ehdottavat uutta lakia,
jolla päästään eroon ongelmasta.

Uudessa laissa määrätään siitä,
miten A, B ja C auttavat X:ää.

On toki hienoa, että A havaitsee muiden ihmisten ongelmia. Ja sekin on oikein, että B auttaa A:ta. Mutta C:llä ei ollut asiassa sananvaltaa. Hänen ainoa roolinsa on auttaa X:ää tavalla, josta A ja B ovat keskenään sopineet. C on unohdettu mies. Hän on se, joka aina joutuu maksamaan muiden päätöksistä. C pakotetaan toteuttamaan se, mitä A ja B hyväksi katsovat. Hän ei voi vaikuttaa siihen, käytetäänkö hänen rahojaan X:n hyväksi.

Koska A ja B voivat sopia asioista keskenään, he voivat palkata toinen toisensa hoitamaan ongelmaa. Tai he voivat esittää järjestön, säätiön tai viraston perustamista, jonka johtoon ja suoritusportaaseen he nimeävät itsensä sekä oman viiteryhmänsä jäseniä.

Unohdetulla miehellä ei ole juuri toimintamahdollisuuksia. Jos hän protestoi, A ja B voivat aina sulkea hänen suunsa moittimalla häntä huonoksi ihmiseksi, koska hän ei halua auttaa hädänalaisia.

Tapaus Anna Kontula

Konkretisoidaan asiaa esimerkillä, jossa A on Anna Kontula (vas.). Hän on huolissaan X:stä eli Alejandrosta, joka työskentelee kasvihuoneella Maalahdella sekä Camillasta, joka myy seksiä Tampereella.

Kontula pohtii B:n eli Touko Aallon (vihr.) ja kumppaneiden kanssa ongelman ratkaisua. He päättävät esittää lakialoitteessa työvoiman tarveharkinnan poistamista Suomesta. Päätös tarkoittaisi työpaikkojen avaamista 7 miljardille ihmiselle. Vaikutus suomalaiseen työmarkkinaan olisi nopea, raju ja lopullinen. Ensimmäisenä olisi lahtipenkillä rakennusala.

Niinpä C, eli tässä tapauksessa maksumiesten edusmies rakennusliiton varapj Kyösti Suokas älähtää asiasta. Suokkaan mukaan poliitikkojen egonnostatus vaarantaa suomalaisten nuorten rakentajien tulevaisuuden ja toimeentulon. Kontula kuittaa kritiikin ”teinikiukutteluna”.

Aivan samalla tavalla kuten Hillary Clintonkin, Anna Kontula päätyy sättimään heitä, jotka pelkäävät oman leipäpuunsa menettämistä. Kuinkas muuten.

Yhdysvallat, lypsylehmien maa

Tämä kirjoitus ei ole kannanotto sen puolesta, etteikö ihmisten tulisi auttaa toisiaan, päinvastoin. Altruismi, siis epäitsekkyys, on eräs ihmiskunnan syvimmistä ja kauneimmista ominaisuuksista. Sääli, että sitä käytetään niin häikäilemättömästi hyväksi. Mutta on olemassa raja sille, kuinka paljon muiden taskuista voidaan pumpata rahoja ylevien, korkealentoisilta kuulostavien hankkeiden varjolla, jotka ovat todellisuudessa puuhamiehiään hyödyttävää näennäistoimintaa.

Sano ”ilmastosopimus”, sanot samalla ”tulonsiirto”. Sano ”tuulivoima”, sanot samalla ”miljoonakustannus”. Sano ”kehitysyhteistyö ”, sanot samalla ”jaettu lompakko”.

Juuri tästä oli lopulta Yhdysvaltojen vaaleissa kyse. Maan sydänalueiden tavalliset ihmiset kokivat, että kuluneiden vuosikymmenten aikana tehtyjen lainsäädäntömuutosten avulla maan lait ja ilmapiiri oli väännetty kierolle korkkiruuville. He eivät enää olleet ensisijaisia valtion toiminnan kohteita. Heistä oli tehty lypsylehmiä.

Kirjoitus on soveltuvin osin julkaistu Perussuomalainen 10/2017 -lehden pääkirjoituksena.

MATIAS TURKKILA