Uhka- tai poliittisessa pelissä pokerinaamasta on hyötyä: Kukaan ei tiedä mitä ajattelet vai ajatteletko mitään. Eleettömyys on pian katoavaa kansanperinnettä. Kone näkee välittömästi naamasta mitä kasvojen takana aivoissa ajatellaan.
Tarkemmin sanottuna kyse ei ole koneesta vaan tekoälyohjelmistosta, joka on yhdistetty konenäköön ja muihin sensoreihin. Jokainen meistä ikään kuin lähettää television lailla tauotonta ohjelmavirtaa, jota kanssaihmiset sitten tulkitsevat.
Dolby Laboratories (joku ehkä muistaa firman kohinanvaimentimen) on pistänyt samaan pakettiin läjän sensoreita ja ohjelmiston. Systeemi pystyy Interesting Engineering -sivuston mukaan kertomaan tuijottamastaan henkilöstä, lasketteleeko tämä parhaillaan luikuria, onko hän hulluna rakkaudesta vai valmiina puukkohippasille. (Joku voisi tietysti kysyä, tarvitaanko kaiken tämän havaitsemiseen monimutkaista laitteistoa.)
Joka tapauksessa tämä “Sauronin silmä” seuraa kasvojen mikroliikkeitä tai -ilmeitä, joita emme itse tunnista saatikka hallitse. Silmä (pupillit) laajenee ja supistuu sen mukaan miten ahkerasti tarkastelemme ympäristöä ja millaisella voimalla aivot analysoivat saamaansa informaatiota. Samoin kasvojen lämpötilan ja värin vaihtelut voivat kertoa stressistä tai vaikkapa siitä, että ilmassa on rakkautta. (Tästä ilmiöstä on siten lähtöisin esim. ilmaisu “huusi naama punasena”)
Tekoälyohjelmisto on oppiva ja se analysoi kasvonliikkeiden lisäksi kohteen hengitysilman sisältämiä kemikaaleja. Ohjelmiston taustalla on valtava tietokanta, joka käsittää kasvokuvia varmistetuista tunnetiloista. Dolbyn kehittämän algoritmin pohjalta koneen tarkkuus paranee sitä mukaa, mitä enemmän sen tietokannassa on dataa. Kunnes se ei erehdy enää koskaan.
Sitten tullaankin moraalisten valintojen eteen: Dolbyn naamatulkkia voi käyttää yhtäältä ihmisten keskinäisen yhteisymmärryksen edistämiseen. Toisaalta se on mitä mainioin väline propagandan ja manipulaation käyttöön, koska vaikuttamisen tulokset ovat nähtävillä välittömästi.
