Vastuu menneistä synneistä näyttää liikkuvan vapaasti rajojen yli niin, että esimerkiksi suomalaisilla, virolaisilla ja puolalaisilla on älyllisen eliitin mielestä moraalinen velvollisuus asettua entisten siirtomaavaltojen rinnalle pyytämään anteeksi pahoja tekojaan Afrikalta ja Aasialta. Kansalaisten enemmistö ei ymmärrä, miksi heidän pitäisi osallistua tällaiseen itseruoskintaan, kirjoittaa politiikan tutkija Markku Jokisipilä.

– Länsimaiden liberaali älymystö on koko 2010-luvun ajan potenut kasvavaa syyllisyyttä eurooppalaisesta menneisyydestä – maailmansodista, rotuopeista, totalitaarisista ideologioista, kolonialismista ja rasismista, kirjoittaa Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomien kolumnissaan.

Vaikka omien virheiden tunnustaminen ja niistä oppiminen onkin ollut keskeinen osa eurooppalaisuutta, ei katumus tällä kertaa kuitenkaan vaikuta muuttuvan parempaa tulevaisuutta luovaksi voimaksi, Jokisipilä sanoo.

– Itsekritiikistä on tullut itseruoskintaa, itsetarkoituksellista vanhoissa synneissä piehtaroimista.

Jokisipilän mukaan maailma näyttäytyy yhä useammalle identiteettipoliittisten kamppailujen kenttänä, jossa yksilön sosioekonomista asemaa tärkeämpiä ovat etninen tausta, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja muut vastaavat yksilöidentiteettiä määrittävät tekijät.

Vaikka vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on tärkeää, tarjoavat identiteettikysymykset myös erinomaisen poliittisen agendan, koska ne asemoivat käyttäjänsä automaattisesti hyvän puolelle kaikkea sortoa vastaan, Jokisipilä kirjoittaa.

– Kuka nyt haluaisi vastustaa syrjinnän poistamista?

Jokisipilän mukaan Yhdysvalloissa ollaan jo pisteessä, jossa identiteettipolitiikka vie tilan muilta kysymyksiltä ja yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut huutokilpailua kaikkein sorretuimman vähemmistön kruunusta – ja Eurooppa seuraa perästä.

– Jos enemmistölle ei jää muuta roolia kuin jatkuva syntien tunnustaminen ja velvollisuus ylistää erilaisuutta kaikissa kuviteltavissa olevissa muodoissaan, harvat etuoikeutetun liberaalin eliitin ulkopuolella jaksavat moisesta masokismista innostua.

Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016 Hillary Clinton nosti identiteettipolitiikan kampanjansa kärkeen.

– Hyvien asioiden puolustaminen karkasi laukalle viimeistään siinä vaiheessa, kun hän syytti kilpailijansa Donald Trumpin kannattajia rasismista, seksismistä sekä homofobiasta, Jokisipilä kirjoittaa.

– On vaikeaa nähdä, miten Clinton olisi voinut tehdä pahemman karhunpalveluksen ajamilleen asioille.

Suomen Uutiset