Taiderikollisuutta on esiintynyt laajasti Suomessa koko 2000–luvun ajan. Taideväärennykset ja niihin liittyvä kaupankäynti on yleisin taiderikollisuuden muoto. Taiderikollisuuteen liittyvät myös petokset, kavallukset, rahanpesu, tekijänoikeusrikokset tai -rikkomukset, veropetokset, kirjanpitorikokset ja tekijänoikeusmaksujen laiminlyönnit.
Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikaisen mukaan taiderikosten kokonaisvahingot ovat yleensä hyvin suuria ja kyse on osittain harmaasta taloudesta.
Taiderikollisuus on piilorikollisuutta
Raatikainen huomauttaa, että kansainvälisesti arvioituna taiderikokset ovat organisoidun rikollisuuden vakavasti otettava muoto. Suomessa KRP:n esitutkinnassa olleiden taiderikosten kokonaisvahingot vuodesta 2009 ovat olleet jo noin 20 000 000 euroa. Asianomistajalle rikokset ovat erityisen vahingollisia, koska yleensä vakuutusyhtiö ei myönnä korvauksia, eikä niitä saa myöskään rikosvahinkolain kautta.
– Taiderikollisuus on luonteeltaan piilorikollisuutta. Asianomistajat eivät ole välttämättä tietoisia heihin kohdistuneesta rikoksesta ennen kuin poliisi kertoo asiasta.
Taidekaupassa rahanpesuriski
Raatikaisen mukaan piilorikollisuuden torjuminen ei ole mahdollista ilman jatkuvaa rikostiedustelua ja paljastavaa toimintaa, lisäksi tutkinta vaatii erityisosaamista.
– Kansallisgallerian tutkimusten ja poliisin näkemyksen mukaan väärennöksiä liikkuu Suomessa paljon. Väärennystoimintaa on ollut jo 1980-luvulta lähtien ja kansallisgallerian tutkimukset osoittavat, että toimintaa on edelleen. Taidekauppaan liittyy myös hyvin korkea rahanpesuriski. Huutokaupoissa käytetään bulvaaneja ja rahan alkuperä jää usein hämärän peittoon, Raatikainen kertoo.
Rikosten tutkinta alueellista
Raatikaisen mielestä tällä hetkellä on ongelmallista, että taiderikosten tutkinta on alueellista. Tutkintapaikka määräytyy tekopaikan mukaan. Aluevastuun perusteella tutkintaan otettaville taiderikoksille määrätään usein uudet tutkijat eikä olemassa olevaa osaamista hyödynnetä riittävästi tai ollenkaan. Tällä on suoria kielteisiä vaikutuksia esitutkinnan laatuun ja myös tarvittavaan tutkinta-aikaan.
– Torjunnan keskittäminen on tarpeellista, jotta jo olemassa olevaa osaamista voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. Viranomaisyhteistyö keskusrikospoliisin ja kansallisgallerian kanssa on hyvä alusta, jota voisi kehittää edelleen, esittää Raatikainen.
– Taiderikostorjunnan poliisin torjuntatoimet tulisi keskittää keskusrikospoliisiin ja Suomen museoissa tehtävät toimet kansallisgalleriaan.
Taiderikosten tutkinta, paljastaminen ja torjunta edellyttävät erityisosaamista ja myös jatkuvuutta. Raatikainen kysyykin hallitukselle tänään 24.10.2017 tekemässään kirjallisessa kysymyksessä mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta taiderikollisuutta, jonka torjunta vaatii erityistoimia, voitaisiin ennalta estää, paljastaa ja tutkia nykyistä tehokkaammin?
Raatikainen tulee isännöimään aihetta käsittelevää seminaaria eduskunnan kansalaisinfossa 14.11.
