Kymmenisen vuotta sitten Ruotsi otti vastaan satojatuhansia turvapaikanhakijoita. Tänään on vaikeaa tai paremminkin mahdotonta ymmärtää, miten poliitikot saattoivat kuvitella, että kaikki lutviutuisi ilman peruuttamattomia seurauksia yhteiskunnalle.
– Tabu oli ennen kaikkea pohtia sitä, miten täysin vieraista kulttuureista lähtöisin olevien satojentuhansien ihmisten vastaanottaminen muuttaisi ruotsalaista yhteiskuntaa. Yleinen vasta-argumentti kuului: mitä väliä kulttuurilla on, kunhan ihmiset käyvät töissä, maksavat veronsa ja noudattavat lakia, kirjoittaa Naomi Abramowicz Göteborgs Postenin pääkirjoitussivulla.
Solidaarisuus oli avainsana
– 2000-luvun alussa sekä maltillinen kokoomus, että sosialidemokraatit näkivät turvapaikanhaun oikeudellisena, taloudellisena sekä humanitaarisena kysymyksenä. Solidaarisuus oli avainsana ja ruotsalainen insinöörihenki leimasi suhtautumista maahanmuuttoon.
– Kunhan vetäisi jalkaansa haalarit, käärisi paidan hihat ylös ja työmarkkinoiden kynnystä höylättäisiin hieman matalammaksi, niin asiat alkaisivat sujua.
Eivät ne alkaneet. Kymmenen vuotta pakolaisvyöryn huippuvuoden jälkeen yhteiskunta on muuttunut perusteellisesti. Tämä koskee sekä politiikkaa että demografiaa. Demografinen muutos on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin poliittinen.
Ruotsalaiset jäämässä vähemmistöksi?
Väestörakenteen muutos on yksi merkittävimmistä Ruotsin modernissa historiassa tapahtuneista asioista. Tänään kaksi miljoonaa maassa asuvista on ulkomailla syntyneitä. Nykyisin on jo alueita sekä kaupunginosia, joissa ruotsalaiset eivät enää ole enemmistönä ja joissa ruotsi ei enää ole valtakieli.
– Yhä useampi ruotsalainen on saanut aivan uuden kokemuksen eli sen, miltä tuntuu kuulua vähemmistöön. Se on jotakin muuta kuin etnisesti homogeeninen Ruotsi, jossa monet kasvoivat vain muutama vuosikymmen sitten, Abramowicz muistuttaa.
Hänen mukaansa Ruotsi on vasta ”alkumetreillä” maahanmuuton pitkän aikavälin yhteiskunnallisten vaikutusten ymmärtämisessä. Ymmärrystä ei ollut vuonna 2015 eikä sitä välttämättä ole ”vielä tänäänkään”.