Saarakkala: Ylen tv-ohjelmamainonta tiukkaan tarkasteluun

Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa hän kyseenalaistaa Yleisradion nykyisen tv-ohjelmamainonnan.

Kuvaohjelmalain (710/2011) 15 §:n mukaan lapsen kehitykselle haitallisena kuvaohjelmana pidetään produktiota, joka aiheuttaa väkivaltaisen tai seksuaalisen sisältönsä vuoksi taikka muulla rinnastettavalla tavalla vahinkoa lapselle. Kyseinen pykälä painottaa erityisesti sen merkitystä, missä yhteydessä ja miten tapahtumat kuvataan.

– Yleisradio on käyttänyt menneinä vuosina huomattavia summia rahaa ostaakseen oikeuden näyttää kanavillaan amerikkalaisia populaarikulttuurisarjoja. Kyseisten sarjojen sisällöstä on tehty asianmukainen selvitys ja kuvaohjelmalain 16 §:n mukainen ikärajamerkintä, joka ohjeistaa vanhempia ohjaamaan lastensa tv-katselua, Saarakkala huomauttaa.

– Ylen näyttämien populaarikulttuurisarjojen mahdolliset väkivaltaiset ja seksistiset kohtaukset aiheuttavat kuitenkin ikärajavalvontaa koskevia lisäongelmakohtia, mikäli sarjojen esitysajan ulkopuolella yleisradion kanavilla esitetään ohjelmamainoksia, joissa on lapsille sopimatonta materiaalia kyseisistä sarjoista. Tällöin syntyy suuri riski siitä, etteivät lasten vanhemmat ole kykeneviä suojaamaan jälkikasvuaan lasten mieltä järkyttävältä sisällöltä.

Saarakkala muistuttaa, että kuvaohjelmalaki ei säätele tv-mainontaa, vaan mainostamisen yleiset periaatteet on kirjattu kuluttajansuojalakiin (38/1978). Kuluttajansuojalain 2 §:n mukaan alaikäisiä yleisesti tavoittavaa markkinointia voidaan pitää hyvän tavan vastaisena, jos se on omiaan haitallisesti vaikuttamaan alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen. Tämänkaltaisissa mainoksissa katsotaan olevan esimerkiksi pelottavia tai väkivaltaan liittyviä elementtejä.

– Ylen olisi verorahoitteisena mediayhtiönä toimittava pioneerina ja pidättäydyttävä lapsia mahdollisesti järkyttävien ohjelmamainosten näyttämiseltä, vaikka nämä mainokset eivät kuluttajansuojalain hyvän tavan vastaisen markkinoinnin määritelmää täyttäisikään. Tällöin voisi tulla harkittavaksi kuvaohjelmalain 3 §:n laajentaminen, jolloin kuvaohjelmaksi tulkittaisiin myös ohjelmamainokset. Tämän muutoksen myötä kuvaohjelmaluetteloon olisi merkittävä se ajankohta, jolloin muun muassa väkivaltaista tai seksististä sisältöä omaavien populaarikulttuurisarjojen ohjelmamainoksia aiotaan esittää. Myös yleisradionlain (1380/1993) 12 §:n muuttaminen, jolloin mainonnan kielto ulotettaisiin myös lasten kehitykseen haitallisesti vaikuttavan ohjelmatuotannon mainostamiseen, olisi mahdollinen ratkaisu alaikäisen tv-katselijan suojelemiseen tämän kehitykseen haitallisesti vaikuttavilta ohjelmamainoksilta.

– Onko hallitus tietoinen riskeistä, mitä yleisradiolla esitettävien amerikkalaisten populaarikulttuurisarjojen ohjelmamainokset aiheuttavat lasten tasapainoiselle kehitykselle ja onko hallituksella valmiutta muuttaa kuvaohjelma- tai yleisradiolakia alaikäisten suojelemiseksi esimerkiksi väkivaltaisilta tai seksistisiltä ohjelmainoksilta? Saarakkala kysyy.