KOLUMNI | Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho moittii vihervasemmiston varjobudjetteja fantasiaksi.

Oppositiopuolueet ovat tällä viikolla esitelleet omat vaihtoehtobudjettinsa hallituksen talousarvioesitykselle. Ne ovat pullollaan silkkaa fantasiaa. Tämä kannattaa muistaa, kun oppositio suureen ääneen huutaa peruvansa leikkaukset ja kääntävänsä Suomen talouden täysin kivuttomasti kukoistukseen.

Erityisesti SDP:n varjobudjetissa on lukuisia täysin mielikuvituksellisia tai järjettömiä tulonlähteitä, kuten Suomen itsenäisyyden juhlarahastolta otettavat varat (355 miljoonaa euroa), EMU-puskurien käyttö eli eläkesäästöistä lainaaminen, rahoitusvero (230 miljoonaa euroa) joka nostaisi tavallisten kansalaisten pankkikustannuksia, ja epämääräinen terveysperusteinen vero (102 miljoonaa euroa).

Lisäksi vaihtoehtobudjetissa luvataan ns. Rinteen mallin eli työllistämisseteleiden myötä valtion taloudelle tuottoa 140-250 miljoonaa euroa, vaikka eduskunnan tietopalvelun mukaan julkisen sektorin menot kasvaisivat tällä ratkaisulla 350 miljoonaa euroa. Mielenkiintoista myös on, että SDP edelleen haluaa perua autoveron alennuksen, vaikka sen myötä verotuotto ei suinkaan ole vähentynyt vaan kasvanut.

Kysymys, johon demarit aina kieltäytyvät vastaamasta on se, että jos näitä SDP:n esittämiä taikakeinoja voitaisiin oikeasti käyttää, miksi niitä ei käytetty viime hallituskaudella SDP:n toimiessa valtiovarainministeripuolueena? Vastaus on, että koska niitä ei todellisuudessa voi käyttää, eikä heidän varjobudjettinsa ole oikea vaihtoehto.

Todellinen SDP:n vaihtoehto löytyy, kun tarkastelee kauniiden puheiden sijaan viime vaalikauden tekoja. Nyt maalaamiensa taikakeinojen sijaan demarit viime hallituskaudella nostivat arvonlisäveroa, eli kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elinkustannuksia. Viime vaalikaudella demarit myös laskivat osakeyhtiöiden yhteisöveroa, mistä hyötyivät eniten suuret pankit. Sosiaalidemokraatit myös neuvovat nyt varjobudjetissaan, miten Suomeen saataisiin helposti lisää työpaikkoja, vaikka viime hallituksessa hävittivät Suomesta yli 100 000 työpaikkaa.

Vasemmiston vaihtoehtobudjetissa halutaan peruuttaa kilpailukykysopimus, mikä vahingoittaisi suomalaista teollisuutta ja työpaikkoja, ja lisätään edelleen valtion velkaa, mikä vastuuttomasti jätettäisiin tuleville sukupolville maksettavaksi. Niin Vasemmistoliitto kuin SDP haluaisivat peruuttaa yrittäjävähennyksen, mikä on yksi hallituksen merkittävimmistä pienyrittäjyyttä tukevista toimenpiteistä.

Vihreiden vaihtoehtobudjetissa halutaan kiristää verotusta yhteensä yli 880 miljoonalla eurolla, mitä kohdistettaisiin etenkin liikenteeseen ja teollisuuteen. Tällä politiikalla teollisuuden työpaikkoja jälleen pakenisi maastamme ja todennäköisesti maihin, joissa teollisuus saastuttaa enemmän. Pienentämällä kilometrikorvauksia vihreät heikentäisivät huomattavasti haja-asutusalueilla asuvien työssäkäynnin kannattavuutta.

Yhteinen teema vihreiden ja demareiden varjobudjeteille on takinkääntö hallituksen leikkausten suhteen: vielä viime vuonna vihreät halusivat perua 200 miljoonalla hallituksen kehitysapuleikkauksia, mutta tänä vuonna enää 100 miljoonalla. Vielä viime vuoden varjobudjetissa SDP lupasi perua esimerkiksi keliaakikoiden ruokavaliokorvauksen, mutta nyt kuitenkin SDP on hyväksynyt leikkauksen. Samoin viime vuonna SDP lupasi perua matkakorvausten ja Aura-kuntoutuksen leikkaukset, mutta on nyt hiljaisesti hyväksynyt nämäkin leikkaukset.

Kannattaa siis muistaa, että kun oppositio nyt sanoo vastustavansa kaikkia leikkauksia, eivät he mahdollisesti hallitukseen taas päästessään todennäköisesti peru niistä enää yhtäkään.

SAMPO TERHO