KOMMENTTI | Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tyrmää uutuuskirjan väitteet siitä, että hän olisi painostanut Fortumia Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen. Niinistön blogikirjoitus sisältää huomionarvoisen kohdan.
Niinistö kirjoittaa (korostukset toimituksen):
Katson kuitenkin aiheelliseksi oikaista Into Kustannuksen julkaiseman kirjan pohjalta julkisuuteen laajasti levinnyttä kahta väitettä.
..
Into Kustannuksen julkaiseman kirjan pohjalta on lisäksi väitetty, että olisin painostanut Fortumia osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimahankkeeseen. Väite on käsittämätön. Sen tueksi ei ole edes yritetty esittää yhtään faktaa. En ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen.
Asia on puitu perusteellisesti jo tuoreeltaan vuonna 2015, jolloin hallitusta moitittiin samasta kuin minua nyt. Elokuussa 2015 silloinen elinkeinoministeri Olli Rehn vastasi Vasemmistoliiton kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen seuraavasti: ”Hallitus ei ole painostanut Fortum Oyj:tä lähtemään mukaan Fennovoima-hankkeeseen. Valtioneuvoston jäsenet ja Fortum Oyj:n johto ovat käyneet tästä ajankohtaisesta hankkeesta informoivaa keskustelua.”
Niinistö päättää bloginsa: ”Sanottakoon selvästi: en ole painostanut mitään tahoa tai henkilöä Fortumin Fennovoima-päätökseen liittyen.”
Miksi viittaus Into Kustannukseen?
Miksi Niinistö nosti kustantajan esille kahdesti?
Ehkä siksi, koska Into Kustannus on tunnettu umpivasemmistolaisesta tuotannostaan. Kustantamo pukkaa tasaisella tahdilla ulos kirjallisuutta, jossa vihervasemmistolainen maailmankuva on ainoa oikea, ja kaikki muut vaihdoehdot esitetään vähemmän mairittelevassa sävyssä.
Into Kustannus perustettiin 2007 Voima-lehden viereen. Se on Voima-lehteä kustantavan Voima Kustannus Oy:n tytäryhtiö.
Molempien yhtiöiden hallituksen puheenjohtajana toimii Hannu Paloviita. Into Kustannuksen toimitusjohtajana toimii Jaana Airaksinen, joka on Voima-lehden entinen päätoimittaja ja nykyinen hallituksen jäsen. Yhtiöiden hallinnossa [1, 2] toimivat niin ikään Voima-lehden ex-päätoimittaja Tuomas Rantanen sekä Heikki Hiilamo, joka kuuluu myös Innon omistajiin. Hallinnoissa on paljon muitakin päällekkäisyyksiä.
Into Kustannuksen ylin johto ei juuri poikkea Voima-lehden vastaavasta.
Lienee turvallista olettaa, että vasemmistotaustaisten kansalaisaktivistien yhtä aikaa perustamien lehti- ja kirjakustantamojen yhteiskunnallinen tarkoitus ei sanottavasti poikkea toisistaan. Entä niiden lopputuotteiden välittämä totuusarvo?
Jos Voima-lehti kirjoittaisi jutun kokoomustaustaisesta presidentistä, jokainen järjissään oleva lukija tulkitsi tekstin poliittisesti motivoiduksi.
Jokainen voi tykönänsä pohtia, muuttuuko vasemmistolainen teksti yhtään sen luotettavammaksi, jos se tulostetaan lehden sivujen sijaan kirjan kansien väliin.
MATIAS TURKKILA