Selvitysmies: Työttömyyden hoito maakunnille

Selvitysmies Lauri Tarasti esittää tehtävien laajaa siirtämistä kunnilta ja valtiolta maakunnille. Noin 12 500 työntekijää siirtyisi maakuntien palvelukseen, jos esitys menee sellaisenaan läpi. Yksi tehtävistä olisi työvoima- ja elinkeinopalveluiden siirtäminen valtiolta maakuntien vastuulle. Maakunnat saisivat päättää itse, miten tehtävät hoidetaan maakunnan sisällä.

Tämäkin suuri muutos häviää kuitenkin sote-uudistukselle, jossa peräti 200 000 työntekijää siirtyy kunnilta maakunnille. Molempia uudistuksia sorvataan kiireisen kevään aikana ja valmista pitäisi tulla vappuun mennessä.

Tarasti luovutti selvityksensä valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteensovittamisesta kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle (kesk.) tiistaina.

Kiireiset kuusi viikkoa

Tarastilla oli käytössään kuusi viikkoa aikaa selvittää maakuntaliittojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävien siirto sekä pelastustoiminnan ja ympäristöterveydenhuollon järjestäminen tulevassa aluehallintouudistuksessa. Selvitys ei koskenut sote-alaa eikä rahoitusjärjestelyitä eikä valtion suuria virastoja.

Tarasti piti lähtökohtanaan selkeää ja rakenteeltaan yhdenmukaista ja asiakaslähtöistä aluehallintoa. Tehtävistä päätetään kolmella tasolla: poliittista harkintaa sisältävät asiat maakuntavaltuustossa tai hallituksessa, loput maakuntavirastossa. Lain soveltamista koskevat asiat päätettäisiin maakuntavirastossa viranhaltijapäätöksin.

Tämä johtuu siirtyvien päätösten valtavasta lukumäärästä. Hallinnon selkeyden, yhdenmukaisuuden ja asiakaslähtöisyyden vuoksi muita päätöksentekijöitä ei maakunnissa ole, Tarasti linjaa.

Maakunta vastuuseen yritys- ja työvoimapalveluista                    

Ehkä suurimman työn maakunnat saavat nykyisiltä TE-toimistoilta, jotka hoitavat alueiden työvoima- ja elinkeinoasioita – eli mm. paimentavat maamme runsaita työttömiä. Palveluiden järjestämisvastuu siirrettäisiin maakunnille. Ne voivat päättää itse, mikä taho ottaisi tehtävät hoitaakseen: suuret kunnat, kaupunkiseudut vai jopa yksityiset tahot – tai järjestääkö maakunta palvelut itse.

Kun aiemmin kunnat halusivat huolehtia vaikeimmin työllistyvistä, jotta niiden ei tarvitsisi maksaa työttömistä sakkoa valtiolle, niin nyt ne voisivat huolehtia kaikista työttömistä.

Myös erilaisten EU-rahastojen kansallista hallintoa siirretään maakuntien päätösvaltaan. Myös rakennusvalvonnan järjestämisvastuu siirtyy maakuntiin, mutta kunnat voivat ilmoittaa hoitavansa rakennusvalvonnan itse.

Maatalous- ja maaseutuhallinnon tehtävät siirretään kunnista ja ELY-keskuksista maakunnille, kuten kuntien ja aluehallintovirastojen ympäristöterveydenhuollon tehtävätkin.

12 pelastuslaitosta

Pelastustoimen tehtävät siirretään maakunnille ja pelastuslaitosten määrä pienenee nykyisistä 22:sta 12:een. Pelastusasemien määrä pysyy kunnissa kuitenkin nykyisellään.

Helsingin seudulla toteutetaan metropolihallintoa sen verran, että pääkaupunkiseudun yhteinen yleiskaava toteutetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kesken.

– Laki on ollut olemassa jo seitsemän vuotta, mutta sitä ei ole pantu voimaan, Tarasti totesi.

Avit erikoistuvat eri tehtäviin eri alueilla

Suuri määrä tehtäviä jää yhä virastoille. Niiden luonne on kuitenkin erilainen eri puolilla maata sen mukaan, minkälaisia päätöksiä missäkin tarvitaan.

Maakuntavaltuustoilla ja –hallituksilla on samat tehtävät kaikissa maakunnissa, mutta maakuntavirastojen tehtävät poikkeavat toisistaan, koska samoja resursseja ja osaamista ei edes riitä 18 maakunnalle, Tarasti kaavailee.

Tehtäviä kootaan yhteen, viiteen, kahteentoista ja kahdeksaantoista maakuntaan pyrkien seuraamaan sote-palveluiden aluerajoja.

Uusia virastoja ei perusteta, vaan ely-keskusten valtiolle jäävät tehtävät siirretään aluehallintovirastoille, joista yksi nimitettäisiin pääaluehallintovirastoksi. Aluehallintovirastojen toimivalta muutettaisiin valtakunnalliseksi ja pääaluehallintovirasto määräisi työnjaosta ja resurssien käytöstä.

Ministeri yhdistäisi lisääkin

Vehviläinen kiitti Tarastia hyvästä pohjasta päätöksenteolle, mutta hän esitti hallituksen harkittavaksi muitakin asioita kuin niitä, mitä ministeriöt esittivät Tarastin harkinnan pohjaksi joulukuussa. Vehviläinen mainitsi esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön alat.

Aiemmin Vehviläinen on kaavaillut esimerkiksi keskiasteen koulutuksen, kuten lukioiden siirtämistä maakuntien harteille.

Vehviläinen toivoi myös mietittäväksi, voisivatko kunnat miettiä itse tehtävien siirtämistä maakuntien vastuulle, jos niin parhaaksi näkevät.

Tarasti piti tätä mahdollisena, mutta se liittyy myös rahoitukseen: ei voida ajatella niin, että kunnat ottaisivat joitakin tehtäviä hoitaakseen valtion laskuun.

Oma veroraha olisi hyväksi

Vehviläinen piti toivottavana myös maakuntaveron ottamista käyttöön, kuten on esitetty, vaikka siitä ei ole vielä päätetty. Olisi hyvä, että maakunnilla olisi tällaista omaa rahaa käytössään niin, että ne saisivat päättää sen käytöstä itse.

Tarastilta kysyttiin, mitä olisi maakunnallinen itsehallinto. Se liittyisi hänen mukaansa juuri rahoitukseen: jos omaa rahaa on könttänä, itsehallinto perustuu omaan päätösvaltaan, mutta jos kaikki on säädetty ylhäältä, on se vain valtion budjettivallan toteuttamista.

Suuret kunnat saavat äänensä kuuluviin

Hän korosti myös, että suuret kaupungit saava hänen mallissaan varmasti itselleen kuuluvaa suurta toimivaltaa, jota viisi suurinta kaupunkia on jo yhteisellä julistuksella toivonut.

Esimerkiksi Uudellamaalla asuu Helsingissä ja Vantaalla yli puolet väestöstä, joten varmasti heidän äänensä tulee kuuluviin, Tarasti uskoi.

Tarasti huomautti myös, ettei maakunnallinen järjestely ole minkään lakien vastaista, mistä on myös puhuttu. Onhan kuntienkin toimintaa säädelty laeissa hyvin tarkasti kuntien itsehallinnosta huolimatta.

Päätökset vapuksi

Vehviläinen kertoi, että kun suuret hallintouudistukset halutaan voimaan vuonna 2019, täytyy päälait saada valmiiksi jo vappuun mennessä. Ne ovat sote-uudistuksen järjestämislaki, maakuntalaki ja voimaanpanemislaki.

Vehviläinen piti itsehallinnon kannalta tärkeänä, että maakuntiin saadaan demokraattisesti valitut päättäjät. Alueilla on myös oikeus päättää taloudestaan tiettyyn rajaan asti, missä könttärahoilla on tärkeä osuus. Talouteen voidaan hankkia ehkä maksutuloja ja mahdollisesti verotusoikeus.

Kunnille jää vielä tehtävää koulutuksen ja kaavoituksen ja kehittämisen parissa. Tulevaisuuden kuntaa setvitään yhä, ehkä kunnat haluavat erikoistuakin, Vehviläinen arvioi.

Vehviläinen: Virkojen määrä voi vähentyä

Vehviläinen korosti, että kun 12 500 ihmistä siirtyy uusiin tehtäviin, täytyy heidän päästä itse mukaan osallistumaan muutoksiin.

Mutta kun Suomen Uutiset kysyi häneltä, voitaisiinko tämän uudistuksen yhteydessä virkakunnan määrää myös pienentää, hän piti sitä mahdollisena.

– Tässä on hyvä tavoite, että kootaan yhteen hallintoa. Ajattelen sillä tavalla, että varmasti eräiltä osin se tarkoittaisi sitä, että virkakunnan määräkin vähenisi. Se ei näy välttämättä välittömästi, mutta se antaa mahdollisuuden yhdistää tiettyjä tehtäviä, etenkin tukipalveluja. Kun niitä vedettäisiin myös maakunnissa yhteen niin sitä kautta kyllä, Vehviläinen tulkitsi.