Sopiiko osakeyhtiömalli sittenkään ammattikorkeakouluille? Kimmo Kivelä: ”Bisnespelureiden temmellyskenttä”

VÄITÖSKIRJA | Ammattikorkeakoulujen yhtiöittämistä tutkinut Jukka Linna esittää tuoreessa väitöskirjassaan, että osuuskunta olisi ollut osakeyhtiötä parempi vaihtoehto. Osuuskuntamallia ei ammattikorkeakoululain rahoitusmallissa huomioitu, sen sijaan maaliin ajettiin osakeyhtiömalli. Perussuomalaisten kansanedustajan Kimmo Kivelän puheenvuorot nousevat väitöstyössä vahvasti esiin. Kivelä esitti nykyistä yhtiömalliin nojaavaa lainsäädäntöä valmisteltaessa syvän huolensa siitä, että koulutusmaailmasta muotoutuu bisnespelureiden temmellyskenttä. Linna nostaa esiin myös ammattikorkeakoulujen poliittisen ohjauksen.

Perjantaina 17.6. tutkija Jukka Linna väitteli Helsingin Yliopiston Oikeustieteellisessä tiedekunnassa ammattikorkeakoulujen yhtiöittämisestä. Linnaa kummastuttaa se, ettei uuden ammattikorkeakoululain rahoituksen selvitys- ja valmisteluvaiheessa otettu millään tavalla tarkasteluun osuuskuntamallia.

Tutkija on selvittänyt seikkaperäisesti ammattikorkeakoululain uusimisprosessin eduskunnassa. Virkamiesvalmistelun jälkeen hallituksen esitys uudeksi laiksi tuotiin eduskuntaan 4.4.2014. Lähetekeskustelu käytiin 22.4. jonka aluksi silloinen opetusministeri Krista Kiuru esitteli lakiesityksen monella tavalla sitä puolustellen. Lähetekeskustelun keskiöön nousi opiskelijan oppilaskuntaan kuulumisen ”pakkojäsenyys” opiskelijan terveydenhuollon rahoittamisen ehtona.

Kansanedustaja Kimmo Kivelä (ps.) nosti asian tikun nokkaan toteamalla, etteivät pakkojäsenyydet kuulu moderniin yhteiskuntaan. Samalla hän nosti esille ammattikorkeakoulujen osakeyhtiöittämisen ja kritisoi sitä, että vain se on nähty ainoana mahdollisuutena. Kivelää pelotti se, että koulutusmaailmasta tulee pitkän päälle bisnespelureiden temmellyskenttä, joka jää kansanvaltaisen kontrollin ulkopuolelle. Kivelä oli arvostellut osakeyhtiöittämistä jo ammattikorkeakoululainsäädännön ensimmäisen vaiheen käsittelyssä vuotta aiemmin.

Myöhemmin laista poistettiin ”pakkojäsenyys”, koska perustuslakivaliokunta otti siihen kielteisen kannan.

Lakiesitys tuli eduskunnan täysistunnon ensimmäiseen käsittelyyn 4.11.2014, jolloin Kivelä otti uudestaan esille osakeyhtiöittämisasian, vaikka oli sitä hyväksymässä sivistyslakivaliokunnan mietinnössä. Asiantuntijakuulemisissa ei yksikään kuultava kertonut tai tiennyt sitä, oliko osakeyhtiömalli käytössä jossakin päin maailmaa. Eli kyseessä on puhtaasti suomalainen malli – mutta miksi. Toisessa käsittelyssä eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen lausumaehdotuksineen.

Jukka Linna tarkastelee työssään myös parlamentaarikon ja systeemiteorian näkökulmia, tullen siihen tulokseen, että edustaja Kimmo Kivelä oli ainut, joka kyseenalaisti osakeyhtiömuodon itsestäänselvyyden siitä huolimatta, että muoto oli aivan uusi pohjoismaissa ja koko maailmassa. Keskusteluja mahdollisista riskeistä ei valiokunnassa käyty.

Kivelän näkemykset vahvasti huomioon väitöksessä

Tuore tohtori siteeraa useasti Kivelän täysistuntopuheenvuoroja lain käsittelyvaiheessa, mutta myös sen voimaantulon jälkeen. Hänen mukaansa parlamentaarikolla oli näkemys osuuskuntamuotoisesta ammattikorkeakoulusta. ”Osuuskunta nimenomaan, siis yhteisötaloutta, sosiaalitaloutta. Osuuskunnan mahdollisuudet ovat muutenkin, jos ajatellaan sitä, että sinivalkoisen pääoman jäänteet ovat nykyään osuustoiminnallisuudessa. Se on suomalainen Rockefeller, osuustoiminta” Hän suhtautui myönteisesti myös malliin, jossa opettajat ja opiskelijat voisivat olla jäseninä. ”Se olisi sellaista yhteisöllisyyttä vahvistavaa, identiteettiä, että tämä on meidän”.

Linna pohtii sitä, että auttoiko monipuolisen pappisuran kokemus Kivelää havaitsemaan ongelman talouden koodiston mukaisessa ammattikorkeakouluratkaisussa. Samanlaista koulutuksen funktiojärjestelmän positioita hän ei nähnyt opettajataustaisten kansanedustajien toiminnassa.

Vaaroja reformin rahoituksen järjestelyissä

Parhaillaan valmistellaan toisen asteen koulutusuudistusta. Meneillään on lakiesityksen lausuntokierros ja työryhmätyöskentely. Uudistuksen tavoitteena on purkaa nuorten ja aikuisten koulutusrajat ammattikoulutuksessa. Karkeasti todeten kaksi lakia yhdistetään – laki järjestämisluvasta ja laki tutkinnon suorittamisesta. Uuteen lakiin tehdään myös merkittäviä uudistuksia. Lukiota koskevat uudistukset ovat vähäisempiä, mutta niitäkin koskettavat kunniahimoiset tavoitteet rahoituksen, sääntelyn ja ohjauksen kokoamisessa yhteen sekä työpaikalla oppimisen lisääminen, osaamisperusteisuus ja asiakas-/oppilaslähtöisyys.

Kimmo Kivelän saaman käsityksen mukaan lainvalmistelun tässä vaiheessa näyttää yhtäältä siltä, että laista tulee liian yksityiskohtainen, joka estää koulutuksen järjestäjän ketteryyden ja siirtää päätösvaltaa ministeriöön. Toisaalta rahoitusmalli näyttää ennakoimattomalta, joka vaikeuttaa pitkäjänteistä taloussuunnittelua.

Kansanedustaja Kivelä kehottaakin lain valmisteluun osallistuvia tutustumaan Jukka Linnan väitöskirjaan.

Poliittista ohjausta ministeriöistä

Väitöksessään Linna selvitti myös sitä, miten ammattikorkeakouluja ohjataan poliittisesti. Ohjausvälineinä ovat rahoitus, lainsäädäntö, lupajärjestelmät, tavoitesopimukset ja tieto.

– Tosiasiassa valtiolla ja ministeriöllä on käytössään yhä tehokkaampia ohjausmenettelyjä, ja kunnan omistajanvalta toteutuu ennen kaikkea hallituksen jäsenten valinnassa, väitöskirjassa todetaan.

Eräs väitöskirjaa varten haastateltu ammattikorkeakouluosakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja pitää epäkohtana sitä, että valtio ohjaa toimintaa voimakkaammin kuin se sitä rahoittaa. Hän esittää yhden syyn sille, miksi opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet ovat osakeyhtiömallia ajaneet:

– Nämä kokevat sen omalta kannaltaan tehokkaammin ohjailtavaksi systeemiksi.