Suomessa valmistutaan monille aloille, joilla töitä ei ole. Samalla monilla kriittisillä aloilla työntekijöitä ei vain löydy. Kyse on kohtaanto-ongelmasta: koulutuksen tarjonta ei kohtaa työmarkkinoiden kysyntää.
Suomi kouluttaa paljon, mutta ei useinkaan niille aloille, minkä tekijöitä todella tarvitaan.
Joillekin aloille pääsy on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi lääketieteen koulutuspaikoista kilpailee vuosittain suuri määrä hakijoita, vaikka terveydenhuollossa puhutaan jatkuvasta lääkäripulasta.
Kun opiskelupaikkoja on rajallisesti, osa hakijoista hakeutuu opiskelemaan ulkomaille.
Perussuomalaisten kansanedustaja Jaana Strandman vaatii, että jatkossa koulutuksen suunnittelussa pitäisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä alueen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.
– Oppilaitosten tulee suunnitella ja toteuttaa koulutusta yhdessä alueen yritysten, hyvinvointialueiden ja muiden toimijoiden kanssa. Ennakointi ja sitouttaminen jo opiskeluvaiheessa on merkityksellistä, Strandman sanoo.
Hänen mukaansa myös koulutuspolkuja tulisi kehittää nykyistä joustavammiksi.
– Oppisopimuskoulutuspolkujen mahdollistaminen on tärkeää. Ammattikoulusta korkeakouluihin tarvitaan toimivia väyläopintoja. Näen tärkeänä myös yritysten sukupolvenvaihdoksiin liittyvät koulutusmahdollisuudet, niin sanotut kisälli-opinnot, Strandman toteaa.
Ex-opetusministerin linja herättää kritiikkiä
Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Li Andersson on esittänyt, että opiskelijoiden tulisi voida valita opintonsa ensisijaisesti oman kiinnostuksensa perusteella ja tarvittaessa vaihtaa alaa, jos se ei kiinnosta.
Anderssonin näkemystä on kritisoitu siitä, että se sivuuttaa koulutuksen yhteyden työmarkkinoihin. Pelkkään kiinnostukseen perustuva koulutus voisi johtaa aloille, joilla työllistyminen on vaikeaa.
Kärjistäen näkemys voisi merkitä jopa sellaisten koulutuslinjojen perustamista, joista valmistuville ei ole realistista työuraa.
Anderssonilaisittain voidaankin todeta, että nuoria kiinnostaa esimerkiksi skeittaus. Anderssonin linjaa mukaillen Suomessa tulisi siten voida suorittaa vaikkapa skeittaajan ammattikorkeakoulututkinto.
Näin koulutusjärjestelmä tuottaisi työmarkkinoille skeittaamisen ammattilaisia, joiden työllistyminen saattaisi kuitenkin olla hieman hankalaa.
Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä tarjotaan jo nyt lähiopetusta, johon kuluu mm. leikkimistä legoilla.
Kansanedustaja Strandman korostaakin, että koulutusjärjestelmän on tuotettava osaamista yhteiskunnan todellisiin tarpeisiin.
– Tärkeää on, että koulutuksesta valmistutaan tavoiteajassa ja että harjoittelupaikkoja löytyy. Lääkärikoulutuksen kohdalla on myös syytä pohtia, sijoittuvatko lääkärit yksityiselle vai julkiselle puolelle ja millaista työaikaa he tekevät, Strandman sanoo.
Hänestä myös koulutusaikoja ja opiskelijavalintoja on tarkasteltava kriittisesti.
– Koulutusaikoja, valintoja ja valmistumista sekä useampien tutkintojen tekemistä samaan aikaan tulee tarkastella. Tähän on tulossa lakimuutos, jonka tavoitteena on saada ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevat nopeammin opiskelemaan, Strandman kertoo.
Eläköityminen kasvattaa työvoimapulaa
Opetushallituksessa tarkastellaan kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa 75 ammattialalla, joista 23:lla ennakoidaan työvoimapulaa.
– Näiden alojen työvoima vastaa noin viidennestä nykyisistä työllisistä, ja vuoteen 2031 mennessä kolmannes työntekijöistä on eläköitymässä, kertoo opetusneuvos Kari Nyyssölä opetushallituksesta.
Eläköityminen lisää työvoiman kysyntää erityisesti luonnonvara-alalla, varhaiskasvatuksessa sekä terveys- ja hyvinvointialoilla.
– Tarve kasvaa myös sosiaalityöntekijöissä, lääkäreissä, eläinlääkäreissä, kaivostyöntekijöissä, prosessinvalvonnan asiantuntijoissa ja vartijoissa, Nyyssölä selvittää.
Monilla aloilla valmistuu liikaa tekijöitä
Suomessa on useita aloja, joilla valmistuu enemmän työvoimaa kuin työmarkkinoilla tarvitaan. Opetushallituksen ennakoinnin mukaan ylitarjonta-ammattialoja on tällä hetkellä 15.
Niihin kuuluvat esimerkiksi lastenhoitajat ja koulunkäyntiohjaajat, assistentit ja sihteerit, käsityötuotteiden valmistajat, hienomekaanikot sekä kauneudenhoitotyöntekijät.
– Taustalla on usein työvoiman kysynnän väheneminen, mutta joissain tapauksissa myös koulutuksesta valmistuu liikaa tekijöitä, Nyyssölä toteaa.
Hänen mukaansa epäsuhta työvoiman tarjonnan ja kysynnän välillä johtuu useista tekijöistä.
– Tutkintolähtöinen koulutus on suunniteltu pitkälle aikavälille, ja se reagoi hitaasti suhdannemuutoksiin. Myös nuorten koulutusvalinnat vaikuttavat: hakijoita voi hakeutua aloille, joilla työvoimaa on jo nyt paljon, Nyyssölä sanoo.
Osaamisen kehittämistä tarvitaan
Nyyssölä arvioi, että kohtaanto-ongelmalla voi olla merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen.
– Yritysten tulokset ja tuottavuus voivat heikentyä, jos osaavaa työvoimaa ei ole saatavilla. Tämä jarruttaa talouskasvua. Samaan aikaan työttömyys voi kasvaa aloilla, joille valmistuu enemmän ihmisiä kuin työpaikkoja on, mikä rasittaa julkista taloutta, hän selvittää.
Ratkaisuksi tarvitaan osaamisen laajempaa kehittämistä.
– Tutkintokoulutus on vain osa kokonaisuutta. Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien vahvistaminen on erittäin tärkeää. Lisäksi työvoiman ulkopuolella olevia pitäisi saada nykyistä enemmän mukaan työelämään, Nyyssölä lisää.