Suurvaltapolitiikan kiemuraiset kuviot – kun valtion valtaaminen ei onnistu, luodaan sen kylkeen antivaltio

Britannia ja Yhdysvallat pakotetaan vähitellen pois Euraasiasta, ennustaa Yhdysvalloissa asuva, venäläissyntyinen Dmitry Orlov blogikirjoituksessaan. Orlov tunnetaan kirjoistaan, joissa hän ennustelee USA:n talouden ja yhteiskunnan romahtavan tavalla, joka tulee olemaan jopa rajumpi kuin Neuvostoliiton romahdus aikanaan. Mutta mitä mahdollisen romahduksen jälkeen tapahtuisi? Voidaanko tällaista ennustaa tarkastelemalla sitä, miten Britannia ja Yhdysvallat ovat itse toimineet maailman kriisipesäkkeissä?

Termillään ”anglo-imperialistit” Orlov tarkoittaa Britanniaa ja Yhdysvaltoja yhdessä. Orlovin mukaan näiden maiden valtaapitävät ovat noudattaneet yhteistä pelikirjaa, jossa sisäpiiriin kuuluville maille tarjotaan ”näennäisliberaalia näennäiskapitalismia”, kun taas kaikki muut joutuvat sotilaallisen dominoinnin ja taloudellisen hyväksikäyton kohteeksi.

Lisäksi pelikirjaan sisältyy tietty poistumisstrategia, jota noudatetaan silloin kun jonkin tietyn maan dominointi ja hyödyntäminen ei onnistunutkaan. Poistumisstrategiaan kuuluu maan tai alueen heikentäminen ja epävakauttaminen kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Orlov mainitsee useita historiallisia esimerkkejä poistumisstrategian käytöstä:

– Amerikan siirtomaistaan poistuessaan britit tukivat kauppapolitiikallaan etelävaltioiden plantaasitaloutta, mikä johti lopulta USA:n sisällissotaan.

– Irlannin itsenäistyessä britit tekivät Pohjois-Irlannista vastavoiman Irlannin tasavallalle.

– Kun britit heitettiin pois Lähi-idästä, he loivat arabimaille vastavoimaksi Israelin valtion, jonka USA myöhemmin otti suojelukseensa.

– Kun brittien siirtomaavalta Intiassa loppui, he loivat Pakistanin vastavoimaksi Intialle. Maiden välillä vallitsee yhä jäätynyt konflikti Kashmirin alueella.

– Kun USA menetti Kiinan kommunisteille, he loivat Kiinalle vastavoimaksi Taiwanin, ”anti-Kiinan”.

Orlovin mukaan imperialistien tavoite on aina sama: jos he eivät kykene hallitsemaan tiettyä aluetta, he haluavat varmistaa, että kukaan muukaan ei kykene hallitsemaan sitä. Keinona tähän on ratkaisemattoman konfliktin luominen.

Ukrainan kaaos

Seuraavaksi Orlov vertaa tätä menetelmää Ukrainan kriisiin. Hän syyttää anglo-imperialisteja siitä, että nämä ovat käyttäneet miljardeja dollareita lahjoakseen ukrainalaiset vihaamaan Venäjää ja luodakseen Ukrainasta ”anti-Venäjän”.

Tämä ei kuitenkaan sujunut täysin suunnitelman mukaan. Venäjä järjesti Krimillä kansanäänestyksen alueen liittämisestä Venäjään, ja vertasi tilannetta Kosovon itsenäistymiseen.

Seuraavaksi Venäjä loi Donetskin ja Luganskin ”kansantasavallat” vastavoimiksi Ukrainalle. Virallisesti Venäjä ei ole tunnustanut näitä kansantasavaltoja, vaan korostaa juhlapuheissaan Ukrainan jakamattomuutta ja haluaa rauhaa alueelle.

Orlovin mukaan anglo-imperialistit yrittivät tehdä Ukrainasta anti-Venäjän, mutta Venäjä onnistui väistämään Ukrainan ja Venäjän välisen suoran sodan luomalla kansantasavallat anti-Ukrainaksi, jolloin konflikti rajoittui Ukrainan sisäiseksi sodaksi.

Ukrainan lisäksi anglo-imperialistit ovat noudattaneet ”häivytään ja teeskennellään ettei sitä maata ole olemassakaan” -taktiikkaa muuallakin. Kurdistanin oli tarkoitus olla jonkinlainen anti-Irak, mutta se ei oikein onnistunut. Syyriassa ja Libyassa yritykset vastavoimien luomiseksi ovat kuolleet heti alkuunsa. Afganistanin suhteen mitään poistumisstrategiaa ei näytä olevan olemassakaan.

Euraasian tulevaisuus

Euraasiassa Kiina, Venäjä, Intia ja Iran tiivistävät siteitään. Euroopan Unionissa vanhemman polven poliitikot ja äänestäjät suhtautuvat USA:n ja Britannian valtaan vielä lämmöllä, mutta nuorisossa kytee kapina. Orlov ennustaakin, että EU:sta poistuessaan anglo-imperialistit pyrkivät luomaan Britanniasta vastavoiman EU:lle. Ja Skotlannista voi vastaavasti tulla anti-Britannia, mikäli se uusii itsenäisyyskansanäänestyksensä ja päättääkin jäädä EU:n osaksi.

Orlovin suurin kysymys on, luovatko imperialistit vielä jonkinlaisen anti-Amerikan, ennen kuin poistuvat ”linnoitettuihin asuinpaikkoihinsa eri puolille maailmaa”. Orlov arvelee, että imperialistit pyrkivät vähintäänkin vahvistamaan maan sisäistä jakaantumista demokraattien ja republikaanien välillä. Hän viskaa ilmaan idean, että Yhdysvaltoihin synnytettäisiin ”vesikauhuisen homofobisia ja rasistisia fundamentalistiseparatistien alueita”, jotka aiheuttaisivat kontrolloitua epäjärjestystä, sekä toinen, täysin päinvastainen arvoyhteisö. Näiden kahden vastakkaisen leirin välille synnytettäisiin sitten tahallaan konflikti.

Orlovin blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2014.