Takausvelka suisti pienyrittäjän elämän kaaokseen: ”Tunsin itseni rikolliseksi”

Pienyrittäjä Merja-Maarit Soininen menetti luottotietonsa, yrityksensä ja toivonsa, kun hänelle lankesi maksettavaksi läheisen ottama kymppitonnin velka.

Pienyrittäjä Merja-Maarit Soinisen elämä heitti häränpyllyä kylmänä talvikuisena päivänä 2009 postiluukusta tipautetun kirjeen muodossa. Kirjeessä kerrottiin, että Soinisen takaama laina oli jäänyt lainanottajalta hoitamatta. Nyt koko summa, hieman alle 10 000 euroa, kaatui Soinisen niskaan.

– Pankista lähetettyä kirjettä lukiessa tuntui siltä, kuin vajoaisin maan rakoon. Jalat menivät kirjaimellisesti alta ja aloin itkeä valtoimenaan. Niin hirvittävä sokki se oli, Soininen myöntää.

Soininen oli juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle Naantaliin ja käynnistämässä siellä yritystoimintaansa. Hän toimi laillistettuna hierojana omassa hyvinvointialan yrityksessään.

– Aloittaminen uudella paikkakunnalla kysyi paljon voimavaroja, mutta ne hupenivat laina-asian käsittelyyn. Se vei minusta kaikki mehut.

Ahdistus syvenee

Ensijärkytyksestä selviydyttyään Soininen yritti olla yhteydessä lainan ottaneeseen henkilöön kysyäkseen, miksi lainaa ei oltu hoidettu, mutta tämä torjui kaikki yhteydenotot.

– Hän oli vaihtanut puhelinnumeronsa. Kävin hänen ovensa takanakin, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Tiputin postiluukusta yhteydenottopyyntöjä, jotka eivät tuottaneet toivottua tulosta.

Soinisella ei ollut vaadittavaa summaa maksaa pankille. Pankki alkoi lähettää osamaksueriä.

– Muutamasta selviydyin, mutta sitten rahat loppuivat. Ahdistus ja masennus alkoivat olla jo sitä luokkaa, että henkinen ja fyysinen terveys alkoi mennä. Tuntui vain, että kaikki luisui käsistä.

Luottotiedot ja yritys menivät

Takausvelkaisen Soinisen yritys meni nurin ja luottotiedot samassa rytäkässä. Entisen yrittäjän ahdistusta lisäsi ovella väijyvät ulosottomiehet.

– Ulosottomies yritti ottaa omansa, mutta aloin olla siinä vaiheessa jo niin uupunut ja väsynyt, että en jaksanut itsekään vastata puhelimeen.

Lopulta Soininen päätti tarttua härkää sarvista.

– Ajattelin, että eipä se pakoilu mitään auta. Keskustelin ulosottomiehen kanssa ja kerroin tilanteestani. Ulosottomiehen todetessa, että minulla ei todellakaan ollut mitään ulosmitattavaa, tilanne rauhoittui.

Soininen sai apua seurakunnalta.

– Kirkolta sain henkistä ja aineellista tukea ruoka-avun muodossa. Keskustelut diakonin kanssa auttoivat kestämään.

Työttömyyskorvaus ei
riittänyt elämiseen

Kun Soininen muutti takaisin kotipaikkakunnalleen, hän alkoi saada työttömyyskorvausta. Tämän saamiseksi täytyi kuitenkin käydä monta taistelua. Syynä nihkeyteen oli hänen yrittäjyytensä, jota hän ei kuitenkaan silloin enää harjoittanut.

– Työttömyyskorvaukseni oli niin pieni, ettei se riittänyt elämiseen. Lisäksi sain pientä toimeentulotukea.

Luottotietojen menetyksellä oli laaja-alainen vaikutus Soinisen elämään. Hän ei saanut enää puhelinliittymää, nettiliittymää, autovakuutusta eikä lainaa. Moni muukin asia vaikeutui. Tämä johti myös yritystoiminnan ”jäädyttämiseen” pitkäksi aikaa.

– Elämästäni tuli hankalaa, mahdollisuuteni toimia normaalisti evättiin totaalisesti. Muutenkin tuntui, että minä olin se rikollinen – kuin mikäkin pahantekijä.

– Mielestäni en ollut syyllinen tilanteeseeni. Halusin hyvää hyvyyttäni auttaa minulle hyvin läheistä ihmistä elämisen alkuun. Hänellä oli hyvä työpaikka ja uskoin vakaasti, että hän pystyy huolehtimaan velastaan.

Miksi huolittiin takaajaksi?

Oli muutenkin kiikun kaakun, että Soininen yleensä lähti takaajaksi. Pankin ei olisi tarvinnut kuin hieman toppuutella, niin aie olisi rauennut. Soininen perääkin myös pankin vastuuta tilanteessa.

– En ymmärrä, miksi minut huolittiin takaajaksi. Eihän minulla ollut mitään omaisuuttakaan, vain auto. Itse en osannut arvioida takauksen liittyviä sudenkuoppia ja vaaroja, hän harmittelee.

Voimien palautumisen myötä Soininen ryhtyi käynnistämään yritystoimintaansa uudelleen. Hän sai myös vierelleen elämänkumppanin, joka ei pelästynyt hänen tilannettaan.

– Ei tarvinnut murehtia ja pohtia yksin asioita. Menimme naimisiin ja asumme nyt Nokialla. Moni tilanne on paremmin. Olen päässyt taas työn syrjään kiinni ja lyhennän velkojani aina kun pystyn. Yritän päästä myös velkasaneeraukseen.

Kuuden vuoden velkavankeus

Soinisen tulot eivät kuitenkaan ole suuret, ja hän toivookin, että yhteiskunta tulisi vastaan niitä ihmisiä, jotka pyrkivät hoitamaan velvoitteensa vähistäkin varoista.

– Olen ollut nyt kuutisen vuotta velkavankeudessa. Vaikka ahdistus ja masennut ovat helpottaneet, velat ovat koko ajan ”takaraivossa”. Toivonkin, että kalterit ympärilläni vihdoinkin murtuisivat ja pääsisin vapaaksi veloista. Yhteiskunta voisi jollakin tavalla tässä armahtaa – niin rankkaa tämä on.

”Vaikeinta on myöntää,
että tämä oli nyt tässä”

Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen tietää, miltä tuntuu jäädä yrittäjänä tyhjän päälle. Hän on entinen rakennusalan yrittäjä.

– Yrittäjänä olen kokenut niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Pienissä laskusuhdanteissa otettiin velkaa, jotta selvittiin, mutta viimeisin notkahdus oli liian syvä. Vaikeinta oli saada itsensä ymmärtämään se, että tämä oli nyt tässä. Yritys oli pistettävä pakettiin. Henkisesti se oli rankkaa ja vaikutti jokapäiväiseen elämääni, Ronkainen myöntää.

Yrittäjän sosiaaliturva kuntoon

Ronkainen harmittelee, että turhan moni konkurssin tehnyt yrittäjä elää häpeässä.

– Epäonnistumisessa ei pitäisi olla mitään hävettävää, vaan pikemmin opittavaa. Tukiverkoston puuttuminen hädän hetkellä on iso ongelma. Siinä voi jäädä täysin yksin, Ronkainen sanoo.

– Yrittäjänä tie työttömyysturvaan voi olla todella pitkä, jolloin yrittäjän tilanne vain heikkenee entisestään. Yrittäjän jaksamiseen ja sosiaaliturvaan tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ei ole kenenkään etu, ettei yrittäjä pääse uuden elämän alkuun.