Teemu Keskisarja: Pohdintaa Yleisradion tulevaisuudesta

TV1:ltä tulevat tänään: Isä Brown ja hänen laumansa, Norja ilmasta nähtynä, Ruotsin kuninkaallinen linna ja Lentäjät Kirgiisiaroilla. Ehkäpä nämä ovat hyviä ohjelmia, ei siinä mitään. Mutta parahin katsoja, luuletko, että Maikkari ja Nelonen eivät osaa samoja ostaa ja esittää – ilman 600 miljoonan euron vuosittaista piikkiä veronmaksajan lihassa?

Yleisradiossa ei työskentele liikaa toimittajia, käsikirjoittajia, ohjaajia, kuvaajia, äänittäjiä ja leikkaajia. Pikemmin heitä on liian vähän. Omatekoisuuden vajeesta johtuu ulkolaisten täytebiisien paljous.

”Tämä on tukala talo”, sanoi Hannu Karpo aikoinaan. Ylen kirous oli ja on yletön johtaminen. Jokaiseen aikeeseen painavat puumerkkinsä eri portaiden päällystö ja ylipäällystö. Byrokratia on siinnyt vuosikymmenten varrella liikarahoituksesta. Yhteinen ei-kenenkään raha sataa, sataa ropisee ja aiheuttaa kosteusvaurioita. Lattian purkaminen on melko mahdotonta, vaikka Yle fyysisiä tilojaan pienensikin.

Tv-luvan tarkastajat painuivat historiaan, mutta suomalaiset eivät loputtomiin suostu maksamaan hömppäveroakaan. Yleisradion saneeraus on tuskaisa urakka sille, ken hallintoneuvostossa seuraavaksi istuu voiman oikealla puolella. Mikä Ylessä on säästämisen arvoista?

Perinteiset syömähampaat ovat tylsyneet. Tutkiva journalismi sattuneista syistä alasajettiin. Uutisia tulee kaikista tuuteista tunnin välein uusintoina, toisintoina ja mukaelmina. Asiaohjelmien monopoli on huomaamatta murtunut. Kelpo keskusteluita kokoavat nykyisin nettiin yksityiset nyrkkipajat ihan ilmaiseksi. A-studion tai brittiläisittäin ”A-Talkin” sota-, talous- ja terveysviisaiden puhuvat päät eivät liene kansakunnan tiedonvälityksen elinehto.

Korvaamattomimmillaan Yle on suomalaisen kulttuurin, tieteen, taiteen ja sivistyksen parissa. Sitä roolia en äkkiseltään sälyttäisi toisaalle.

Yle on omakuvaltaan sitoutumaton, poliitikkojen suuntaan peloton ”vallan vahtikoira”. Mieleen tulee tosin myös puudeli, joka työntää kaulansa pantaan innokkaammin kuin taluttaja tahtookaan. Julkisrahoitteisuus kytkeytyy aina muoti-ideologioihin. Yle laatii ”vastuullisen sananvapauden” mukaisia ”eettisiä ohjeita”. Ne periytyvät 1970–80-luvun rivon rokin soittokielloista sekä ”neuvostovastaisuuden” sensuurista ja itsesensuurista.

Ylen johdossa tai vähäisissäkään esimiesasemissa ei kai vaikuta yhtään julkipersua. Kun ensimmäinen ilmoittautuu, tarjoan hänelle ison helmeilevän A-tuopin hotelli Pasilassa (Ylen ruokaloissa ja kabineteissa anniskelu on tietenkin kuivahtanut). Muutakaan lääkettä en tiedä ”arvopohjan” avartamiseen.

Kyhäsin tämän kirjoituksen vastaukseksi kysymykseen: ”Miksi Teemu muka vastustat Yle-veroa, kun itse teet Ylelle ohjelmia?” No juuri siksi. Uikutus hiljenee oikealla, vasemmalla ja keskustassa, jahka yleisö saa äänestää jaloillaan ja kaukosäätimellään. Mikäli mutasarjan perussuomalainen historiadokumentti sapettaa, älä maksa siitä pennin hyrrää!