Teemu Keskisarjan kolumni: Reetta Tuiskuvuoren aiheellinen ilmastoahdistus

Metsää pitäisi saada lisää, mutta minne? Sitä pohdiskelee historioitsija Teemu Keskisarja.

Hei, olen Reetta Tuiskuvuori, suomalainen koululainen. Kirjoitan täältä havumetsän huminasta Brysselin ja Strasbourgin asfalttiviidakkoon. Minulla on EU:n mahtajille tärkeä viesti. Se koskee ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Olen erittäin ahdistunut ja teidänkin pitäisi olla! Maanosamme kasvien, eläinten ja ihmisten kohtalot keikkuvat vaakalaudalla. Byrokrattinen sumutus tuhoaa elämän edellytykset.

Kerronpa ensin kotimaastani. Se on Euroopan metsäisin kolkka. Suomen pinta-alasta on metsää 75 prosenttia eli kolme neljäsosaa. Metsä kasvaa kaikkialla ja kaikenlaisena. Miljoonia hehtaareja on suojeltuna. Hakkuista puut harvoin vähenevät. Yhden kaadetun tilalle tulee kolme taimea, koska metsänomistajat ja tehtaat eivät hyötyisi paljaista länteistä.

En yhtään yllättynyt NASA:n satelliittikuvista, joissa Suomi loistaa hiilinieluna. Jo isovanhempani oppivat koulussa, että Suomi elää metsästä, metsässä ja onkin pelkkä metsä.

Sekä kaupunkilaiset että maalaiset arvostavat luonnon puhtauden Suomen parhaaksi piirteeksi. Luonnonsuojelu on vanhuksille ja lapsille yhtä rakasta. Pohjolan ekosysteemit ovat herkkiä, lajit ja luontotyypit uhanalaisia. Kasvukeskuksissa jyräävät rakennushankkeet. Upeita vanhoja puita kaatuu erämaissakin. Suomi ei ole monimuotoisuuden ihmemaa. Silti minusta tuntuu, että suomalaiset jos ketkä osaavat metsäluontoa suojella omin neuvoin.

Joitakuita ahdistavat pitkät asumattomat metsätaipaleet. Oma ahdistukseni johtuu siitä, että useimmissa valtioissa metsää on niin vähän.

Alankomaat, Belgia, Tanska, Luxemburg ja Irlanti ovat Suomeen verrattuna melkein metsättömiä. Miksi asukkaat siellä vihaavat tai väheksyvät metsiä? Miksi he eivät istuta puita ja anna tilaa kestävälle kasvulle? Ennen vanhaan puu oli pellon ja laitumen tiellä ja ainut polttoaine, siksi se ehtyi tiheän asutuksen vieressä. Nykyisin metsättömyyteen ei ole pätevää syytä.

Ehkä eurooppalaiset ajattelevat, että tammet, marjakuuset ja pyökit eivät merkitse mitään koko planeetan keuhkoissa. Mielestäni esimerkillä on väliä. Amazonin ja Kongon sademetsiä haaskaavat köyhät viljelijät. Rikkaat EU-kansalaiset kiikuttavat kehitysmaihin ilmastotekoja, vaikka eivät itse metsitä edes takapihojaan. Kuinka te kehtaatte!

Koululainenkin näkee hiilineutraalisuuden savuverhon läpi. EU karkottaa luonnonsuojelun kauas ytimestään. Samalla se kiihdyttää ja ulkoistaa luonnonvarojen ylikulutusta. Kaivokset ja satojen metrien korkuiset tuulivoimalat eivät rumenna metropoleja, joissa asuu “vastuullisia kuluttajia“. Tilastollisen valheen tähden tehtaanpiiput siirtyvät Euroopasta Kiinaan tupruttamaan.

EU pystyy muutokseen, jos tahtoo. Suomalaisilla on paljon opetettavaa metsäkielteisille kansoille. Niiden luontoa elvyttäisi ja ennallistaisi tavoite edes 50 prosentin metsäisyydestä.

Reetta Tuiskuvuoren kirje lienee poliitikoille ja virkamiehille vain suomalaisvalmisteisen vessapaperin arvoinen. Pelastus riippuu uuden sukupolven tiedostamisesta. Ilmastotietoiset nuoret kautta EU:n, liittykää yhteen. Tehkää koululakko. Istukaa kadulla, soramontussa ja parkkipaikalla, kunnes komissaarit suostuvat lähiympäristöä rehdisti vihertämään.