Talouskriisissä on vietetty syksystä saakka välirauhaa. Tilanteen rauhoitti Euroopan keskuspankin lupaus tehdä tarvittaessa rajattomia tukiostoja uusien kriisimaiden velkakirjoille (joskin vain ns. jälkimarkkinoilta). Lupausta ei toistaiseksi ole tarvinnut laittaa käytäntöön, koska se jo itsessään laski kriisimaiden lainakorkoja, mikä oli erityisesti Espanjalle elintärkeää.
Talouskomissaari Olli Rehn ja muutamat muut ovat iloinneet kriisin olevan ainakin pahimmalta osaltaan jo ohi. Niin mukavalta kuin se kuulostaisikin, nyt täytyy kiireesti laittaa jäitä hattuun. Eurouskovaisten toiveajattelu on aiemminkin pettänyt kerta toisensa jälkeen.
Muistellaanpa kriisin todellisia syitä, eikä vain välittömiä ilmenemismuotoja. Kriisin keskeiset ongelmat ovat ylivelkaantuminen, monien euromaiden heikko kilpailukyky, kasvun puute, työttömyys ja kaiken taustalla lisäksi väestön vanhenemisesta aiheutuva huoltosuhteen heikkeneminen.
Mikä näistä ongelmista on ratkaistu? EU-maat velkaantuvat edelleen huimaa vauhtia. Uusimmat tilastot osoittavat työttömyyden olevan EU:ssa ennätysluvuissa, keskimäärin 11,8 % ja Kreikassa ja Espanjassa noin 27 % – nuorisotyöttömyydestä puhumattakaan. Edellisen vuoden euromaat olivat yhä taantumassa ja alkaneelle vuodelle komissio itse ennustaa onnetonta 0,1 % kasvua, joka sekin voi osoittautua liian toiveikkaaksi. Todettakoon sivumennen, että muilla EU-mailla kasvun ennustetaan keskimäärin olevan parempaa kuin eurossa mukana olevilla mailla, ja samoin taantuma oli loivempi.
Meneillään on siis nimenomaan välirauha. Euroopan keskuspankin lupaus on kyllä laskenut korkoja, mutta korkojen nousuhan on vain sairauden oire. Itse tauti on yhä parantamatta. Suurin keskustelu tällä hetkellä on, mikä euromaiden talouden sairauksista on se kaikkein perimmäinen. Ylivelkaantuminen johtuu kasvun puutteesta, kasvun puute kilpailukyvyn puutteesta, kilpailukykyä taas ei voi parantaa esimerkiksi palkka-alella (eli sisäisellä devaltaatiolla) koska tämä romahduttaa kotimaisen kysynnän, ulkoista devalvaatiota taas ei euroon kuuluva maa voi tehdä…
Viisasten kivi on yhtä hukassa kuin se on ollut kriisin alusta saakka. Kaikki euromaat ovat edelleen kaulaansa myöten tässä suossa; paremminkin pärjänneet viimeistään kriisimaille antamiensa takausten johdosta. Kaikilla kriisitoimilla on tähän saakka keskitytty ostamaan lähinnä aikaa kriisin todellisten syiden ratkaisemiseen.
Kulutamme parhaillaan sitä aikaa, joka keskinäisillä takauksilla ja keskuspankin lupauksilla on ostettu. Kriisiä ei ole ratkaistu, mutta nyt kun emme juuri ole välittömän tuhon partaalla, on tilaisuus keskittyä kriisin syvempien aiheuttajien hoitamiseen. Tämä välirauha on käytettävä hyväksi konkreettisten toimenpiteiden tekemiseksi.
Mikä siis ratkaisuksi? EU:ta vaivaa lähtökohtainen ongelma, että kaikille jäsenmaille etsitään aina samaa patenttiratkaisua unionin one-size-fits-all -filosofian mukaisesti. Todellisuudessa niin kriisi- kuin muillekin euromaille täytyy kehittää hyvinkin erilaisia ratkaisumalleja. Siitä tosiasiasta ei kuitenkaan päästä eroon, että tavalla tai toisella kaikkien euromaiden on kiristettävä vyötään. Jos euron kriisi voitaisiin ratkaista vain velkavetoisella kuluttamisella (jota sosialistit kutsuvat elvytykseksi), ei Eurooppa olisi kriisiin koskaan ajautunutkaan – velkakulutusta olemme kyllä ylläpitäneet mallikkaasti.
Suomen tilanne on sekin vakava ja nopeita päätöksiä tarvitaan kipeästi. Julkaisen maanantaina 21.1. lehdistötilaisuudessa oman yksityiskohtaisen ohjelmani siitä, miten Suomen talouden osalta voidaan tehdä tarvittavat korjausliikkeet ja jatkaa menestyksekkäästi eteenpäin.
Sampo Terho,
europarlamentaarikko
TULOSSA MAANANTAINA 21.1: Sampo Terhon talousohjelman julkaisu