Konfliktialueilla seksuaalisesta väkivallasta selviytyneiden aseman parantamiseksi ja ennalta suojelemiseksi esitetään keinoja tuoreessa toimenpidealoitteessa. Perussuomalaisten kansanedustaja Vilhelm Junnila esittää aloitteessa Murad-koodiston (Murad Code) implementointia osaksi Suomen lainsäädäntöä ja toimintatapoja.

Murad-koodistoa on ollut mukana luomassa Iso-Britannia, Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Nadia Murad ja Institute for International Criminal Investigations

– Murad-koodisto on kansainvälinen ohjeistus todisteiden keräämiseksi turvallisesti, tehokkaasti ja inhimillisesti konfliktialueilla tapahtuneiden seksuaalirikosten uhreilta ja todistajilta. Sen tavoitteena on varmistaa, että eloonjääneet voivat tallentaa kokemuksensa tavalla, joka kunnioittaa heidän toiveitaan, ihmisoikeuksiaan, vähentää traumoja ja parantaa oikeusturvaa, Vilhelm Junnila kertoo.

Varautuminen parantaa suojaa

Lontoossa tällä viikolla pidetyssä seksuaalirikosten ennaltaehkäisyä konfliktialueilla käsitelleessä konferenssissa kävi ilmi, että tähän mennessä vasta kuusi maata on ottanut Murad-koodiston käyttöönsä. Junnilan mukaan Yhdysvallat aikoo seuraavaksi ilmoittaa koodiston käyttöön ottamisesta.

– Sota-ajan seksuaalirikokset heikentävät siviiliväestön toimintakykyä ja siksi niiden ennaltaehkäisy, toimintaprotokollat sekä varautuminen tulee ottaa huomioon osana kokonaisturvallisuutta. Varautuminen parantaa siviilihenkilöiden ja herkässä asemassa olevien suojaa. Suomen tulee olla asiassa edelläkävijä ja osoittaa kansainvälinen tuki konfliktialueilla seksuaalisesta väkivallasta selviytyneille, Junnila linjaa.

Syylliset saatava vastuuseen

Kansainvälisen rikostuomioistuimen laatima Rooman perussääntö määritteli vuonna 2002 raiskauksen ja seksuaalisen väkivallan sotarikokseksi. Mikäli toiminta on järjestelmällistä, kyseessä voi olla rikos ihmisyyttä vastaan. Viimeisimpänä esiin ovat nousseet venäläisten tekemät järkyttävät rikokset ukrainalaisia kohtaan.

Konfliktialueilla tapahtuneen seksuaalisen väkivallan toteennäyttäminen on poikkeuksellisen haastavaa. Uhrin oikeusturvan toteutuminen on epävarmaa ja usein puutteellista. Todistusaineiston kerääminen voi olla lähes mahdotonta sotaa käyvässä maassa. Lisäksi sota-aikana tekoihin liittyy usein entistäkin julmempia ja traumatisoivampia piirteitä, minkä vuoksi osa uhreista ei pysty tai halua puhua kokemastaan.

– Selviytyneiden henkilöiden tutkimukset ja kertomukset ovat kuitenkin välttämättömiä, jotta syylliset saadaan vastuuseen. Ne on kuitenkin suoritettava aina eettisesti ja uhrille siten, ettei tutkimukset ja todisteiden keruu aiheuta lisätraumoja, Junnila perustelee.

SUOMEN UUTISET