Twitteristä ostotarjouksen tehnyt Elon Musk sai sananvapautta kammoksuvan vasemmiston paljastamaan itsensä – vapaan puheen kimpussa kaksi eri ryhmää

Maailman rikkaimman miehen Elon Muskin ostotarjous Twitteristä on saanut vasemmiston paniikkiin. Musk on toivonut sosiaalisen median alustalle laajempaa sananvapautta ja saanut järkyttyneen vasemmisto- ja mediaeliitin paljastamaan, miten vähän ilmaisunvapaus heille merkitsee. Vain mielikuvitus on ollut rajana pöyristymisessä. Muskin käsissä Twitterin pelättäisiin tuhoavan demokratian ja johtavan jopa ydinsotaan sekä planeetan tuhoutumiseen. Miljardööriä on myös verrattu Putiniin, ja sananvapausihannetta yritetään rinnastaa valkoiseen ylivaltaan. Tech Freedom -ajatushautomon Corbin K. Barthold näkee, että sananvapautta vastustavassa vasemmistossa yhdistyy nyt ylimielisyys, uhriutuminen ja tuudittautuminen omaan pitkään jatkuneeseen valta-asemaan.

Maailman rikkain mies, Teslan ja SpaceX:n toimitusjohtaja Elon Musk on tarjoutunut ostamaan Twitterin 40 miljardin dollarin hintaan. Bisneksenä Twitter ei ole ollut menestystarina, eikä myöskään osakkeen kurssikehitys ole ollut nousujohteista. Amerikan Leijonan luola -ohjelmasta tunnettu miljardööri Kevin O’Leary syytti woke-henkisen sensuuripolitiikan johtaneen firman huonoon taloudelliseen menestykseen. Yhtiön toimitusjohtajana pitkään työskennellyt perustaja Jack Dorsey jätti johtotehtävät vasta viime syksynä. Uudistumispaineita kokevan firman voidaan nähdä olevan altavastaajan asemassa torjuakseen Muskin ostotarjouksen.

”Vasemmistolaiset ovat yllättyneitä, kun heidän itse politisoimansa instituutiot alkavatkin menettää uskottavuuttaan.”

Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, miten Musk tarkalleen ottaen tulisi johtamaan sosiaalisen median alustaa. Hänen alustavat kommenttinsa ovat olleet lähinnä suurpiirteisiä. Kertoessaan ostotarjouksestaan Musk mainitsi kuitenkin, että ihmisten tulisi olla ”vapaita ilmaisemaan itseään lain puitteissa”. Tämä on selvä irtiotto viime vuosien trendistä, jossa sosiaalisen median alustat tiukentavat yhteisönormejaan kovaäänisten aktivistien agendan mukaan.

Jos Musk vain trollaa huumorintajuttomia, instituutioita ja kulttuurielämää hallitsevia vasemmistolaisia, niin hän on jo saanut aikaan vallankaappauksen. Näin kirjoittaa City Journalissa Tech Freedom -ajatushautomon asiantuntija Corbin K. Barthold.

Se, että Musk pelkästään saattaisi ostaa Twitterin, on saanut sosiaalisen median eliitin hajoamaan. ”Tänään tuntuu kuin olisi viimeinen ilta berliiniläisessä yökerhossa Weimarin tasavallan päättyessä”, kirjoitti eräs sinisellä merkillä varustettu julkisuuden henkilö. Eräs toinen käyttäjä pelkäsi, että Twitterin siirtyminen Muskin haltuun johtaisi kolmanteen maailmansotaan ja planeetan tuhoutumiseen. Vasemmistolainen julkkisprofessori Robert Reich vertasi Muskia Vladimir Putiniin.

Musk ei ole pelkästään aiheuttanut vasemmistossa itkua. Hän on riisunut heidän maskinsa. Hän on saanut eliitin edustajia myöntämään suoraan olevansa sananvapautta vastaan.

Barthold luokittelee sananvapautta vastustavat persoonat kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat snobeja. Toinen sananvapauden vastustajien ryhmä ovat uhriutujat.

Barthold luokittelee sananvapautta vastustavat persoonat kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat snobeja. Heillä on ikävä aikaa, jolloin mediakenttä oli kapea, kontrolloitu, eikä siellä ollut kilpailua. Snobit väittävät mielellään ”puolustavansa demokratiaa”, mutta heidän ideologiansa muistuttaa enemmän feodalismia. Alempisäätyisten ei pitäisi olla niin paljon esillä, eikä heidän pitäisi yrittää ajatella itse. Snobit pelkäävät vapaata informaationvälitystä kansanjoukkojen keskuudessa.

Yksi johtavista snobeista on Max Boot. ”Olen huolissani, mitä yhteiskunnalle ja politiikalle käy, jos Elon Musk ostaa Twitterin”, hän tweettasi. ”Jotta demokratia säilyisi, me tarvitsemme lisää sisällön valvontaa, emme vähemmän”. Käyttäjät reagoivat näihin kommentteihin ja pitivät niitä typerinä.

Myöhemmin Boot uhriutui Washington Post -lehden kolumnissa. Hänen mielestään jyrkän kielteiset reaktiot vain osoittavat alkuperäisten twiittien olleen fiksuja, sillä yleisesti ”internet on nykyään aivan älytön paikka”. Kieltämättä.

Artikkelissaan Boot vetosi Jonathan Haidtin tuoreeseen artikkeliin, joka kritisoi näkemyksellisesti sosiaalista mediaa. Haidtin havaintojen mukaan sosiaalisen median tarjoama suuri näkyvyyspotentiaali ja armoton kilpailu ihmisten huomiosta ruokkivat ylilyöntejä ja provosointia. Ironisesti Boot on osoittanut omalla provosoinnillaan olevansa itsekin näiden houkutusten uhri.

Toisten mielestä taas sananvapaus on pidempään jatkunut, sortava, rasistinen, valkoisen ylivallan työkalu. Yhteistä näille ihmisille on pelko vapaita keskusteluja ja ”vaarallisia” ajatuksia kohtaan. Heidän kuulee sanovan, että ”sanat ovat väkivaltaa”.

Toinen sananvapauden vastustajien ryhmä ovat uhriutujat. Jotkut suhtautuvat sananvapauteen kuin se olisi uusi ja heikosti tunnettu idea. Toisten mielestä taas sananvapaus on pidempään jatkunut, sortava, rasistinen, valkoisen ylivallan työkalu. Yhteistä näille ihmisille on pelko vapaita keskusteluja ja ”vaarallisia” ajatuksia kohtaan. Heidän kuulee sanovan, että ”sanat ovat väkivaltaa”.

Tyypillisesti uhriutujat vetoavat olemassaolevaan ongelmaan, nettihäirintään. Uhriutujat kuitenkin ylitulkitsevat ja vievät asian henkilökohtaisemmaksi ja poliittisemmaksi. Barthold muistuttaa, että internetissä on aina häiriköitä, jotka valitsevat kohteitaan laajasti ja sattumanvaraisesti.

Entinen Redditin toimitusjohtaja Ellen Pao valitteli, miten mahdollinen Muskin johtama Twitter vahingoittaisi erityisesti naisia ja vähemmistöjä. Hänen mukaansa ”rajoittamaton äänitorvi” hyödyttäisi ”samoja ihmisiä, jotka ovat hyötyneet tästä etuoikeudesta vuosisatojen ajan”. Hän ehdotti, että vapauden tulisi väistää turvallisuuden vuoksi, ja vapaus tulisi suorastaan määritellä uudestaan ”turvallisuudeksi”.

Valtamedia on yleisesti vasemmalle kallellaan, mutta vasemmistolaiset vaikuttajat peittelevät tai kieltävät sen ja kertovat täysin vastakkaista tarinaa.

Autoritaarisen eliitin edustajissa voi yhdistyä samanaikaisesti sekä snobien että uhriutujien piirteitä. Barthold mainitsee esimerkkinä entisen Reddit-johtaja Paon. Hänen mielestään sananvapaus sortaa vähemmistöjen asiaa, vaikka sai silti helposti näkemyksensä esille perinteiseen maailmankuuluun sanomalehteen. Valtamedia on yleisesti vasemmalle kallellaan, mutta vasemmistolaiset vaikuttajat peittelevät tai kieltävät sen ja kertovat täysin vastakkaista tarinaa.

Vasemmisto ei pelkästään hallitse, vaan se on tottunut hallitsemaan instituutioita. Tällaista asenneilmapiiriä määrittää illuusio vääjäämättömästä tulevaisuudesta, ja omaksi rooliksi jää historian oikealla puolella oleminen. Tällaisessa maailmankuvassa sattumien, jännitteiden ja poliittisten vastareaktioiden merkitys loistaa poissaolollaan. Bartholdin mukaan vasemmisto on sokeutunut:

”He unohtavat, että myös vastapuoli voi tehdä siirtoja. Heillä on tapana järkyttyä, kun vastapuoli sitten menee ja tekee siirtonsa. Vasemmistolaiset ovat yllättyneitä, kun heidän itse politisoimansa instituutiot alkavatkin menettää uskottavuutta.”

Bartholdin mukaan vasemmistolaiset eivät näytä ymmärtävän, miten heidän halveksimansa ihmiset saattavatkin vastavuoroisesti halveksia heitä takaisin ja antaa tukensa vaikka populistipoliitikoille.

”He nostavat kovaa meteliä siitä, jos omalaatuinen miljardööri ei haluakaan määritellä ’vihapuhetta’ uudestaan ’kaikeksi, mikä loukkaa woke-aktivisteja’.”

Vasemmisto ottaa käyttöön taktiikan, ja oikeisto näyttää osaavansa pelata samaa peliä. Tässä vaiheessa vasemmisto vaatii taas uusia sääntöjä. Esimerkiksi ”Perusta oma alustasi!” oli vuosien ajan tyypillinen kuitti vasemmalta oikealle, kun somealustojen yhteisönormien tiukentaminen herätti tyytymättömyyttä. Muskin ostotarjouksen myötä vasemmiston asenne somealustojen yksityistä omistajuutta kohtaan on muuttunut kuin lennosta.

Vasta nyt kun Musk on aikeissa ostaa Twitterin, vasemmistoeliitti kuten Pao vaatii, että superrikkaita tulisi estää kontrolloimasta mediaa. Ironisesti kyseinen puheenvuoro oli julkaistu Amazon-miljardööri Jeff Bezosin omistamassa Washington Post -lehdessä.