Uutuuskirja: Jussi Halla-aho kertoo nyt ne syyt, miksi hän luopui perussuomalaisten puheenjohtajuudesta vuonna 2021

Jussi Halla-aho kertoi aikeistaan luopua perussuomalaisten puheenjohtajuudesta hyvissä ajoin ennen vuoden 2021 puoluekokousta, joka oli elokuussa.

Eroamispuheenvuorossaan Halla-aho mainitsi harkinneensa ratkaisua pitkään ja kertoi samalla, että tarkempi perustelu puheenjohtajuudesta luopumiselle olisi luettavissa vasta vuonna 2031.

Poliittinen sisältö on tärkeintä, eivät henkilöt

Halla-aho kuitenkin aikaistaa nyt perustelujaan tuoreessa Markku Heikkilän kirjoittamassa elämäkertakirjassa.

Koronan alkamisvuosi 2020 oli perussuomalaisille kannatusmittausten kannalta menestyksekäs. Jo alkuvuodesta kyselyt osoittivat puolueen olevan suosituin äänestäjien keskuudessa, ja piikkipaikka uusiutui syksyllä. Perussuomalaisia johti tuolloin puheenjohtaja Halla-aho, joka oli kuitenkin vakaasti päättänyt, että ei pyri asemaansa sementoimaan. Hän halusi hypätä pois.

Halla-aho perustelee kirjassa päätöstään siirtyä syrjään puoluejohdosta sekä poliittisilla että henkilökohtaisilla syillä. Poliittisista syistä ensimmäisen hän kertoi jo ilmoittaessaan vuonna 2017, että pyrkii puolueen puheenjohtajaksi. Hän sanoi tuolloin ilmoittautumisvideollaan, että hänen mielestään puheenjohtajan toimikaudet olisi hyvä rajata kahteen tai kolmeen.

– Pidin suurena ongelmana puolueessa vallinnutta ”kekkos-syndroomaa”: kuviteltiin, että puheenjohtaja on erehtymätön ja korvaamaton nero. Myös Timo Soini itse ajatteli itsestään näin. Mielestäni oli puolueen tulevaisuuden ja kehityksen kannalta välttämätöntä, että sen jäsenet ja toimijat luottavat itseensä ja ymmärtävät, että menestys tai menestymättömyys on kiinni heidän omasta tekemisestään. Halusin myös korostaa sitä, että se tuote, jota me tarjoamme kansalaisille, on aate ja poliittinen sisältö, eivät henkilöt, Halla-aho kuvaa Heikkilän elämäkertakirjassa.

Kokoomuksen ymmärryksen taso epäilytti

Toinen painava poliittinen syy väistymiselle liittyi hallitusyhteistyön mahdollistamiseen vuoden 2023 vaalitulosta ajatellen.

– Kokoomus oli ottamassa henkisesti lusikkaa kauniiseen käteen ja oli kiinnostunut hallitusyhteistyöstä meidän kanssamme, Halla-aho muistelee.

Hän kuitenkin pelkäsi, että kokoomuksessa ei ollut täysin ymmärretty, että perussuomalaiset oli tosissaan oman poliittisen ohjelmansa kanssa etenkin maahanmuuttoon liittyen eikä puolue olisi valmis hallitukseen tahdottomaksi apupuolueeksi, kuten perussuomalaiset aiemmin vuonna 2015 oli tehnyt.

– Pelkäsin, että tämä asia ymmärrettäisiin vasta hallitusneuvotteluissa keväällä 2023 tai uuden hallituksen aloitettua, ja siitä tulisi rumaa jälkeä, Halla-aho kuvailee.

Halla-aho uhrasi oman persoonansa

Heikkilän kirjan mukaan Halla-ahoon itseensä liittyvä poliittinen ongelma oli näyttäytynyt jo perussuomalaisten jakautuessa kesällä 2017. Tuolloin kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo löi kiinni yhteistyöoven Halla-ahon valinneiden perussuomalaisten kanssa.

– Orpo osallistui innolla minun demonisoimiseeni ja investoi paljon poliittista uskottavuuttaan minun ja johtamani puolueen eristämiseen. Koska oli ilmeistä, että minun ja perussuomalaisten linja ei muuttuisi enkä alkaisi pyydellä aiempia sanomisiani anteeksi, Orpolla olisi samassa hallituksessa valtava paine todistella medialle ja oman puolueensa liberaalille siivelle, että kokoomus ei ole hallitusyhteistyöstä huolimatta tinkimässä ”suvaitsevaisista” periaatteistaan ja että minulla ei ole merkittävää sananvaltaa hallituksen politiikassa.

– Jos siis menisimme hallitukseen vuonna 2023 ja minä olisin puolueen puheenjohtaja, olisin joko pääministeri tai varapääministeri. Koska hallituskumppanit olisivat koko ajan varpaillaan henkilöni kanssa, perussuomalaisten tavoitteiden ajaminen olisi vaikeampaa kuin jos samoja tavoitteita olisi edistämässä joku vähemmän latautunut ja helpommin nieltävä henkilö. Eli jokseenkin kuka tahansa muu kuin minä, Halla-aho järkeilee kirjassa.

Parempi aiemmin kuin liian myöhään

Halla-aho kertoo kirjassa myös pitäneensä selvänä, että hän ei voisi viedä puoluetta vaaleihin vuonna 2023 ja jättää tehtäväänsä pian niiden jälkeen.

– Tämä olisi tulkittu joko niin, että pakenen ministeritehtävää, tai niin, että kokoomus ja muut hallituskumppanit ovat asettaneet eroamiseni ehdoksi hallitusyhteistyölle. Kumpikin tulkinta olisi ollut myrkkyä perussuomalaisten uskottavuudelle ja jäsenistön moraalille.

Halla-aho sanoo, että jälkeenpäin ajatellen vuosi 2019 olisi ollut tietyllä tavalla hyvä hetki luopua puheenjohtajuudesta. Näin siksi, että kyseessä oli muutenkin selkeä taitekohta puolueen ja eduskuntaryhmän historiassa. Uudella puheenjohtajalla olisi ollut neljä vuotta aikaa harjoitella oppositiossa. Keskeiseksi ongelmaksi koitui se, että kyseeseen tulevia henkilöitä ei juuri ollut.

– Eroaminen yhden kauden jälkeen olisi myös näyttänyt hyvin oudolta ja herättänyt kysymyksiä jopa sitä taustaa vasten, että olin itse puhunut kausien rajaamisen puolesta. Vaihdos saattoi tapahtua aikaisintaan 2021, ja toisaalta sen oli tapahduttava viimeistään silloin, Halla-aho rajaa.