KOMMENTTI | Useat vasemmistoliiton näkyvät toimijat ovat vaikuttaneet viime päivinä pettyneiltä saamaansa mediajulkisuuteen.

Helsingin valtuuston grand-old-metelipetteri Paavo Arhinmäki valitteli Twitterissä, ettei hänen näkemyksiään raportoitu Helsingin Sanomissa. Hän kärisee:

”Tiedän olevani huomaamaton kuin harmaa tapetti.”

”Koko läsnäoloni jäi huomaamatta vaikka yritin vähän kertoa puheenvuorossani vasemmistoliiton näkemyksiä.”

”Minulla on selvästi Antti Kalliomäen kohtalo. Jos seisoisin päälläni, seisoisin tylsästi ja harmaasti.”

Vasemmiston eduskuntaryhmyri Jussi Saramo vihoittelee kokoomuksen puoluelehti Verkkouutisille. Saramo ilmoittaakin mediaboikottinsa laajenemisesta:

”Tähän asti olen antanut haastatteluja kaikille medioille, paitsi persujen Suomen uutisille, joka ei sitoudu journalismin periaatteisiin eikä kuulu @JSNeuvosto. Eilen päätin että kokoomuksen Verkkouutiset on myös vajonnut niin epäluotettavaksi, ettei haastatteluja kannata antaa”.

Saramo kirjoitti aiheesta viisi twiittiä, jotka löytyvät täältä.

Mistä onkaan kyse?

Suomen Uutiset rohkenee tehdä muutaman huomion.

Ensimmäinen huomio: suomalainen mediayhteisö on yleensä suhtautunut varsin nihkeästi siihen, että hallitusvastuussa oleva poliitikko alkaa boikotoida epämieluisaksi kokemaansa mediaa. Kun aiheesta kohistiin 2015, asiaa kommentoi hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Hänen mukaansa viranomaisten kuten ministereidenkin on tiedotettava asioista tasapuolisesti.

Toinen huomio: On hivenen erikoista, että Saramo kieltäytyy haastatteluista, joita ei ole edes pyydetty. Suomen Uutiset ei ole koskaan pyytänyt häneltä haastatteluja.

Kolmas huomio: Vasemmistoliiton oman pää-äänenkannattajan toimittaja Kai Hirvasnoro kertoi viime vuonna tehneensä valtavan määrän perussuomalaisia koskevia juttuja. Hän kirjoitti:

”Olen kirjoittanut tänä vuonna perussuomalaisista ennen tätä juttua 115 kertaa, enemmän kuin mistään muusta aiheesta. Ne ovat yleensä myös luetuimpia juttujani, mutta mielessä kalvaa jokaista aloittaessa kysymys siitä, onko tämä todellisuudessa vain mainosta heille.”

Hirvasnoroa kalvaa ajatus siitä, että hänen juttunsa saattavat toimivat mainoksina. Mitä niiden juttujen sitten pitäisi olla? Antimainoksia varmaankin. Kansan Uutiset kirjoittaa jatkuvasti juttuja, joiden nimenomainen tarkoitus on kilpailijan vahingoittaminen. Kansan Uutiset ei perussuomalaisten kohdalla vaivaudu haastattelemaan kohteitaan, vaan tykittelee niitä näitä silloin, kun arvelee näistä ”uutisista” olevan kilpailijalleen vahinkoa. Onko tällainen journalismi Jussi Saramon mielestä luotettavaa uutisointia? Ilmeisesti on.

Neljäs huomio: Saramo töpeksii twiitissään. Hän viittaa twiitissään @JSNeuvosto:oon, joka ei ole Julkisen sanan neuvosto vaan jonkinlainen Julkisen sanomisen neuvosto, jonka ylläpitäjästä ei kenellänkään ole tietoa. Tarkkuutta.

Lopuksi: Mistä on kyse silloin, kun vasemmistoliiton nimitoimijat vaativat päästä Helsingin Sanomiin, mutta kieltäytyvät vastaamasta, kun kyse on tavanomaisesta puoluelehden haastattelusta? Mistä tämä kombinaatio kertoo?

No varmaankin siitä, että vasemmisto ei kestä oman toimintansa kriittistä tarkastelua. Sekä siitä, että Helsingin Sanomat ei arvioi vasemmistopoliitikkoja kriittisesti.

MATIAS TURKKILA

Tulosta

Tagit