Wille Rydman soten ruorissa: Potilasturvallisuus, hoidon jatkuvuus ja lastensuojelulaki – näihin uudistuksiin ministeri haluaa jättää jälkensä

Kun Wille Rydman astui helmikuussa sosiaali- ja terveysministerin tehtävään, hän peri yhden Suomen vaikeimmista hallinnonaloista.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka koskettaa lähes kaikkia suomalaisia ja liikuttaa kymmeniä miljardeja euroja vuodessa, joten ministerivalinta herättää väistämättä laajaa poliittista ja mediahuomiota.

Rydmanin nimitys eteni nopeasti. Edellinen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso ilmoitti eroavansa tehtävästään torstaina 12. helmikuuta. Jo seuraavana päivänä perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kysyi Rydmanilta, olisiko tämä käytettävissä tehtävään.

Seuraavan viikon keskiviikkona puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän yhteiskokous päätti asiasta. Purran esityksestä Rydman valittiin yksimielisesti sosiaali- ja terveysministeriksi.

Samana iltana puoluetoimistolla pidetyssä tiedotustilaisuudessa nähtiin tyytyväinen mies.

– Ei ministeriksi joka päivä kysytä, vaikka tämä on toinen kerta tämän hallituskauden aikana ja todennäköisesti viimeinen myös, Rydman totesi tiedotustilaisuudessa hyväntuulisesti naureskellen.

Nimitys sinetöityy presidentin päätöksellä

Tasavallan presidentti Alexander Stubb vapautti Juuson tehtävästään ja nimitti Rydmanin tämän tilalle 20. helmikuuta. Mutta miltä nimitys tuntui ministeristä itsestään? Oliko tehtävä sellainen, joka tuli täytenä yllätyksenä – vai jotakin, jota hän osasi jo odottaa?

– Pyyntö ei tullut aivan yllätyksenä. Minulla on ollut se käsitys, että Riikka oli hyvin tyytyväinen työhöni elinkeinoministerinä. Osasin aavistella, että jos jotain uudelleenjärjestelyitä ministerisalkkujen suhteen tulisi, voisin olla kärkipäässä Riikan pohtimien vaihtoehtojen suhteen, Rydman kertoo.

Ministerin tehtävä on määräaikainen ja vastuullinen. Päätökset vaikuttavat suoraan ihmisten arkeen – siihen, kuinka nopeasti lääkäriin pääsee, millaista hoivaa vanhukset saavat ja millaista tukea perheet tarvitsevat. Wille Rydman ei ole koskaan pelännyt haasteita.

– Olen sitä mieltä, että ei tällaisista pyynnöistä kieltäydytä kuin äärimmäisessä poikkeustapauksessa. Toki kotona kävimme asiasta myös keskustelun, mutta Carita oli samaa mieltä. Meillä on puolivuotias vauva, ja se toki lisää haastekerrointa, mutta emmeköhän me tästä silti perheenäkin suoriudu, Rydman kertoo.

Hyppy suoraan liikkuvaan junaan

Wille Rydmanin siirtyessä sosiaali- ja terveysministeriksi moni kysyi samaa: kuinka nopeasti uusi ministeri pääsee sisään kokonaisuuteen, joka koskettaa lähes jokaista suomalaista?

Rydman ei aloittanut uutta pestiään tyhjästä, vaan hänellä on jo kokemusta ministerityöstä elinkeinoministerinä. Vaikka politiikkasektori vaihtui, hallituksen toimintatapa on sama.

– Suurin hyöty tulee ennen kaikkea valtioneuvostotyöskentelyn tuntemuksesta. Oli helppo hypätä liikkuvaan junaan, vaikka salkku poikkeaakin merkittävästi edellisestä, Rydman toteaa.

Valtioneuvostossa päätökset syntyvät monivaiheisen valmistelun kautta. Ministeriltä vaaditaan oman hallinnonalansa tuntemusta ja sitoutumista hallituksen yhteiseen linjaan, joten kokemus hallitustyöstä on usein merkittävä etu.

Potilasturvallisuus ja hoidon jatkuvuus kärkeen

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa monet ongelmat ovat tuttuja: hoitojonot, henkilöstöpula ja väestön ikääntyminen. Silti jokainen hallitus joutuu ratkaisemaan, mihin se keskittyy.

Rydman nostaa esiin erityisesti potilasturvallisuuden sekä hoidon jatkuvuuden.

– Potilasturvallisuuteen ja hoitohenkilökunnan kielitaitoon liittyvät kysymykset ovat erityisen lähellä sydäntäni, etenkin mitä tulee vanhustenhoitoon. Pyrin saamaan näihin uutta jäntevyyttä myös lainsäädännöllisesti ammattihenkilölainsäädännön ja valvontalain muutosten kautta.

– Haluan viedä myös lastensuojelulain kokonaisuudistuksen maaliin asti. Hoidon jatkuvuuden parantaminen esimerkiksi omalääkärimallin kautta on minulle niin ikään tärkeä prioriteetti.

Omalääkärimallilla pyritään vahvistamaan perusterveydenhuoltoa, ja sitä pidetään laajasti keskeisenä keinona helpottaa myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia.

– Helpotusta on jo tullutkin ja erikoissairaanhoidon jonot lyhentyneet. Edelleen on parannettava hoidon jatkuvuutta ja perusterveydenhuollon toimintakykyä, sillä sen onnistuessa paineet myös erikoissairaanhoidon puolella helpottavat, Rydman katsoo.

Kielitaito hoivassa noussut keskiöön

Yksi teema on noussut Rydmanin puheissa erityisen vahvasti esiin: hoitohenkilökunnan riittävä kielitaito.

Suomen sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee yhä enemmän ulkomaalaistaustaisia ammattilaisia. Samalla työntekijöiden suomen ja ruotsin kielen taito on noussut keskusteluun. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on varoittanut, että puutteellinen kielitaito voi vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuuden.

Ministerille on selkeää, miten hän aikoo edetä asiassa.

– Työkaluja löytyy sekä valvonnan että lainsäädännön puolelta. Lähden siitä, että valvontaa on tehostettava ja että kielitaidosta tulee olla riittävät määräykset tulevassa ammattihenkilölainsäädännössä, Rydman linjaa.

Rydman korostaa, että kyse ei ole vain hallinnollisesta yksityiskohdasta.

– Kielitaitovaatimusten kiristäminen tehostaa myös alan pitovoimaa. Moni hoitaja ylikuormittuu nykyisin ihan jo senkin takia, että joutuu korjaamaan kollegoittensa puutteellisesta kielitaidosta johtuvia väärinymmärryksiä.

Hyvinvointialueet paineessa – missä mennään nyt?

Sosiaali- ja terveydenhuollon suurin hallinnollinen uudistus viime vuosina on ollut hyvinvointialueiden perustaminen. Muutos on ollut mittava – ja samalla herättänyt myös kritiikkiä.

Mitä hallitus on Rydmanin mukaan saanut aikaan tähän mennessä?

– Erikoissairaanhoidon hoitojonot ovat lyhentyneet, ja hyvinvointialueiden tilanne kokonaisuudessaan on menossa parempaan päin. Toki alueiden välillä on suuria eroja. Terapiatakuu on säädetty nuorille, jo 1,5 miljoonalle suomalaiselle on nimetty omalääkäri ja 65 vuotta täyttäneet pääsevät yksityiselle yleislääkärille julkisen terveydenhuollon asiakasmaksun hinnalla, Rydman luettelee muutamia esimerkkejä.

Silti julkisen puolen talouspaineet ovat edelleen kovat.

– Itse asiassa tilanne on jo paranemaan päin. Nykyistä parempia ohjauskeinoja hyvinvointialueiden rahoituksen tasonmääritykseen ja käyttöön kuitenkin tarvitaan, Rydman katsoo.

Järjestöjen rahoitus tarkastelussa

Yksi kiistanalaisimmista aiheista on ollut sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus. Monet järjestöt tekevät arvokasta työtä esimerkiksi vertaistuen ja ennaltaehkäisevän työn parissa.

Samalla julkisen talouden paine pakottaa tarkastelemaan rahoitusta kriittisesti.

Rydman ei kierrä aihetta.

– Sanotaanko näin, että kyllä leikattavaa löytyy. Monet järjestöt toki tekevät aivan hyvääkin työtä, mutta joukossa on myös yhteisöjä, joiden julkinen rahoitus ei ole mitenkään perusteltavissa, Rydman toteaa.

Kyse ei ole vain säästöistä, vaan myös priorisoinnista: siitä, mitkä toiminnot ovat aidosti tarpeellisia ja mitkä eivät.

Palvelut lähellä – hallitus ei ole sulkenut sairaaloita

Suomalaisille lähipalvelut ovat tärkeä osa arjen turvallisuutta. Kun keskustellaan sairaaloista ja palveluverkosta, huoli kohdistuu usein pieniin paikkakuntiin.

Rydmanin mukaan nykyhallitus on varmistanut, että keskeiset palvelut eivät karkaa kauas ihmisistä.

– Väestörakenteen muutos toki vaikuttaa väistämättä myös palveluverkkoon, mutta tämän hallituksen keskeinen valinta on ollut se, että hoivaa on saatava kaikilla alueilla. Tämä hallitus on esimerkiksi vastoin virkamiesesityksiä pitänyt kiinni siitä, että yhtäkään sairaalaa ei ole lakkautettu, Rydman muistuttaa.

Politiikassa tämä on selkeä arvovalinta. Taloudellisesti keskittäminen olisi usein helpompaa, mutta samalla se voisi tarkoittaa pidempiä matkoja palveluihin monille suomalaisille.

Nuorten mielenterveys ja terapiatakuu

Yksi viime vuosien suurimmista huolenaiheista on nuorten mielenterveys. Avun tarve on kasvanut nopeasti, ja palvelujärjestelmä on ollut kovalla koetuksella.

Rydman nostaa esiin yhden uudistuksen, jonka hallitus on jo toteuttanut.

– Tämä hallitus on säätänyt nuorten terapiatakuun. Aiemmat hallitukset vain puhuivat siitä, Rydman toteaa.

Terapiatakuu tarkoittaa, että nuoret pääsevät matalan kynnyksen mielenterveyshoitoon nykyistä nopeammin. Se on monien asiantuntijoiden mukaan tärkeä askel ennaltaehkäisevässä työssä.

Tiukka talous, mutta uudistuksia silti

Suomen julkinen talous on tiukassa tilanteessa, mikä näkyy väistämättä myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa.

– Hallitus on kuitenkin onnistunut viemään läpi useita laadullisia parannuksia sotepalveluissa tiukasta talousraamista huolimatta, Rydman sanoo.

Politiikassa ratkaisevaa on usein se, mikä jää jäljelle hallituskauden päättyessä.

– Haluan olla varmistamassa sitä, että ikääntyvän väestön potilasturvallisuus pysyy korkealla tasolla ja paranee. Uudistusten aika on nyt, muuten tilanne heikkenee lähivuosina, Rydman korostaa.

Ministerin työ ja vauva-arki

Ministerin työ on usein ympärivuorokautista. Päivät täyttyvät kokouksista, valmistelusta ja mediasta. Silti myös ministereillä on oma arkensa.

– Kokemusta on sekä vauva-arjesta että ministeriydestä. Olemme puolisoni Caritan kanssa tavattoman hyvä tiimi. Tiedämme, miten nämä asiat sujuvat, ja osaamme toimia siten, että asiat tulevat hoidetuiksi niin töissä kuin kotonakin, Rydman sanoo.

Aikaa omille harrastuksille ei tällä hetkellä juuri ole.

– Normaalisti harrastaisin paljon ooppera- ja konserttikäyntejä, mutta ne ovat kyllä vauva-arjen myötä jääneet toistaiseksi tauolle. Mutta kyllä tällä hetkellä kaikkein ihaninta on se, kun töistä kotiin tultua saa viettää aikaa lapsemme kanssa. Työt sitten jatkuvat useimmiten sen jälkeen, kun vauva on käynyt yöunille. Pian alkaa myös mökkikausi, ja mökkeilystä, luonnosta ja ulkoilmatöistä tykkäämme kyllä koko perhe, Rydman kertoo.

Politiikan kiireen keskellä arjen hetket saavat helposti uuden merkityksen. Ja ehkä juuri siksi sosiaali- ja terveyspolitiikka koskettaa lopulta jokaista suomalaista.