EKP:n raju uhkapeli alkoi

Euroopan keskuspankin EKP:n päätös luopua tiukasta rahapolitiikasta edessä vaanivan deflaatiovaaran vuoksi voi tuottaa toivotun tuloksen, mutta onnistuminen on kaikkea muuta kuin varmaa. Keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi (kuvassa) ilmoitti, että EKP aloittaa omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ostot. Syy EKP:n lupaamiin toimiin lienee euroalueen inflaatio-odotusten putoaminen finanssikriisin alkuvaiheiden tasolle.

Nyt valittu suunnanmuutos rikkoi ”tabun”, The Wall Street Journal kirjoittaa. Markkinoilla tiedetään, että euroalueella ei ole vakuudellisia arvopapereita riittävästi tehdäkseen markkinavoimiin suurta vaikutusta. Mutta jos vastarinta ostoille murenee ekonomistien sekä esimerkiksi kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sitkeän painostuksen vuoksi, keskuspankki voi joutua taipumaan ostamaan myös asuntoluottopaketteja tai valtiolainoja. Mikäli markkinoilla tulkitaan EKP:n vastarinnan mureneminen tällä tavoin, niin nyt pää on avattu lisätoimille.

Asuntokuplia tai löperöä finanssipolitiikkaa

Ne arvopaperit, joita euroalueella on riittävästi ns. ”suureen sinkoon”, koskevat asunto- ja valtiolainoja. Näillä velkakirjoilla EKP voisi kasvattaa tasettaan huimasti, ja saada mahdollisesti nostettua inflaation tavoittelemaansa kahteen prosenttiin.

Asuntolainojen ostossa olisivat vaarana asuntokuplat. Liikepankeilla on hyvin vähän halua tutkia lainojen nimellismääriä, jos ne voidaan myydä keskuspankille. Tällöin syntyisi houkutus myöntää hövelisti yhä mittavampia lainoja.

EKP voisi tosin säännellä sitä, millaisia asuntolainapaketteja se ostaa. Tällöin teho voi jäädä vähäisemmäksi, eivätkä pankit uskaltautuisikaan tarjoamaan luottoja.

Joissain euromaissa asuntomarkkinat ovat jo nyt hyvin kaksijakoiset. The Economist kertoo, että Suomessa asuntojen hinnat vuokratuloihin nähden ovat 44 prosenttia korkeammalla kuin ne ovat olleet keskimäärin pitkällä aikavälillä. Sen sijaan Espanjassa asuntokupla puhkesi rajusti, ja huono lainakanta päätyi Espanjan valtion hoidettavaksi nostaen maan julkisen velkatason ripeästi yli hälytysrajojen.

Yksi yhteinen linja ei oikein sovi hyvin eri tilanteissa oleville maille, mutta EKP ei voi oikein tehdä muutakaan kuin yrittää tasapainoilla kaiken keskellä.

Mikäli EKP ajautuisi ostamaan myös valtiolainoja, rikottaisiin tällöin räikeästi EKP:n omia sääntöjä. Valtiolainojen ostoissa on lisäksi huonot tilastot: politiikot ovat rentoutuneet ja välttäneet epäsuosittujen talousuudistusten tekoa heti pienimuotoistenkin ostojen alettua.

Markkinat voivat jäätyä

Euroalueen tilaa on verrattu monesti Japanin ”kadotettuihin vuosikymmeniin”. Japani päätyi olemattomaan talouskasvuun, kohoavaan velkavuoreen ja deflaatioon kahden eri taloussokin seurauksena 90-luvulla. Sama uhkaa nyt euroaluetta.

Japanin tilassa on yksi suuri ero euroalueeseen nähden: keskuspankki ja valtiohallinto ovat käytännössä yhdessä ohjauksessa. Japanissa hermostuttiin jatkuvaan talousanemiaan, ja Japanin keskuspankki aloitti mittavat Japanin valtiolainojen ostot. Alkuun kaikki näyttikin hyvältä. Inflaatio piristyi ja maan talous lähti nousuun. Mutta sittemmin Japanin talous putosi jyrkästi.

Tämän lisäksi Japanin valtiolainoilla ei käydä enää kovin vilkkaasti kauppaa. Japanin keskuspankki omistaa viidenneksen maan valtionvelasta, eikä sen suuren osuuden vuoksi hinnanmuodostukselle löydy riittävästi tilaa. Markkinat jäätyvät.

Markkinoiden mielestä keskuspankki määrää hinnan, ja siksi se näyttää ulos siltä kuin keskuspankki rahoittaisi valtiotaan. Sen lisäksi toimivaa valtiolainamarkkinaa on vaikea saada uudelleen aikaiseksi, jos sen liekki on kertaalleen päässyt hiipumaan.

Uhkapeli voi myös onnistua

Rankoista uhkakuvista huolimatta EKP voi myös onnistua tehtävässään kääntää euroalueen talous selkeään nousuun. Aiemmista virheistä ja odottamattomista seurauksista kun voi ottaa myös oppia.

Markkinoille saattaa myös riittää se tunne, että EKP lopulta toimii äärimmäisessä hädässä – tai vielä parempaa: se toimii ennen kuin ongelmat ehtivät kasvaa liian suuriksi.

EKP:ssa on kosolti pohdittavaa siinä, miten keskuspankki tasapainoilee erilaisten euromaiden keskellä. Mutta mikäli markkinat ajavat EKP:n yhä keskeisemmäksi toimijaksi, niin Japanin esimerkki osoittaa, etteivät ongelmat ole suinkaan takanapäin.