Euroopan unionissa alkavat lähiaikoina neuvottelut uudesta keskipitkän aikavälin budjetista. EU:n budjettisuunnitelma pitää hyväksyä yksimielisesti jäsenmaiden kesken, eikä budjetti voi olla alijäämäinen. EU voi hankkia itse varoja vain varsin rajoitetusti eikä budjettia voi rahoittaa lainanotolla. Budjetin tulot koostuvat lähes yksinomaan jäsenmaiden maksuosuuksista. Tällöin budjetin menopuolen käytöstä tulee ns. nollasummapeli rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä. Jos joidenkin maiden osuutta menoista kasvatetaan niin toisten osuutta pitää supistaa. Tämä tekee budjettineuvotteluista erittäin vaikeat ja yleensä varsin riitaiset ja kiihkeät.
Budjettikausi on vuodesta 2021 alkaen 5-7 vuotta eteenpäin. EU:n budjetin koko on tänä vuonna 145 miljardia euroa. Tämä on noin yksi prosentti EU-maiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta (noin 14,5 biljoonaa euroa).
Tulevat budjettineuvottelut ovat erityisen vaikeat useasta syystä. Britannian EU:sta eroaminen jättää budjetin tulopuolelle noin 12 miljardin euron aukon vuositasolla. Tällöin menoja pitää karsia ja/tai joidenkin maiden maksuosuutta pitää kasvattaa. Viime viikolla valmistuneiden Saksan hallitustunnustelujen linjauspaperin mukaan Saksa olisi valmis kasvattamaan omaa maksuosuuttaan.
Menojen karsimista on alustavasti kaavailtu mm. koheesiokuluista, joilla on rahoitettu infrastruktuurihankkeita itäisissä jäsenmaissa. Nämä maat tulevat vastustamaan jyrkästi tällaisten investointien supistamista.
Suomi kuuluu maihin, joiden maksuosuutta saatetaan vaatia nostettavaksi. Budjetin koon pienentäminen saattaa olla varsin vaikeata, koska komissio on jo ehdottanut lisävarojen tarvetta useisiin kohteisiin. Näitä ovat muun muassa yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä digitalisaation edistäminen. Menojen karsimista on alustavasti kaavailtu mm. koheesiokuluista, joilla on rahoitettu infrastruktuurihankkeita itäisissä jäsenmaissa. Nämä maat tulevat vastustamaan jyrkästi tällaisten investointien supistamista. Paineita on myös rahoittaa EU:n budjetista reunavaltioiden kuten Italian ja Kreikan maahanmuuton kustannuksia. Suurta erimielisyyttä on myös pakolaiskiintiöiden toteuttamisesta useissa maissa (Puola, Unkari ym.). EU:n taholta on uhattu vähentää EU:n budjetista annettavaa tukea maille, jotka eivät ota vastaan kiintiöityä määrää pakolaisia.
Suuri ongelma on myös EU:n lainsäädännön ja arvojen noudattaminen erityisesti Puolassa ja Unkarissa. Saksa ja Ranska ovat vaatineet toistuvasti EU:n sääntöjen ja arvojen noudattamista kaikissa jäsenmaissa. Komissio katsoo, että sen tulee vaalia tarkkaan EU:n sopimusten noudattamista. Komissio onkin uhannut käynnistää EU:n perussopimuksen artiklan 7 pohjalta rankaisutoimet Puolaa vastaan. Komissio katsoo, että Puola ei noudata oikeusvaltion periaatteita. Tällöin siltä voitaisiin tilapäisesti evätä äänestysoikeus EU:n päätöksenteossa.
Puola saa tukea EU:n budjetista eniten EU-maista. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ehdottanut, että EU:n sääntöjä rikkovalta maalta vähennettäisiin EU:lta saatavia tukia. Ilmeisesti tämä vaatisi yksimielisen päätöksen EU-maiden kesken. Tämä tuskin onnistuu, koska vaaravyöhykkeessä ovat silloin joku päivä tulevaisuudessa muutkin maat, esimerkiksi Unkari.
Suomen hallituksen tuleekin varautua siihen, että se pystyy torjumaan kaikki yritykset kasvattaa Suomen osuutta EU:n budjetin rahoituksessa.
Lisäksi Ranska on itse rikkonut vakaus- ja kasvusopimuksen kolmen prosentin budjetin alijäämän sääntöä lähes joka vuosi euroaikana.
Joidenkin maiden rankaiseminen tukien leikkaamisella tulisi kiristämään EU:n ilmapiiriä olennaisesti ja mahdollisesti johtamaan EU:sta eroamiseen. Budjettineuvottelujen tilanne ja ilmapiiri ovat jo nyt erityisen hankalia, koska Britannian jättämää aukkoa EU:n budjetin tuloihin on vaikeata täyttää joidenkin jäsenmaiden maksujen korotuksella. Suomen hallituksen tuleekin varautua siihen, että se pystyy torjumaan kaikki yritykset kasvattaa Suomen osuutta EU:n budjetin rahoituksessa.
SUOMEN UUTISET