Pääosin Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlun sorvaama EU:n ja Turkin välinen pakolaissopimus on herättänyt vastustusta muutamissa EU-jäsenmaissa. Ranska karsastaa ajatusta siitä, että 75 miljoonaa turkkilaista saisi täyden viisumivapauden Schengen-maihin. Kypros on puolestaan närkästynyt Turkin EU-jäsenyysneuvottelujen uudelleenkäynnistämisestä ennen kuin Turkki on tunnustanut Kyproksen hallinnon.
Uusi reitti muslimisiirtolaisille
Erityisesti Euroopan oikeistopuolueet ovat nostaneet niskakarvojaan viisumivapauden vuoksi. Financial Times kirjoittaa, että oikeiston mielestä EU on antautunut Turkille, ja että sopimus avaa vain uuden reitin muslimisiirtolaisille Eurooppaan.
Brittilehti Telegraphin mukaan 27 EU-johtajaa ovat äreissään, koska Merkel ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk eivät ottaneet heitä mukaan sopimuksen luonnosteluun. Itävallan sisäministeri Johanna Miki-Leitner muistutti, että Turkin sopimusta hierottiin vain kolme päivää sen jälkeen, kun Turkin hallinto valtasi maan hallintoa vastustaneen sanomalehti Zamanin tilat kyynelkaasuiskussa.
Turkki on lehdistönvapauden sijalla 149 Toimittajat ilman rajoja -mittauksessa viime vuonna. Toimittajien mittaamia maita oli mukana 180. Suomi oli lehdistönvapauden kärkimaa.
Sopimus olisi Lissabonin sopimuksen vastainen
FT:n Brysselin blogissa on selvitetty Lissabonin sopimuksen artiklojen 33 ja 38 avulla selkeästi, että palautussopimus olisi nykymuotoisena EU-lakien vastainen. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin mielestä tällainen väite ei pidä paikkaansa.
Sopimusluonnosta ovat kritisoineet myös YK sekä lukuisat ihmisoikeusjärjestöt.
Blogin mukaan EU:lla ja Turkilla on sopimusluonnoksen edessä vähän vaihtoehtoja. EU voisi tukkia korvansa ja ummistaa silmänsä Lissabonin sopimukselle – tai Turkki voisi päivittää pakolaislakejaan niin, ettei se synnyttäisi ristiriitaa Lissabonin sopimuksen kanssa.
Muita järeitä keinoja olisi päivittää koko Lissabonin sopimusta niin, että se olisi linjassa nyt hierottavan palautussopimuksen kanssa. Se vaatisi kuitenkin Lissabonin sopimuksen uutta hyväksyntää muutamissa jäsenmaissa ja kansanäänestyksissä. Palautussopimusta voidaan myös muuttaa.
