Suomalainen maatalous on suurissa ongelmissa EU-Suomessa. Maanviljelijöiden tulotaso on vuosi vuodelta pienentynyt ja Venäjän pakotteiden jälkeen osalla suorastaan romahtanut tietyillä toimialoilla melkein yhdessä yössä.

Maanviljelijöiden ahdinkoa eivät ole parantaneet viime aikojen syyllistämispuheet, joissa ilmasto-ongelmien syyllisiksi on leimattu milloin lihan-, milloin maidontuottajat, milloin turkistarhaajat, vaikka oikeasti kyse on sankariteoista.

Europarlamenttiin pyrkivä maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi Karri Ollila haluaa, että reilun kaupan pelisäännöistä pidetään kiinni myös suomalaisen viljelijän kohdalla.

– Kun EU:ssa on tehty monenlaisia rajoituksia eläin- tai ympäristönsuojeluun vedoten, pitäisi samojen rajoitusten koskea myös tuontituotteita. Jos kauppa olisi reilua eikä mikään maa pumppaisi ylijäämätuotteitaan markkinoille, voitaisiin tulevaisuudessa ehkä jopa tukiriippuvuudesta päästä asteittain eroon. Tällä hetkellä siihen ei ole mahdollisuuksia, kun uusia viljelijöitä ei tahdo saada ja vanhoja tiloja on jouduttu lopettamaan, perussuomalaisten ehdokkaana oleva Ollila kertoo.

Rahoitusmahdollisuudet nollassa

Yksi syy maatalouden ongelmiin on investointilama, joka johtuu osittain rahoituksen tiukkenemisesta. Tulevaisuutta hämärtävät kahdensuuntaiset rajoitukset: kotimaassa on esitetty tehostamisen nimissä minimitasoa ja EU:ssa maksimitasoa eli tukikattoa.

– Aika vaikea siinä on tilakohtaisia ratkaisuja tehdä, jos toisessa kohtaa pitää lisätä ja toisessa vähentää. Myös EU:n rahoitusmarkkinadirektiivi on luonut sellaiset puitteet, että toimivillakin tiloilla rahoitusmahdollisuudet ovat käytännössä nollassa, Ollila pohtii.

Vaalien ainoa agronomi

Karri Ollila on asiantuntija maanviljelijöiden ongelmissa, sillä hän tekee yrityksensä ISitOK Oy:n toimitusjohtajana auktorisoituja kiinteistöarviointeja ja on Suomen ainoa agronomi, jolla on korkein Keskuskauppakamarin hyväksymä kiinteistönarviointipätevyys (AKA/KHK).

Hän on myös kaikista eurovaaliehdokkaista ainoa alkutuotantoehdokas, joka ei edusta liittovaltiopuoluetta.

– Olen myös ainoa ehdolla oleva agronomi, eikä metsänhoitajiakaan taida olla muita ehdokkaiden joukossa. Se on hieman yllättävääkin, koska ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa pitäisi juuri agronomien ja metsänhoitajien olla etulinjassa. Mutta muut puolueet eivät ole saaneet heitä ollenkaan, Ollila ihmettelee.

Samat säännöt kaikille

WTO-järjestelmä on osittain murenemassa. Tämä antaa myös EU:n jäsenvaltioille mahdollisuuden tarkastella tuontisuojaa uudelleen. Toistaiseksi asioihin on kuitenkin yritettävä vielä vaikuttaa EU:n sisällä.

Reilun kaupan pelisääntöjen toteutuminen edellyttää käytännössä tullien tai rajoitteiden asettamista tuontituotteille.

– Meidän ei myöskään tule säätää enää ainoatakaan eläinsuojelu- tai muuta rajoitetta, ellei sitä vaadita myös tuontituotteilta. Maataloustukien leikkauksiin ei nykyisessä tulonmuodostussysteemissä olisi enää varaa, mutta joka tapauksessa niitä on nyt tulossa jonkin verran lisää.

– Maataloustukijärjestelmä on EU:n yhteinen, ja sen kautta Suomi saa osan jäsenmaksuistaan takaisin. Siksi ei saisi keksiä enää uusia hankkeita EU:n budjetin sisälle, jotta EU:n supistuva budjetti ei rysäytä maatalousbudjettia kerralla. Muita budjettieriä, kuten koulutus, innovaatio tai puolustus, pitäisi olla enemmän kansallisella pohjalla, Ollila sanoo.

Elintarvikealan työpaikat vaarassa

Euroopan unioniin liittymisen jälkeen ruoan tuottajahinta puolittui. Käytännössä järjestelmässä on kysymys kuluttajille suunnatusta tuesta, mutta jos raaka-aineet alkavat Suomessa loppua, ovat silloin myös elintarvikealan sadat tuhannet työpaikat uhattuina.

Jos suomalainen elintarviketeollisuus ei saa raaka-aineita, niin maailmalta on kyllä tulossa monenmoista valmisruokaa. Jalostus perustuu aina paikalliseen raaka-aineeseen.

– Maataloudella ja metsäteollisuudella, kuten muullakin teollisuudella, on kaikilla yhteiset tarpeet: energia, tiestö, raaka-aineiden saatavuus ja palvelujen toimivuus. Infran pitää toimia, Ollila toteaa.

MIKA MÄNNISTÖ