Kansanedustaja Vilhelm Junnila kirjoittaa viestipalvelu X:ssä, että päinvastoin kuin opetusministeri Anders Adlercreutz on väittänyt, ei keskustelu šariasta ole lainkaan ristiriidassa hallituksen yhdenvertaisuustiedonannon kanssa. Naisten ja tyttöjen asema ja oikeuksien edistäminen on hallitusohjelmassakin nostettu kehityspolitiikan päätavoitteeksi.
– Šaria on länsimaisittain katsottuna totalitaarinen oppi, jonka myötä katoaa rajanveto julkisen ja yksityisen, uskonnon ja politiikan sekä moraalin ja lain välillä. Käytännössä myös yksityiselämää, kuten pukeutumista ja kehonhoitoa, määritetään tiukasti välittämättä siitä, mitä kansainvälisissä konventioissa naisten ja tyttöjen oikeuksista todetaan. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä valtaosa aineistosta on peräisin 800-luvulta lähtöisin olevasta hadith-kirjallisuudesta, Junnila kirjoittaa.
– Länsimaissa asuville muslimiyhteisöille šarian soveltaminen rajoittuu yleensä sosiaalisiin ja eettisiin kysymyksiin. Heillä on myös oikeutensa päättää, millaista tulkintaa suojellaan ja mikä uskonnollinen doktriini säilytetään.
Opetusministeri pahoitti mielensä
Kansanedustaja Kaisa Garedewin kirjoitus aiheutti kuitenkin mielipahaa opetusministerille, joka korosti uskonnonvapautta. Kirkollisasioista vastaavana ministerinä hän ei kuitenkaan Junnilan mielestä ymmärrä, mistä puhuu uskonnonvapauden ja šarian välisessä suhteessa eikä etenkään poliittisen islamin ja moniarvoisen liberaalidemokratian yhteensopimattomuudesta.
– Uskonnonvapaus liittyy modernilta alkuperältään YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen vuodelta 1948, vaikka alkujuuret ovatkin Medinassa. Sen sijaan 57 islamilaista maata ei julistusta hyväksynyt, koska ne nimenomaan vastustavat vaatimusta uskonnonvapaudesta. Siksi maat laativat Kairon julistuksen vuonna 1990, joka alistaa ihmisoikeudet šarialle. Sen on todettu rajoittavan kansainvälisissä sopimuksissa annettuja oikeuksia, eikä siinä turvata uskonnonvapautta ja oikeutta vaihtaa uskontoa.
– Tästäkin syystä on perusteltua keskustella šariasta, sillä Suomen kaltaisessa demokratiassa kunnioitamme perustuslakia ja uskonnonvapautta.
– On selvää, ettei opetusministerikään voi lakia tulkitessaan kääntyä imaamin tai suurmuftin puoleen. Tässä maassa suomalaisten ja länsimaisten arvojen puolustamista on syytä odottaa ihan jokaiselta uskonnollisesta tai poliittisesta vakaumuksesta riippumatta, Junnila vaatii.