Halla-aho arvokeskustelussa SuomiAreenalla: “Sanat ovat alkaneet tarkoittaa vastakohtaansa, kaiken suvaitseminen ei ole eurooppalainen arvo”

Perussuomalaisten puoluepäivänä SuomiAreenalla puhuttiin arvoista. Keskustelun ylöspano oli lähtökohdiltaan jännitteinen, sillä lavalla olivat puheenjohtaja Halla-ahon lisäksi sinisten varapuheenjohtaja Tiina Elovaara sekä vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Halla-aho läiski lempeästi olkiukko-vertauksin Anderssonia ja tämän käsitystä kansallisvaltiosta. Tilaisuuden ehkä yllättävimmän kommentin heitti kuitenkin kommentaattorin roolissa presidentti Tarja Halonen, joka uteli Elovaaralta löytyiskö tämän ajatuksille luonnollisempi koti demareista tai vasemmistoliitosta.

Heti kättelyssä poliitikot saivat kukin pitää seitsemän minuutin arvopuheen. Arpa suosi Jussi Halla-ahoa, joka nousi ensimmäisenä puhujapönttöön. Teemana oli kansallismielisyys.

– Sanasta “arvo” on tullut taikasana, jota heitellään ja viljellään, mutta mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako arvo yksinkertaisesti mielipidettä, Halla-aho aloitti.

– On muotia korostaa mielipiteenvapautta. Kukaan ei myönnä kannattavansa sitä, että väärät mielipiteet pitäisi hiljentää.Sen sijaan arvot ovat jotain syvempää ja perustavaa laatua olevaa. Niiden suhteen ollaan tinkimättömiä. Kaikilta edellytetään samojen perusarvojen kunnioittamista ja jakamista. Ongelmaksi tämä muodostuu silloin, kun aiemmin mielipiteiksi kutsuttuja näkemyksiä aletaan kutsua arvoiksi. Tällä tavalla estetään niistä käytävä keskustelu.

– Jos esimerkiksi katsotaan, että suvaitsevaisuus muita kulttuureita kohtaan on perusarvo josta ei saa livetä, niin käytännössä demonisoidaan se täysin perusteltu näkemys, että kaikenlaisia kulttuureita ei ole syytä suvaita. Kaiken suvaitseminen ei ole eurooppalainen arvo. Päin vastoin, kaiken suvaitseminen uhkaa eurooppalaisen sivistyksen tärkeimpiä saavutuksia kuten uskonnonvapautta, sekularismia, yhdenvertaisuutta, yksilönvapautta ja tasa-arvoa.

– Toinen ongelma on se, että arvojen sisään niputetaan usein outoja ja naurettavuuksiin vietyjä päätelmiä, joita olisi vaikeaa perustella, jos niitä käsiteltäisiin erillisinä kysymyksinä. Otetaan esimerkiksi perusarvo nimeltä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Jos tavalliselta kansalaiselta kysytään, onko hänen mielestään oikein, että kuka tahansa saa tulla Suomeen ilman passia ja viisumia ja asua täällä loppuikänsä veronmaksajien rahalla, niin useimmat vastaisivat, että ei ole oikein. Kuitenkin tämä on nykyinen valtavirtakäsitys ihmisoikeuksista. Ketään ei saa pysäyttää rajalle, kaikille on tarjottava samat palvelut, ketään ei saa poistaa maasta. Jos vaadit tällaista, sinulle sanotaan ettet kunnioita ihmisoikeuksia etkä jaa perusarvoja.

– Jos arvoista tulee synonyymi typeryydelle, niin ihmiset alkavat vähitellen suhtautua kyynisesti, huvittuneesti tai vihamielisesti arvoihin.

Kolmantena ongelmana Halla-aho piti sitä, että niin sanotuille perusarvoille on käynyt kuten Orwellin romaanissa.

– Sanat ovat alkaneet tarkoittaa vastakohtaansa. Kaikki esimerkiksi vannovat sananvapauden nimiin. Samaan aikaan vaaditaan yhä tiukempaa vihapuhekontrollia ja rangaistuksia niille, jotka käyttävät sananvapauttaan. Vihapuhe – jonka merkitys laajenee koko ajan, kuulemma vaarantaa sananvapauden. Demokratia on toinen usein toistettu perusarvo. Samaan aikaan kiukutellaan ja kapinoidaan, kun ihmiset äänestävät väärin Yhdysvalloissa, Britanniassa, Unkarissa tai muualla. Väärät vaalitulokset kuulemma vaarantavat demokratian. Tasa-arvoa pidetään perusarvona. Ihmisiä pitäisi kuulemma kohdella yksilönä eikä esimerkiksi sukupuolensa tai etnisen ryhmänsä edustajana. Kuitenkin samaan aikaan vaaditaan sukupuoleen tai etniseen taustaan perustuvia kiintiöitä tai positiivista syrjintää. Jos arvostelet kiintiöajattelua, oletkin tasa-arvon vastustaja, Halla-aho pohti.

– Sanojen vääristeleminen ja venyttäminen on omiaan viemään uskottavuutta vasemmistosävytteiseltä arvokeskustelulta. Me kansallismieliset kyllä kannatamme sellaisia perusarvoja kuin ihmisoikeudet, sananvapaus ja oikeusvaltio. Mutta me myös kannatamme niitten soveltamista kaikissa tilanteissa, emme valikoiden, hän määritteli.

– Ihmisoikeuksien kunnioittamisella ei voi perustella sitä, että kierretään lakeja ja aiheutetaan vahinkoa muille.

Länsimaat ovat Halla-ahon mukaan eläneet useamman vuosikymmenen fanaattista yhden totuuden aikakautta varsinkin mitä tulee maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen ja kansallisvaltion tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin.

– Julkinen keskustelu on yhä enemmän alkanut muistuttaa Monty Python -sketsiä. Tai inkvisitiota.

– Viime vuosina nähty kansallismielinen poliittinen reaktio monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa on herättänyt raivoisan paniikin tämän yhden totuuden vartijoissa. Itse näen tämän kehityksen kuitenkin ilahduttavana osoituksena siitä, että kaikkea toivoa ei ole menetetty.

Halla-aho päätti puheensa sanoihin: Dogmien kyseenalaistaminen ja tabujen rikkominen jos mikä, on eurooppalainen arvo.

Luottamus päättäjiin murenee

Li Anderssonin puhui ponnekkaasti omasta arvostaan nimeltä inhimillisyys. Hän otti esimerkkejä keskusteluistaan kansalaisten kanssa. Anderssonin suuri huoli on se, että tunnekylmyys on tullut tasa-arvon tilalle. Hyvinvointivaltio palvelee Anderssonin mukaan huonoiten heitä, joita varten se on rakennettu.

– Hyvinvointivaltiota ylistävissä juhlapuheissa – ja niitä kuulee eduskunnassa usein – jää kokonaan kertomatta kuinka monen ihmisen usko ja luottamus viranomaisiin ja päättäjien hyväntahtoisuuteen kokemus kokemukselta murenee ja korvautuu pettymyksellä, turhautumisella ja nöyryytyksen tunteella, Andersson kuvaili.

Politiikalla kyyninen maine

Varapuheenjohtaja Tiina Elovaara (sin.) oli varannut arvokseen rohkeuden. Hänen mukaansa on rohkeaa uskaltaa olla heikko. Modernilla linjalla Elovaara oli myös siinä, että hän sanoi uskovansa enemmän ihmisiin kuin puolueisiin.

– Valitettavasti politiikalla on kyyninen maine. Maine on pitkälti paikkansa pitävä. Puolueet eivät aidosti neuvottele keskenään riittävästi. Jos ne riisuisivat naamionsa ja keskittyisivät enemmän ongelmanratkaisuun ja pelkäisivät vähemmän mitä muut heistä ajattelevat, niin politiikka saattaisi olla parempaa, Elovaara uskoi.

Napahenkilöiden puheenvuorojen jälkeen presidentti Halonen ja toinen kommentaattori, rauhanneuvottelija Hussein al-Taee ruotivat puheita ja yleiselle keskustelullekin oli sijansa. Elovaara toisti useammankin kerran sen, että olisi hyvä päästä vastakkainasettelusta yhteistyöhön. Elovaara pohti muun muassa sitä, miksi vaikkapa vasemmistoliiton äänestäjät eivät tavoita perussuomalaisten teemoja, vaikka samoista asioista puhutaankin.

Arvopohdintojen lomassa presidentti Halonen teki yllättävän liikkeen.

– Jos teen nyt rohkean kysymyksen, aloitti Halonen.

– Oletko koskaan ajatellut, että löytäisit sen paremmin mitä etsit vasemmistoliitosta tai sdp:stä kuin täältä?

– En piittaa puolueista, piittaan ihmisistä, Elovaara vastasi. Keskustelun lopulla hän tosin yltyi kuvaamaan Li Anderssonia esikuvakseen, ainakin mitä rohkeuteen tulee.

Kansallisvaltio on paras

Halla-aho ja Andersson nokittelivat toisiaan kansallismielisyydellä. Andersson ruoti Halla-ahon maailmankuvaa ja erityisesti sitä, miksi maahanmuutto on perussuomalaisille niin ongelmallista.

Halla-aho ei tunnistanut kritiikistä itseään.

– Kansallismielisyys ei ole sitä, mitä Li andersson olkiukossaan yritti kuvata. Kansallismielisyys on käsitys siitä, miten suhteellisesti samankaltaisista ihmisistä koostuva kansallisvaltio paras tapa järjestää maailman ihmisten eläminen ja oleminen, Halla-aho kuittasi.

Elovaara pääsi myös vauhtiin ja sanoi Halla-ahon haluavan sitä, että hänet leimataan rasistiksi.

Halla-aho kiisti väitteen ja jatkoi:

– Myös maahanmuuttopolitiikkaa on tehtävä järjellä, sitä on tehtävä vastuullisesti. On olemassa muitakin oikeuksia kuin tänne tulevien ihmisten oikeudet. On olemassa myös täällä asuvien ihmisten oikeudet.

Katso keskustelu täältä >