Viime päivien uutisoinneissa on tuotu esille, kuinka jo pienille lapsille määrätään masennuslääkkeitä. Eri alojen ammattilaiset ovat pyrkineet nostamaan keskusteluun, kuinka monessa paikassa ainoa hoitomuoto jota on tarjota, on reseptin antaminen. Lääkehoidon rinnalle ei ole tarjota esimerkiksi terapiaa edes lääkityksen rinnalle.
– Olen nostanut lasten ja nuorten lääkkeiden käyttöä sekä masennuksen puutteellista hoitoa Suomessa esille jo pitkään kirjoituksissani, tehnyt talousarvioaloitteita sekä keskustelualoitteen eduskuntaan ja jättänyt myös aiheesta useamman kirjallisen kysymyksen ministerille. Saamieni vastausten ja tämän hetkisen tilanteen perusteella emme selvästikään näytä jakavan samaa huolta peruspalveluministeri Guzenina-Richardssonin kanssa, Mäntylä toteaa.
Masennuslääkkeitä käyttää valtava määrä suomalaisia – lähes puoli miljoonaa ihmistä ja nyt lääkkeitä määrätään jo pienille lapsille. On selvää, että aivan pienenkin lapsen masennusoireisiin on suhtauduttava vakavasti, mutta masennuslääkkeiden käyttöön pitäisi suhtautua erittäin varauksellisesti. Lääkehoidon sijaan tai vähintään sen rinnalla tulisi tarjota muitakin hoitomuotoja.
– Ministerin toimet eivät millään tavoin vakuuta, että häneltä olisi odotettavissa todellisia toimenpiteitä ja parannuksia esimerkiksi lastensuojelun tai lasten ja nuorten mielenterveystyön suhteen. Perustetaan työryhmää sinne, työryhmää tänne, asioita selvitetään, raportteja odotetaan, vastuuta päätöksistä siirretään milloin kenellekin. Ministerin olisi hyvä tiedostaa, että meillä Suomessa on paljon lapsia, nuoria ja perheitä, joilla ei ole varaa odottaa. Tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä nyt ja ennen kaikkea sitä taloudellisesta panostusta ruohonjuuritason toimintaan. Jos meillä on varaa tukea milloin mitäkin avun tarvitsijaa Euroopassa, niin ihmettelen miksi rahaa ei riitä lapsille ja nuorille, Mäntylä sanoo.
