Henkinen väkivalta on laaja, myös suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvä ilmiö. Tutkimusten mukaan lähes 30 % naisista ja 15 % miehistä kertovat kokevansa suhteessa henkistä väkivaltaa.
– Henkisen väkivallan muotoja on useita: alistaminen, arvostelu, nimittely, kontrollointi, sosiaalisen kanssakäymisen rajoitukset, mustasukkainen käytös, eristäminen, nukkumisen estäminen ja tavaroiden hajottaminen, listaa Jaana Strandman.
– Henkistä väkivaltaa harjoitetaan, koska tarkoituksena on kontrolloida väkivallan kohdetta kaikissa muodoissa: tekemistä, sanoja ja jopa ajatuksia. Tarkoituksena on murentaa kohteen luottamusta itseensä, omaan ajatteluun ja käsitystä itsestään. Henkisen väkivallan kokijan, tekijän ja jopa ammattilaisen voi olla vaikea tunnistaa tällaisia tekoja ja siksi se on vaikeammin todennettavissa kuin fyysinen väkivalta.
”Tapaukset voivat olla hankalia”
Henkistä väkivaltaa ei itsessään ole mainittu rikoslaissa, mutta esimerkiksi vainoaminen, laiton uhkaus tai vapaudenriisto ovat.
– Henkistä väkivaltaa on paljon, mutta ongelmana on sen tarkka määrittely, todentaminen ja lain säätäminen asian ympärille. Edellä mainitut jo rikoslaissa olevat säädökset osuvat tapauksiin, joissa rikoksen tunnusmerkistön rajaus ja todentaminen ovat helpompia. Silti niidenkin osalta tapaukset voivat olla hankalia. Suomessa kansalainen on syytön,kunnes toisin todistetaan ja henkisen väkivallan osalta todistaminen on erityisen vaikeaa.
– Olen tekemässä henkisestä väkivallasta kirjallista kysymystä ministeriöön ja tarkoituksena on selvittää, voidaanko henkisen väkivallan muotoja tunnistaa paremmin sekä tekemään tarvittavaa lainsäädäntöä, jotta henkisen väkivallan harjoittajat voidaan tuomita, Strandman kertoo.
