Suomen Uutiset Perusasiaa -ohjelman uuden jakson juontaa perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja, ajatuspaja Suomen Perustan toiminnanjohtaja Simo Grönroos ja vieraana on FM, eläkkeellä oleva opettaja Leena Pihanurmi.
Pihanurmi on myös kansalaisaktivisti, joka osallistuu aktiivisesti julkisten varojen käyttöä käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun ja etenkin järjestökentän tilannetta käsittelevään keskusteluun. Hän on itse toiminut pitkään kahdessa valtiorahoitteisessa järjestössä vapaaehtoisena.
– En halua halveksia järjestöjen toimintaa, koska siellä on paljon säilyttämisen arvoista, mutta siellä on myös paljon, sanoisinko, suojatyöpaikkamaista hillotolppatoimintaa.
Johtajilla korkeat palkat
Tyypillistä on, että järjestöissä on töissä suuria henkilöstömääriä, ja johtajille maksetaan korkeita palkkoja, mutta varsinainen toiminta hoidetaan vapaaehtoisten voimin.
Esimerkiksi Mieli ry pitää yllä kriisipuhelinta, joka on ympäri vuorokauden toimiva tuki- ja neuvontapuhelin. Siihen voi soittaa, jos kokee henkistä ahdistusta tai vaikka itsetuhoisia ajatuksia. Toiminta kuitenkin pyörii vapaaehtoisten varassa, eli puhelimeen vastaajille ei makseta palkkaa.
Vuosi sitten Mieli ry:n puheenjohtaja Sari Aalto-Matturi harmitteli järjestöltä leikattavia valtionavustuksia ja spekuloi, miten leikkaukset saattavat vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka usein kriisipuhelimeen ehditään vastaamaan.
Pihanurmi ei ymmärrä rahapulan valittelua, sillä Mieli Ry:llä on kuitenkin ollut satojen tuhansien eurojen edestä ylimääräistä rahaa yksityisen ravintolatoiminnan tukemiseen.
– He ovat myöntäneet 400 000 euron vakuudettoman pääomalainan ravintolayritykselle ja minä en ymmärrä, että miten voi olla mahdollista, että heillä kriisitoiminnoissa – joka on niiden ydintehtävä – ei riitä resurssit, mutta resurssit riittävät kuitenkin, että pystytään antamaan tällainen vakuudeton laina liiketoimintaan.
Ajan kuluessa avustuksista kertyy iso summa
Hämähäkinseittimäiseksi verkostoksi paisunut järjestökenttä on paisunut vuosien varrella, erityisesti siitä syystä, että aiempina vuosina järjestöjen rahoitus kertyi suoraan veikkaushäviövaroista. Nyttemmin järjestöt saavat rahoitusta pitkälti valtion budjetista avustuksina.
– Kun ihmiset hävisivät vuosikymmeniä yhä enemmän ja enemmän rahaa Veikkaukselle, niin järjestöt pääsivät kasvamaan ja paisumaan hallitsemattomaksi viidakoksi.
– Kun rahaa on jaossa, niin totta ihmeessä jokainen keksii sille käyttötarkoitusta. Ja näin vähitellen syntyi tällainen hankehumppa. Päällekäisten järjestöjen viidakko, Pihanurmi sanoo, ja huomauttaa, että esimerkiksi sotejärjestöissä on valtionavustuksia nauttivia mielenterveysjärjestöjä jopa 119 kappaletta ja lisäksi päihde- ja riippuvuusjärjestöjä 117 ja vähemmistöryhmien järjestöjä 176.
Ajan kuluessa järjestöille maksetuista avustuksista kertyy pitkä penni. Pihanurmi sanoo laskeneensa, että vuodesta 2000 alkaen, näihin päiviin saakka, pelkästään sotejärjestöt ovat saaneet toimintaansa jopa noin kahdeksan miljardia euroa valtionavustuksina.
Todellinen summa on vieläkin suurempi, koska järjestöjen tukijoina ovat myös EU, kunnat ja hyvinvointialueet.
Politikointia järjestöjen kautta
Monet järjestöt ovat palkanneet veronmaksajien rahoilla kovapalkkaisia lobbareita, jotka pyrkivät vaikuttamaan toisiin poliitikkoihin, jotta järjestöt saisivat lisää rahaa – ja jotta järjestöpomot voivat varmistaa korkeat palkkansa.
Monella järjestöllä onkin vahvat kytkökset poliittisiin puolueisiin, joten järjestöjen valtiontuen voidaan tavallaan nähdä olevan piilotettua puoluetukea.
Pihanurmen mukaan järjestötoiminta on osin profiloitunut eri puolueiden alle.
– Pääpiirteissään sotejärjestöt on demarien ja vasemmiston alaa. Sitten on luonnonsuojelujärjestöt, jotka ovat vihreillä, ja sitten on urheilu, joka on kokoomuksella. Ainoa iso puolue, joka pitkälti on kuviosta ulkopuolella on perussuomalaiset, vaikka jotakin on myös perussuomalaisilla, Pihanurmi sanoo.
Hän katsoo, että vanhat puolueet ovat laajasti valloittaneet järjestöt ja tekevät jo puoluepolitiikkaa järjestöjen kautta.
– Ne ovat tiiviisti mukana puoluepolitiikassa ja silloin voidaan kyllä aiheellisesti kysyä, että vääristääkö tämä demokratiaa. Nythän järjestöt väittävät, että jos niiltä leikataan niin silloin demokratia on vaarassa. Mutta olen kyllä itse eri mieltä.
