Kehitysapu on karannut käsistä

Keskiverto suomalaisperhe maksaa kehitysapua jo yli 800 euroa vuodessa, mikä vastaa normaaliperheen kuukauden vuokraa. Perussuomalaisten mielestä yli miljardin euron kehitysyhteistyö on liikaa tässä taloudellisessa tilanteessa.

Syitä perussuomalaisen puolueen kehitysyhteistyövarojen kriittisyyteen on lukuisia, kertoo puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hanna Mäntylä.

– Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti kehitysapuun monestakin syystä. Kehitysavun vaikutukset ovat monin tavoin hyvin heikot: vaikka sitä annettaisi kuinka paljon, muutoksia ja kehitystä ei apua saavissa maissa tapahdu. Vastikkeeton ja suora raha ei ole oikea tapa antaa apua, sillä se usein vain lisää korruption mahdollisuutta sen sijaan, että se hyödyttäisi kehitysapua saavien maiden ruohonjuuritason toimijoita.

– Kehitysavun vaikutuksia tai sitä mihin rahaa todellisuudessa käytetään, ei seurata riittävästi, mikä mahdollistaa törkeät väärinkäytökset. Lisäksi kehitysapua myönnetään miljoonittain mitä ihmeellisimpiin ”projekteihin”, joilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä kehitysavun ajatuksen kanssa. Suomi myöntää kehitysapua myös sellaisiin diktatuurimaihin, joihin monet muut länsimaat ovat lopettaneet kehitysavun antamisen eettisistä syistä, Mäntylä muistuttaa.

Perussuomalaisten mielestä kehitysyhteistyövaroilla saataisiin Suomessa todella paljon aikaan.

– Kehitysapua tulisi pienentää todella merkittävästi nykyisestä ja siirtyä vahvemmin konkreettisen avun antamiseen suoran rahan maksamisen sijasta. Siitä säästyvät rahat tulisi kohdentaa suomalaisten hyvinvointiin monella eri sektorilla. Voisimme esimerkiksi lisätä investointeja pk-sektorin tukemiseen ja työllisyyden kasvuun. Myös lapsiperheköyhyys, lasten ja nuorten ongelmat ja syrjäytyminen, eläkeläisten toimeentulovaikeudet, vanhusten yksinäisyys ja asianmukaisen, hyvän hoivan uupuminen, omaishoitajien heikko asema ja työttömien vaikeudet ovat nykypäivän Suomessa todellisuutta, joihin tarvittaisiin myös vahvaa taloudellista panostusta, Mäntynen painottaa.

– Tällä hetkellä kehitysavusta hyötyvät eniten paikallisesti korkeassa asemassa olevat henkilöt, ei tavallinen kansa. Lisäksi siitä hyötyvät usein apua saavien maiden velkojat.

Vastuutonta avustamista

Hanna Mäntylällä on selkeä käsitys siitä, keneltä kehitysyhteistyövarat ovat pois.

– Kaikki raha, jota pumppaamme vastikkeettomasti pois Suomesta – on kyse sitten rahasta kehitysmaihin tai Euroopan pankkien pelastamiseen – on luonnollisesti pois suomalaiselta veronmaksajalta ja suomalaisesta hyvinvoinnista. Taloustilanteessa, jossa tehdään rankkoja leikkauksia, korotetaan veroja ja jopa heikennetään työllisyyttä, tulisi ensisijaisesti leikata muihin maihin menevistä tuista. Ensin tulee huolehtia oman maan kansalaisten riittävästä hyvinvoinnista ja vasta sen jälkeen auttaa muita, jos mahdollisuuksia on. Velkarahalla muiden maiden avustaminen on täysin vastuutonta, josta kova lasku lankeaa seuraaville sukupolville.

Jos kuitenkin – niin kuin näyttää – rahan pumppaaminen kehitysyhteistyöhön jatkuu, löytyy perussuomalaisilta kohteiksi myös oikeita osoitteita.

– Yksi oikea kohde on ehdottomasti naisten ja lasten koulutuksen ja oikeuksien edistäminen ja vahvistaminen. Ruohonjuuritason toiminta ja sen tukeminen ovat niitä keinoja, joilla on saavutettavissa myös konkreettisia tuloksia ja aitoja hyötyjä, Mäntylä painottaa.

Väärinkäytökset estettävä

Perussuomalaisten kansanedustajien mieltä painaa Suomen ja suomalaisten tulevaisuus, jonka vuoksi kehitysyhteistyövaroihin on puututtava tiukalla kädellä.

– Suomen pitää leikata yksipuolisesti kehitysapua, kunnes maamme on saatu taloudellisen kasvun uralle. Olemme lukeneet lehdistä epäonnistuneista esimerkeistä kehitysavussa. Ulkoministeriön tietoon tulee vuosittain noin kymmenen miljoonan euron edestä kehitysavun väärinkäytöksiä, kansanedustaja Teuvo Hakkarainen huomauttaa.

– Ulkoministeriön ylitarkastaja Sauli Heinimaa on sanonut, että Suomen tulisi tiukentaa kehitysavun valvontaa avunsaajamaissa. Ministeri Heidi Hautalan mukaan kehitysyhteistyöhön kuitenkin kuuluu ”tietynlaisen riskin olemassaolon hyväksyminen”. En hyväksy tällaista riskin ottamista omien kansalaisten laskuun! Kehitysavun läpinäkyvyyttä ja tuottavuutta täytyy tehostaa niin, ettei se mene korruptioon tai hallinnon pyörittämiseen kohdemaassa.

Hakkaraisen mielestä kehitysavun nykyistä määrärahan tasoa tulisi leikata jopa enemmän kuin perussuomalaisten varjobudjetin ehdottomat 270 miljoonaa. Lisäksi Suomen pitäisi tehdä sellaista yhteistyötä avun saajien kanssa, että apu oikeasti helpottaa kohdemaan ihmisten elämää ja edesauttaa maata tulemaan mahdollisimman omavaraiseksi.

– On ensisijaisen tärkeää edistää kohdemaan demokraattista kehitystä ja vähentää eriarvoisuutta. Avun tulisi olla konkreettisempaa. Esimerkiksi puhtaan vedenjakelua ja ihmisten valistamista. Kehitysavun voisi varjobudjettimme esityksen mukaisesti kanavoida pienempien suomalaisten järjestöjen kautta. On totta, että ne usein toimivat kustannustehokkaammin ruohonjuuritasolla, Hakkarainen summaa.

Oma maa etusijalle

Kansanedustaja Jari Lindström mukaan varat menevät nyt aivan vääriin osoitteisiin.

– Suurin osa menee kankkulan kaivoon. Tulokset ovat olleet heikkoja eli esimerkiksi diktaattorimaissa rahat menevät pahantekijöille, Lindström lataa.

– Kehitysyhteistyövarat pitäisi suunnata sellaisiin maihin, missä on rauha ja autettavat voivat myös auttaa itseään. Varat olisi laitettava jälleenrakentamiseen. Kohdemaissa pitäisi satsata maa- ja metsätalouteen sekä vesihuoltohankkeisiin.

Niin Hakkarainen kuin Lindströmkin vaativat suomalaisen työn ja yrittämisen vahvistamista sen sijaan, että ulkomaille maksetaan yli miljardi euroa kehitysapua.

– Niillä olisi tuettava ensisijaisesti suomalaista teollisuutta, joka poikii uutta rahaa. Hyvä esimerkki olisi ollut laittaa varoja STX-telakan tukemiseen eli suomalaisen työn ja teollisuuden ylläpitämiseen. Rahaa voisi suunnata myös kaikkein heikoimmin työllistettävien työnsaantiin. Siihen erityisesti laittaisin kehitysavusta säästyviä rahoja, Lindström painottaa.

Teuvo Hakkarainen, yrittäjä tukee omalla näkemyksellään perussuomalaisen puolueen linjaa ja edustajatovereitaan.

– Laittaisin rahat oman taloutemme elvyttämiseen. Meidän ei tarvitsisi ottaa niin paljon lainaa. Toistan tässä itseäni, mutta olen edelleen sitä mieltä, että ensin suomalainen työ ja yrittäminen ja jos rahaa jää, niin sitten maailmanparantaminen.

Teksti: Seppo Huhta

Kuva: Lehtikuva