Suomi aloittaa ensi vuonna kaksivuotisen kauden Arktisen neuvoston puheenjohtajana. Tämä antaa hyvän mahdollisuuden tuoda riitaisat jäsenmaat saman pöydän ääreen edes yhdessä aihepiirissä. Näin arvioi ulkoministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini torstaina Helsingin kirjamessuilla, jossa julkistettiin Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tekemä kirja Arktinen kattaus.

– Jos tässä maailmantilanteessa löytyy yksi asia, jossa kaikki arktiset maat voivat tehdä yhteistyötä, se on tosi hyvä – sillä arktiset ongelmat eivät kysy rajoja, Soini sanoi.

Arktisissa asioissa yhteys löytyy

Hän kertoi, että vaikka USA:n ja Venäjän välit ovat muuten varsin jäiset, arktisissa asioissa yhteys löytyy tavallista helpommin.

– Onko niin, että yhteistyö toimii paremmin arktisilla alueilla? Suomi tekee yhteistyötä kuitenkin kaikkien maiden kanssa. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta puheväleissä ollaan kaikkien kanssa. Me yritämme saada kaikki maat mukaan neuvoston toimintaan, Soini vakuutti.

Venäjä on osallistunut matalammalla profiililla järjestön toimintaan nykyisellä USA:n johtokaudella, mutta lähettivät he edustuksen myös Anchoragen kokoukseen Alaskaan, Soini totesi.

– Miksi yhteyttä tarvitaan? Kun maailmantilanne on tällainen niin vahingon mahdollisuus kasvaa, Soini pohdiskeli.

Arktisen alueen merkitys kasvaa

Soini muistuttaa, että arktisen alueen merkitys kasvaa niin taloudellisesti kuin poliittisesti ja sotilaallisesti. Tämä liittyy ympäristöön myös siten, että ilmaston lämpeneminen voi avata tärkeitä vesiväyliä Siperian ympäri.

– Näiden alueiden merkitys kasvaa, emmekä voi sulkea silmiämme siltä, mitä siellä tapahtuu. Tämä liittyy myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, sillä ei siellä pelkästään kaloja ui – liikenne on vilkasta, Soini viittasi sukellusveneiden hippailuun Jäämeren rannoilla ja jäiden alla.

Pohjoisten alueiden merkitys kumpuaa paitsi merireiteistä, myös tietoliikenneväylistä ja luonnonvaroista. Luonnonvaroja pitäisi yhtäältä hyödyntää, toisaalta sanotaan että ei pitäisi, pohjoisesta kun löytyy öljyä ja kaasua. Ympäristöväki varoittaa käyttämästä mmm. raskasta polttoöljyä pohjoisissa rahtilaivoissa ja vaativat sen kieltoa arktisilla alueilla Etelämantereen tapaan. Myös USA ja Kanada ovat esittäneet tällaista.

Koillisväylä säästää aikaa ja öljyä

Toisaalta Koillisväylä avaa mahdollisuuden suuriin säästöihin.

– Jos Koillisväylä lyhentää laivamatkaa Aasiaan puolella, se säästää polttoainetta ja ympäristöä merkittävästi. Suomi voi antaa keinoja näillä alueilla toimimiseen. Me emme halua uusia Exxon Waldezeja. Mutta USA ja Venäjä pitää saada toimiin mukaan, Soini huomauttaa.

– Pohjoisten alueiden hyödyntämisessä pitää muistaa herkän pohjoisen luonnon haavoittuvuus sekä pohjoiset alkuperäiskansat, joiden koti se on. Mutta pohjoisia alueita pitää voida myös hyödyntää ja ihmisten pitää voida asua vaikka tundralla tai Suomen Lapissa – tehdä työtä ja tulla toimeen, Soini sanoi.

– Suomi kuuluukin kokonaan arktiseen alueeseen aina Helsingin Messukeskusta myöten, Arktinen kattaus –kirjan toinen kirjoittaja Markku Heikkilä valaisi.

– Kiinnostuneita löytyy Japania ja Singaporea myöten, jossa ei ole jäätä kuin krogilasissa. Mutta me rakennamme maailman parhaat arktisen alueen laivat. Minä olen sanonut mm. Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerrylle, että Suomi tekee 60 prosenttia maailman jäänmurtajista. Emme voi enää päättää, ettemme hyödyntäisi arktista aluetta, vaan kyse on siitä, teemmekö sen pelisääntöjen mukaan, Soini korosti.

Arktiset ongelmat eivät kysy rajoja

Arktiseen neuvostoon kuuluvat Pohjoismaat, Venäjä, Yhdysvallat ja Kanada. Järjestö on toiminut parikymmentä vuotta. Suomi saa puheenjohtajuuden Yhdysvalloilta ja luovuttaa vastuun Islannille vuonna 2019. Molempien kanssa on jo tehty yhteistyötä. Suomi koettaa jatkaa Yhdysvaltain aloittamaa toimenpideohjelmaa.

Soini tuumaili myös, että ulkoministeriö voi koettaa järjestää ulkoministerikokouksen vaikka Rovaniemelle. Valtionpäämiesten kokous olisi vielä parempi – mahdollisesti jonkinlainen pienois-Etyk.

Suomen arktisena hankkeena Soini pitäisi Jäämeren rataa, joka voitaisiin tehdä esimerkiksi Kirkkoniemeen.

– Siinä olisi erinomainen kohde EU:lle, joka nauttii vankkumatonta suosiotani. Ja voi kun naapuri olisi tarvinnut maatamme edes viisi kilometriä vähemmän, niin meillä olisi oma satama Jäämerellä, Soini harmitteli Liinahamarin sataman menetystä jatkosodan jälkeen.

Veli-Pekka Leskelä