KOMMENTTI | Suomen politiikan hullut päivät jatkuvat. Aivan äskettäin ministerinpaikalta eronnut Sirpa Paatero on tekemässä paluuta. SDP:n puoluevaltuusto päätti tänään esittää häntä kuntaministeriksi. Vain yhdeksän päivää sitten hän jättäytyi sairauslomalle ja erosi. Taustalla on klassinen vallankaappaus.

Tänään julkistettiin demareiden uudet ministerinimet, ja niiden joukossa on hämmästyttävä valinta. Edukunnalle muunneltua totuutta puhunut Sirpa Paatero (sdp.) nousee jälleen ministeriksi. SDP:n toiminta on ennenkuulumatonta. Paateron erosta on yhdeksän päivää, ja ex-pääministeri Antti Rinteen (sdp.) erosta kolme. Ministerit eivät eroa kevein perustein, vaan syvällisen harkinnan jälkeen. Normaalitilanteessa ei tulisi kuuloonkaan, että hän ponnahtaa takaisin valtioneuvoston jäseneksi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Vaikka julkisuudessa näytellään iloisia kasvoja, SDP:ssä kuohuu pinnan alla rajusti. Puolueessa on juuri toteutettu klassinen coup d’état – vallankaappaus. Vaaleilla valittu johtaja Antti Rinne on syrjäytetty.

Puolue ei itse paljasta, mitä suljettujen ovien takana puhutaan, mutta voimme päätellä jotain viime päivien tapahtumista.

Ensinnäkin: Paateron nostaminen ministeriksi puhuu voimakkaasti sen puolesta, että hänellä on jatkuvasti ollut puolue-elimien luottamus. Valinta kertoo myös rivien välissä siitä, että Antti Rinteellä, joka yritti peitellä omia virheitään tuuppaamalla Paateron bussin alle, ei samanlaista luottamusta ollut.

Paateron häätäminen oli monelle demarille niin sanotusti viimeinen pisara.

Kuten Suomen Uutiset aiemmassa analyysissään totesi, juuri kukaan Rinteen omasta puolueesta ei ole aikaisemmin tullut pääministerin tueksi kriisin aikana. Jopa hallituskumppanipuolueet RKP ja vihreät ovat antaneet enemmän julkista tukea Rinteelle kuin tämän omat joukot.

Johtopäätös on selvä. SDP ei tukenut omaa pääministeriään Antti Rinnettä, ja antoi keskustan kaataa hänet. Viis jäsendemokratiasta, viis eduskuntavaalien voittamisesta. Rinteen oli aika mennä. SDP:n ei tarvinnut liata käsiään, joten muodollisena pyövelinä toimi keskustapuheenjohtaja Katri Kulmuni.

Manööveriin tarvittiin melkoinen määrä piruetteja, myös puolueiden välisiä. Suomalaisille on tarjoiltu äiteläisen siirappista, valheellista näytelmää.

”Keskustan Kurvinen: ’Punamulta on parhaimmillaan kuin kaurapuuro voisilmällä’ – SDP ja keskusta pääsivät sopuun Rinne-riidan jälkeen”, kertoo Maikkarin otsikko.

Uskoo ken haluaa.

Jos politiikasta haluaa saada selvää, kannattaa kaikkein vähiten uskoa sitä, mitä poliitikot kertovat. Kannattaa ennemminkin seurata sitä, mitä he tekevät. Kun puheet ja teot ovat ristiriidassa, syntyy mahdollisuus kurkistaa kulissien taakse ja katsella vallan todellista, rujoa olemusta.

MATIAS TURKKILA