Koskenkylä: EU:n toiminta on arvokysymyksissä ja verotuksessa pahasti kaksinaamaista

EU kurittaisi mielellään Puolaa, joka ei suostu vastaanottamaan turvapaikanhakijoita, muttei näe malkaa omassa silmässään. EU taistelee perin laiskasti korruptiota, rahanpesua ja veronkiertoa vastaan. VTT Heikki Koskenkylä kirjoittaa EU:n arvovalinnoista.

Euroopan unionissa on käyty jo muutaman vuoden vilkasta keskustelua arvoista. Taustana ovat ns. Kööpenhaminan kriteerit, joiden täyttäminen on ehtona EU-jäsenyydelle. Kriteerien mukaan jäsenyys edellyttää, että maalla on käytössään instituutiot, jotka turvaavat demokratian, ihmisoikeudet, oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja vähemmistöjen turvan. Erikseen on määritelty taloudelliset kriteerit. Kööpenhaminan kriteerit ovat ns. poliittisia ehtoja jäsenyydelle.

Vain yhden kerran on määrätty sanktioita poliittisten kriteerien rikkomuksesta. Tämä tapahtui vuonna 2000, jolloin Itävallan hallitukselle määrättiin sanktio, Wolfgang Schüssel oli tuolloin pääministerinä. Arvokeskustelua on ollut paljon korruption osalta, jota on esiintynyt paljon muun muassa Romaniassa ja Bulgariassa, mutta todellisuudessa monessa muussakin EU-maassa.

Viime aikoina tulilinjalle ovat joutuneet erityisesti Puola ja Unkari. Molempia on syytetty siitä, että ne eivät noudata EU:n päätöksiä kiintiöpakolaisten vastaanotossa. Puola on nyt komission kritiikin kohteena, jonka väitetään vaarantavan oikeuslaitoksen riippumattomuuden. Komissio pitää rikettä vakavana EU:n perusarvojen rikkomuksena. Puolalta on uhattu viedä sen äänestysoikeus EU:n päätöksenteossa. Tämä vaatisi kuitenkin yksimielisen päätöksen. Vaihtoehtona on väläytetty Puolan EU:lta saamien koheesiovarojen supistamista. Puola saa näitä tukia eniten EU-maista. Unkaria on syytetty ihmisoikeuksien rikkomuksista ja demokratian vaarantamisesta.

Joitakin arvoasioita ja muitakin kriteerejä nostetaan esille. Samaan aikaan toisia kriteerien ja pelisääntöjen rikkomuksia katsotaan läpi sormien. Tästä on useita esimerkkejä viime vuosilta.

Tämä EU:n arvoista käytävä kiistely saattaa haitata pahasti EU:n alkavia pitkän ajan budjettineuvotteluja. Ne käynnistyvät EU:n huippukokouksessa 23.-24.2.2018. EU:n arvokeskustelu on kuitenkin varsin ristiriitaista ja epätasa-arvoista sekä tarkoituksenhakuista. Joitakin arvoasioita ja muitakin kriteerejä nostetaan esille. Samaan aikaan toisia kriteerien ja pelisääntöjen rikkomuksia katsotaan läpi sormien. Tästä on useita esimerkkejä viime vuosilta.

Korruptiosyytösten kohteeksi otettu vain muutamia maita, erityisesti Bulgaria ja Romania. Todellisuudessa korruptiota esiintyy paljon useissa EU-maissa. Kärjessä ovat kansainvälisten tutkimusten mukaan Italia, Kypros, Kreikka ja Malta. Myös Ranska, Puola, Unkari ja Slovakia voidaan lisätä listalle. Italian korruptio on pitkäaikaista ja laajaa ja kytkeytyy osin mafian vahvaan asemaan Italiassa.

Rahanpesusta ovat useat maat jääneet kiinni. Uusin tapaus on Latvia, jossa jopa keskuspankin pääjohtaja on epäilyksen kohteena. Tapaus on herättänyt maailmalla suurta huomiota. Latvialainen ABLV-pankki on syyllistynyt rahanpesuun Pohjois-Korealaisen pankin tai jopa valtion kanssa. Erikoista on se, että rahanpesun saivat selville Yhdysvaltain viranomaiset. EU:n viranomaiset eivät tapausta huomanneet. EKP:n pankkivalvonta on epäonnistunut tässä pahasti.

EU:n pahin korruption ja rahanpesun paikka onkin nykyisin pieni saarivaltio Malta.

Kyproksella asuu kymmeniätuhansia venäläisiä. He omistavat maan pankkeja, talletuksista heillä on jopa kolmanneksen osuus. Kyproksen kriisin yhteydessä 2011-2012 paljastui suuria rahanpesutapauksia. Ilman kriisiä niitä ei olisi huomattu. Uusin tapaus on Malta. Siellä tapettiin tunnettu toimittaja, joka oli päässyt perille maan ylimmän johdon korruptiosta ja rahanpesusta. Malta on myöntänyt tuhansille venäläisille Maltan passin. EU:n pahin korruption ja rahanpesun paikka onkin nykyisin pieni saarivaltio Malta. EU:n viranomaiset eivät ole saaneet kunnon otetta Maltan hämäräpuuhiin ja laajaan rikollisuuteen.

Ehkä kaikkein laajin ongelma on ns. veroparatiisimaiden kanssa. Näitä on maailmalla yli 10, ja kuuluisin lienee tällä hetkellä Panama. Jopa Nordea on jäänyt kiinni Panaman yhteyksistään. Verokeidasvaltioihin virtaa valtavia määriä pääomia EU-maista, Yhdysvalloista ja muualtakin. Näistä pääomista suurin osa välttää veronmaksun. EU-alueen valtiot menettävät verotuloja satoja miljoonia vuodessa, suurimmat arviot ovat useita miljardeja. Useiden organisaatioiden toimesta ongelmaan on yritetty saada ratkaisu. Mukana ovat olleet ainakin komissio, OECD, IMF ja YK. Ongelman ratkaiseminen on edennyt hitaasti.

Luxemburg on aina taistellut verosalaisuuden puolesta.

EU:n komissio julkaisi viimevuonna listan maista, jotka välttelevät sijoitustensa määristä ja tuotoista ilmoittamista muille maille. Tällöin sijoitusten lähtömaiden viranomaiset eivät saa tehtyä verotusta yrityksiensä ja kansalaistensa tuloista ko. maista. Suurta huomiota herätti se, että komission ”mustalla listalla” ei ollut yhtään EU-maata. Tätä pidettiin suorastaan moraalittomana tekona. Aiempien komission ja OECD:n selvitysten mukaan epätervettä verokilpailua ja verotietojen salaamista esiintyy useissa EU-maissa. Näitä ovat erityisesti Luxemburg, Hollanti, Irlanti, Kypros ja Malta. Luxemburg on aina taistellut verosalaisuuden puolesta. Kun 2000-luvun alussa alettiin uudistaa talletusdirektiiviä, Luxemburg vastusti kiivaasti. Saksa teki aloitteen uudistamisesta, koska sieltä oli siirtynyt kymmeniä miljardeja talletuksia Luxemburgin pankkeihin ja talletuskorot olivat siellä verottomia. Talletusdirektiiviä muutettiin lopulta niin, että Saksan ja muidenkin maiden veroviranomaiset alkoivat saada tietoja Luxemburgissa olevista näiden maiden talletuksista. Luxemburg on edelleen kiivaasti puolustanut jäljellä olevia ns. verosalaisuuksiaan.

Junckerin nimitystä voidaan pitää eräänlaisena poliittisen nimityspolitiikan korruption huippuna.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että EU:n viranomaisten ja erityisesti komission toiminta on näissä arvo- ja verotuskysymyksissä pahasti kaksinaamaista. Toiminnasta puuttuu kokonaan johdonmukaisuus. Tästä syystä Puolan ja Unkarin kimppuun käymistä ei voida hyväksyä lainkaan. Todellinen huipentuma oli neljä vuotta sitten kun Jean-Claude Juncker, Luxemburgin pääministeri, nimitettiin komission puheenjohtajaksi. Hän oli koko uransa ajan taistellut kiivaasti Luxemburgin veroetujen puolesta. Junckerin nimitystä voidaan pitää eräänlaisena poliittisen nimityspolitiikan korruption huippuna.

Der Spiegel-lehdessä (17.2.2018) on laaja Puolan pääministerin haastattelu. Mateusz Morawiecki kiistää kaikki EU:n komission syytökset. Hän viittaa myös edellä käsiteltyihin asioihin kuten korruptioon, rahanpesuun ja veronkiertoon. Komission tulisi keskittyä näiden ongelmien ratkaisemiseen ja jättää Puola rauhaan.