Veronmaksajien rahoja ei voida käyttää siihen, että erilaisille järjestöille taataan vakituinen tulovirta ja että niiden päälliköille sekä apulaispäälliköille maksetaan palkkoja eli paisutetaan hallintoa. Tämä ei ole oikein tavallisia suomalaisia kohtaan, jotka rahoittavat toiminnan verovaroillaan, Jaana Strandman sanoo.
Hän peräänkuuluttaa kriittistä tarkastelua siitä, mihin STEA:n kautta jaetut 304 miljoonaa euroa todellisuudessa menevät. Lisäksi järjestöt saavat rahoitusta säätiöiltä ja hyvinvointialueiden kumppanuussopimuksista, mutta tuloksellisuutta ei arvioida riittävästi.
– Ensin jäsennetään toiminnot ja sen jälkeen osoitetaan rahoitus eikä toisinpäin. Poliittisesti värittynyt tai eturyhmäkeskeinen järjestötoiminta ei voi nojata veronmaksajien rahoihin.
Järjestötoiminnan on palattava juurilleen
Suomessa toimii yli 10 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Strandman kysyy, onko näin laaja tukiverkko enää tarkoituksenmukainen.
– Hyvä tarkoitus on vuosien varrella muuttunut hallinnoksi, joka kärsii päällekkäisistä palveluista, paisuneista organisaatioista ja puutteista talouden sekä toiminnan johtamisessa, Strandman toteaa.
Hän kritisoi myös järjestöjen ja hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä, joka ei hänen mukaansa tue lakisääteisiä palveluja vaan luo rinnakkaisia rakenteita.
– Kumppanuussopimuksista on tullut tapa kanavoida julkista rahaa ilman riittävää avoimuutta ja tuloksellisuuden arviointia.
Strandmanin mielestä järjestötoiminnan olisikin palattava juurilleen.
– On aika palauttaa järjestötoiminta sen juurille, ihmisten auttamiseen, sekä järjestötyö siihen, mitä se parhaimmillaan on – ihmisten omaehtoista ja sydämestä tehtyä toimintaa, Strandman vaatii.
