Pääkirjoitus: Kuusi maailmaa

Kuusi kilpailevaa, maailmaa selittävää suurta narratiivia ovat: liberaali maailma, lämpenevä maailma, tribalistinen maailma, teknologian maailma, marxistinen maailma ja realistinen maailma.

Kuolisitko Euroopan hiili- ja teräsyhteisön puolesta? Entä EU:n puolesta? YK:n puolesta? Aika harva vastaa myöntävästi. Entä maapallon selviytymisen puolesta? Oman perheesi, puolisosi tai lastesi puolesta?

Tiedämme, että ihmiset ovat historian saatossa toistuvasti uhrautuneet lähimmäistensä, heimolaistensa tai maanmiestensä vuoksi. Aikamoinen joukko ihmisiä kaatui sodissa kommunistisen neuvostotasavallan puolesta, samoin kuin länsimaisten liberaalien arvojen puolesta.

Miksi jotkut sidokset ovat vahvoja, ja toiset eivät? Entä mitä seuraavien vuosikymmenten aikana tapahtuu? Selitys riippuu siitä, keneltä kysytään. Vaihtoehtoisista tulevaisuudenkuvista ei ole puutetta, ja usein selittäjän oma tausta määrittää visioiden suunnan ja laadun. Yhdysvalloissa asuva Robert Ringer toteaa osuvasti: Sen sijaan, että ihmiset arvostaisivat totuutta, he yrittävät nähdä todellisuuden sellaisena, mitä he itse eniten arvostavat. Fantasiointi on tietenkin helppoa, todellisuuden kohtaaminen ei niinkään. Harhaileva ajattelu ei johda ehjään maailmankuvaan. Ringer kehottaakin ihmisiä syventymään tarkasti todellisuuden luonteeseen. On tärkeää ymmärtää, mitä asiat todellisuudessa ovat – sen sijaan, että tyytyisi hyväksymään sen, miltä asiat näyttävät. Ellei tähän kykene, on hyvin vaikeaa toimia järkevästi.

Suuria narratiiveja – siis mahdollisia maailmanselityksiä – on useita. Mikä niistä dominoi?

Yhdysvaltalainen Foreign Affairs -lehti listasi kuusi kilpailevaa maailmaa selittävää suurta narratiivia. Ne ovat: liberaali maailma, lämpenevä maailma, tribalistinen maailma, teknologian maailma, marxistinen maailma ja realistinen maailma. Kirjoitus on hyvin laaja, mutta yritän tiivistää tähän kirjoituksesta muutamia pääkohtia. Mukana myös muutama oma huomio Suomesta.

Moni uskoo LIBERAALIIN MAAILMANKUVAAN. Mikseipä uskoisi. Rauha, hyvinvointi, ihmisoikeudet. Sovinto, monenkeskisyys, instituutiot. Mutta miksi liberaalin Barack Obaman Yhdysvallat nosti valtaan rääväsuu-Trumpin? Löytyisikö selitys siitä, että vanha tasapaino pääoman ja työvoiman välillä rikottiin? Globalisaatiomyönteinen talouseliitti painoi kaasupolkimen pohjaan, avoin talous toi sille satumaisia voittoja. Vauhdin hurmassa rakenteet tuhoutuivat, ja pienet ihminen jäivät jalkoihin. Mitä hurjempaan vauhtiin avoin talous piiskataan, sen rajumpi on myös negatiivinen vaikutus. Trump on villiintyneen turbokapitalismin vahinkolapsi, köyhtyneiden keskisormennäyttö miljardööreille. Suomalainen toimittaja on ilmiölle sokea, Saarikosket, Kotkavirta, Haapala tai Alenius eivät näe verhon taakse.

Seuraavaksi MARXILAINEN MAAILMANKUVA: Jo 1800-luvulla havaittiin, että tuottavuuden kasvaessa palkat eivät pysy perässä, ja että pääoman tuoton kasvu on nopeampaa kuin talouskasvun. Kun aikaa kuluu, kapitalisti vaurastuu huikeasti suhteessa duunariin. 2000-luvulla sama teesi löytyi taloustieteen rokkistara Thomas Pikettyn kirjasta. Toisaalta Marx kaasutteli metsään arvellessaan, että ylläsanotun vääjäämätön seuraus olisi kommunismi. Oli miten oli, marxilaisessa maailmankuvassa on käyttökelpoisia havaintoja: Pääomat kasautuvat, keskeiset innovaatiot päätyvät kapitalisteille, työvoiman tarve vähenee, suuryhtiöt nitistävät pienet pois kuljeksimasta, kunnes jäljelle jää vain muutama – muodostuu oligopoli. Kotoinen sovellus on K-kauppa ja S-market.

Onko TEKNOLOGIA paras muutoksen selittäjä? Teollinen vallankumous korvasi ihmislihakset koneilla, ja maailma koki massiivisen muutoksen. Nyt on meneillään kehitys, jossa koneilla korvataan ihmisaivot. Murros on oleva käsittämätön. Kapitalisti hymyilee, mutta on varjopuolikin: Entistä älykkäämmät koneet jauhavat keskiluokan työttömyyskortistoon. Syntyy toimettomien nuorten miesten valtava joukko, jolla ei ole mitään tekemistä. Köyhyys ärsyttää, böönaa ei löydy. Pelit, viina, tuskaisuus – itä-Saksan rähinät potenssiin kymmenen. Kaikkialla maailmassa.

TRIBALISTINEN MAAILMANKUVA: Saamme kiittää evoluutiota nisäkkäiden syvärakenteisiin kovakoodatusta käytöskoodistosta, joka suosii läheisiä ja varoo ulkopuolisia. Perhekeskeisyys, sukurakkaus, isänmaallisuus – kaikki samaa erittäin vahvaa juurta. Tribalistinen koodisto on vuosimiljoonien ikäinen, ja se aktivoituu uhkaavissa tilanteessa. Erityisiä ongelmia syntyy, kun heimon alueella alkaa vaikuttaa Yale-professori Amy Chuan käsitteellistämä markkinoita dominoiva vähemmistö, toiselta nimeltään vieras eliitti. Esimerkkejä: Saddam Husseinin sunnit Irakissa, tutsit Ruandassa, hallitsijaheimo alaviitit Syyriassa. Yhdysvaltain valkoisen väestön suhteellinen osuus pienenee seuraavien vuosikymmenten aikana. Syntyykö heistä lopulta samanlainen ryhmä? Miten enemmistö suhtautuu vähemmistöön, jolle kaikki varallisuus on keskittynyt?

LÄMPENEVÄ MAAILMA. Nopeasti vaihtelevia säitä, sulavia jäätiköitä? Ilmastopakolaisten vyöry, valtioiden luhistuminen? Biotalous on suomalaisen suurteollisuuden ”All-in”-veikkaus, mutta onko se sitä muille?

Vihoviimeisenä Foreign Affairsin listalla on REALISTINEN MAAILMANKUVA, jossa on mukana aimo annos kyynisyyttä. Valtapolitiikka ei katoa pehmeiden arvojen tieltä, suuret tallovat jatkossakin pienet alleen. Jos mikään ei muutu, autoritäärinen, valtio-ohjattu ja syvästi korruptoitunut Kiina jyrää pian Yhdysvaltojen ohi. Historia jatkaa kulkuaan, ongelmia riittää ratkottavaksi.

+++

Ongelmat eivät ole uusia, maailmansotien jälkeen lääkkeeksi keksittiin demareiden johdolla hyvinvointivaltio. Mutta dermariaatetta ei ole päivitetty globaaliin maailmaan. Kaikkialla demarit vat tehneet saman virheen – hyvinvointivaltion etuudet on avattu ulkopuolisille. Hyvinvointivaltio kääntyy peruutusvaihteelle valtion velkaantumisen myötä. Rahoittajat tuntevat sen verojen nousuna ja etujen vastaanottajat etuuksien laskuna. Tämä saa kansat raivoihinsa. Mitä köyhempiä ne ovat, sen rajumpi reaktio.

MATIAS TURKKILA

---

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen #9/2018 -lehden pääkirjoituksena