Yhdysvalloissa Portlandin keskusta on kärsinyt rikollisuudesta ja taloudellisesta näivettymisestä. Ranskassa ja Saksassa opiskelijamielenosoitukset kärjistyivät syksyllä mellakoiksi. Etelä-Afrikassa puolestaan vesi- ja viemäriverkostojen rappeutuminen uhkaa yhteiskunnan perustoimintoja.
Tiedotusvälineissä ongelmia selitetään pandemian jälkivaikutuksilla, taloudellisella eriarvoisuudella, julkisten palveluiden resurssipulalla ja kolonialismin kaltaisilla historiallisilla vääryyksillä.
Amerikkalainen kirjailija ja tutkiva journalisti Michael Shellenberger ei pelkästään epäile selityksiä, vaan tarjoaa toisenlaisen selityksen: ongelmien taustalla on vasemmistolainen politiikka, mutta sen osuutta ongelmiin ei käsitellä mediassa. Shellenbergerin mukaan syy on se, että vasemmisto käyttää hyväkseen julkisen ajattelun portinvartijan rooliaan mediassa ja muissa instituutioissa.
Shellenberger muistuttaa alkuun, että yhteiskunnallisten ongelmien taustalta löytyy myös monia ulkoisia tekijöitä, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan sekä Kiinan kasvanut geopoliittinen asema ja teollinen kilpailu. Toisaalta vasemmisto on itse hallinnut aikaisemmin mainittuja maailman ongelma-alueita vuosikymmenten ajan. Oregonissa ei ole ollut republikaanikuvernööriä sitten 1980-luvun alun. Saksassa puolestaan vasemmisto ajoi ydinvoiman alas ja nosti näin energian hintaa. Etelä-Afrikkaa on hallinnut apartheidin päättymisestä lähtien vasemmistolainen ANC-puolue.
Silti epäonnistumisille haetaan syitä kaikkialta muualta paitsi paikallisesti harjoitetusta politiikasta.
Vasemmisto pyrkii kontrolloimaan käsityksiä todellisuudesta
Shellenbergerin huomio ei rajoitu pelkästään vasemmiston parlamentaariseen valtaan. Hänen mukaansa vasemmisto on saanut hallitsevan aseman myös muissa yhteiskunnan instituutioissa, jotka muovaavat yleistä todellisuuskäsitystä: yliopistoissa, kansalaisjärjestöissä ja tiedotusvälineissä.
Hän viittaa vuonna 2022 tehtyyn yhdysvaltalaiseen kyselyyn, jossa vain kolme prosenttia toimittajista ilmoitti olevansa republikaaneja ja yli 36 prosenttia demokraatteja. Vuonna 1971 yli neljännes toimittajista oli vielä samaistunut republikaaneihin.
Samansuuntainen poliittinen epäsuhta näkyy myös yliopistoissa. Vuonna 2022 julkaistun vertaisarvioidun tutkimuksen mukaan lähes puolet tutkituista yhdysvaltalaisten johtavien yliopistojen tutkijoista oli rekisteröitynyt demokraateiksi, mutta vain 5,7 prosenttia republikaaneiksi. Tiedemaailman poliittiset vinoumat ovat puhuttaneet maailmalla enemmänkin viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Shellenbergerin mukaan yhteiskunnallinen journalismi rakentuu pitkälti yliopistojen ja ajatushautomoiden tuottaman tiedon varaan. Kun samoja ideologisia motiiveja ja taipumuksia edustavat ihmiset hallitsevat kokonaista ajatusten toimitusketjua, media lakkaa toimimasta kriittisenä ja tasapuolisena suodattimena. Se alkaa toistaa valmiita poliittisia tulkintakehyksiä.
Kehityksen taustalla hän näkee länsimaissa 1960-luvulla alkaneen vasemmiston niin sanotun pitkän marssin instituutioiden läpi. Shellenbergerin tulkinnan mukaan vasemmistolainen radikalismi on myös onnistuttu kätkemään yleisesti kannatettavien tavoitteiden, kuten ympäristönsuojelun, kansalaisoikeuksien, tasa-arvon ja vähäosaisten auttamisen, taakse. Tämä taktiikka tunnetaan linnoitus ja linnanpiha -asetelmana.
Kun jokin poliittinen tavoite esitetään moraalisesti itsestäänselvänä hyvänä, myös sen käytännön seurauksia on vaikeampi arvostella.
Vasemmisto esiintyy itse aiheuttamiensa ongelmien ratkaisijana
Shellenbergerin keskeinen väite on, että vasemmisto syyttää laajempaa yhteiskuntajärjestelmää ongelmista, joita se on itse ollut aiheuttamassa omalla politiikallaan. Hän havainnollistaa tätä useilla esimerkeillä.
Varsinkin maahanmuuttopolitiikassa vasemmisto kannattaa laajamittaista myös heikosti koulutetun väestön maahanmuuttoa ja selittää siitä aiheutuvia integraatio-ongelmia kapitalismilla ja eriarvoisuudella.
Oregonissa huumausaineiden dekriminalisointia seurasi huumekuolemien voimakas kasvu. Shellenbergerin mukaan uudistuksen puolustajat eivät kuitenkaan halunneet tunnustaa politiikan epäonnistumista, vaan syyttivät ongelmista viranomaisia ja ”yhteiskunnan rakenteita”.
Etelä-Afrikassa vuosikymmeniä hallinnut ANC on hänen mukaansa rapauttanut pätevyyteen perustuvaa meritokraattista johtamista julkisissa instituutioissa. Tästä aiheutuneita infrastruktuuriongelmia on pyritty selittämään vuosikymmenten takaisen apartheidin perinnöllä.
Useissa tapauksissa toistuu sama toimintamalli: poliittisten päätösten seuraukset irrotetaan alkuperäisistä aiheuttajistaan ja kehystetään vasemmiston kerrontaan paremmin sopiviksi kysymyksiksi yleisestä yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta.
Hyvät aikomukset eivät takaa hyvää politiikkaa
Shellenbergerin mukaan vasemmiston toimintamallin tehokkuus perustuu ihmisten luontaiseen taipumukseen uskoa toisten vilpittömyyteen. Kun vasemmistolainen toimija kertoo puolustavansa luontoa, vähemmistöjä tai köyhiä, useimmat pitävät sen tarkoitusperiä hyveellisinä. Harva pysähtyy kysymään, millaisia poliittisia tavoitteita toiminnan taustalla on tai millaisia seurauksia ehdotetuilla ratkaisuilla voi olla.
Syiden ja seurausten irtikytkentä sekä tarkoitushakuinen kehystäminen kapeampaan poliittiseen kerrontaan antavat vasemmistolle tehokkaan keinon esittää vaatimuksiaan moraalisina välttämättömyyksinä. Shellenberger kertoo käsittelevänsä vasemmiston todellisuuspakoista vaikuttamisstrategiaa Alex Gutentagin kanssa kirjoittamassaan tulevassa teoksessa The Left’s War on Reality.
Hän herättelee kysymään, kuinka usein julkisuudessa keskitytään ongelmien moraaliseen paheksuntaan ja valmiiksi rajattuihin kysymyksenasetteluihin sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti niiden taustalla olevia poliittisia päätöksiä ja päätöksentekijöiden vastuuta.
Myös Suomessa vasemmisto väistää vastuun
Shellenbergerin kuvaamalle ilmiölle löytyy yhtymäkohtia myös Suomesta.
Esimerkiksi Sanna Marinin hallitus helpotti vuonna 2022 ulkomaisten opiskelijoiden maahanmuuttoa ja perheenyhdistämistä. Ylen mukaan opiskelijoiden perheenjäsenten oleskelulupahakemukset kahdeksankertaistuivat vuoteen 2021 verrattuna. Samalla rekrytointivälittäjät houkuttelivat opiskelijoita Suomeen jopa katteettomilla työllistymislupauksilla ja oppilaitokset hyötyivät lukukausimaksuista. Riikka Purran johdolla perussuomalaiset varoitti seurauksista jo oppositiossa.
Tällä hallituskaudella Purra on kritisoinut uudistusta sosiaaliturvaperäisen maahanmuuton mahdollistamisesta. Nykyinen hallitus ryhtyi valmistelemaan opiskelijoiden kielitaito- ja toimeentuloedellytysten kiristämistä sekä vuoden odotusaikaa perheenyhdistämiselle. Syyskuussa hallitus teki asiasta lakiesityksen.
Perussuomalaisten ennakoimat ongelmat ovat näkyneet myös ruokajonoissa. Ylen mukaan Tampereella noin kolmannes ruoka-avun hakijoista oli kansainvälisiä opiskelijoita. Syyskuussa 2026 kansainvälisten opiskelijoiden kerrottiin muodostavan Raumalla peräti kaksi kolmasosaa erään ruoka-apupisteen asiakkaista. Monen työllistymisodotukset olivat pettäneet.
Kun vasemmisto syyttää istuvan hallituksen leikkauksia köyhyyden kasvusta, keskustelussa jää sivuosaan sen oma vastuu maahanmuuttopolitiikasta, jolla Suomeen on houkuteltu uusia vähävaraisia.
Toinen esimerkki löytyy mediakentältä. Suomen Tietotoimiston ilmoitettua uutistoimintansa lopettamisesta on ratkaisuksi ehdotettu uusia julkisrahoitteisia malleja. Sen sijaan Yleisradion kallis resursointi ja vahva asema mediakentällä jäävät vähemmälle huomiolle. Tapaus havainnollistaa Shellenbergerin argumenttia: ongelmiin tarjotaan lisää julkista rahaa arvioimatta riittävästi aiempien poliittisten ratkaisujen seurauksia.