Politiikan foorumeilla, etenkin Eduskunnassa, SDP tunnetaan siitä, että puolue moittii ankarasti hallituksen talouslinjauksia ja sopeutuksia, mutta pitää oman vaihtoehtonsa visusti piilossa.
Demareiden ulostuloissa silmiinpistävää on, ettei gallupien ykköspuolue ole kyennyt vieläkään esittämään kattavaa suunnitelmaa siitä, miten se toteuttaisi velkajarrun edellyttämät noin 8–11 miljardin euron sopeutukset seuraavalla vaalikaudella. Nyt myös media on herännyt samaan havaintoon ja kiinnittää huomiota siihen, että SDP:n muille puolueille esittämältä talouspolitiikan kritiikiltä puuttuu pohja.
Suu ja kädet heiluvat, mitään ei tapahdu
Ilta-Sanomien kommentti toteaa suoraan, että SDP:n suu käy ja kädet heiluvat, mutta mitään ei varsinaisesti tapahdu. Puolue on lupauksistaan huolimatta jättänyt esittelemättä omat vaihtoehtonsa talouden tasapainottamiseksi, ja valmistelun hitaus vaikuttaa johtuvan sisäisistä ristiriidoista.
Aamulehden pääkirjoitus puolestaan muistuttaa, että Antti Lindtmanin johtajuus joutuu koetukselle viimeistään silloin, kun hänen on pakko kertoa, kuinka suuria veronkorotuksia seuraavalla kaudella on luvassa. Molemmat kirjoitukset maalaavat kuvan, jossa panttaaminen näyttää enemmän heikkoudelta ja sisäiseltä sekavuudelta kuin harkitulta strategialta.
SDP ei kerro mistä se leikkaisi
Erityisen visusti SDP pimittää omaa leikkauslistaansa. Jo viime keväänä politiikan toimittajien talousdebatissa valtiovarainministeri Riikka Purra tivasi SDP:n puheenjohtajaa Antti Lindtmania kertomaan, mistä sosiaalidemokraatit ovat valmiita leikkaamaan ensi vaalikaudella.
Lindtman ei antanut suoria vastauksia, vaan hän puhui laveasti kasvusta, työllisyydestä ja nykyisen hallituksen päätösten perumisesta.
Purra huomauttikin, että Lindtmanin luettelemat sopeutustoimet ovat käytännössä veronkiristyksiä.
Kello käy, demarin vaihtoehtoa ei näy
SDP:n oman talousvaihtoehdon pimittämisestä seuraa useita ongelmia. Se estää asiallisen talouspoliittisen keskustelun, heikentää SDP:n uskottavuutta vakavana hallitusvaihtoehtona ja jättää äänestäjät pimentoon siitä, mitä puolue todella tarjoaa.
Kun demarien linja lopulta julkaistaan, se voi sisältää merkittäviä veronkorotuksia, jotka iskevät kannatukseen juuri vaalien alla. Samalla vaikutelma tyhjästä suunsoitosta vahvistuu: tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Purra arvioi demareiden varovan talouslinjansa avaamista lähinnä vaalimenestyksen pelossa. Kun ei sano kenellekään mitään, ei riskeeraakaan mitään.