Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että ruokaa on kaupoissa aina tarjolla, mutta viime aikoina ollaan yhtäkkiä ajauduttu tilanteeseen, jossa kotimainen ruuantuotanto ei enää täysin riitä kattamaan kulutusta. Konkreettisimmin tämä näkyy jauhelihapulana kauppojen hyllyillä.
Perusasiaa-ohjelmasarjan uudessa jaksossa valtiovarainministeri Riikka Purra ja kansanedustaja Antti Kangas keskustelevat kotimaisen ruuantuotannon kriisitilanteesta ja pohtivat käytännön ratkaisuja.
Leipävilja loppunut jo monta kertaa
Purra toteaa, että perusruoka-aineiden, kuten jauhelihan, niukkuus on huolestuttavaa jo kotimaan huoltovarmuudenkin näkökulmasta samaan aikaan, kun Suomi varautuu geopolitiikan kriiseihin ja muihin turvallisuusuhkiin.
Kangas huomauttaa, että monelta on jo mennyt hiljaisesti ohi, miten Suomeen tuodaan jatkuvasti ulkomailta viljaa ja lihaa.
– Tilanne on se, että eihän me olla enää omavaraisia monestakaan elintarvikkeesta. Esimerkiksi leipävilja on ollut loppu jo monta kertaa, mutta koska maailmalta on saatu spottieriä, niin sillä pulaa on paikattu.
– Jauhelihan kanssa on ollut pitkään sama tilanne, mutta Euroopasta on tullut tilalle jotain halpaa tavaraa, ehkä Etelä-Amerikasta, ja sillä on paikattu se vaje hyllyllä. Se ei vaan ole näkynyt.
Tuontiruokakin voi loppua kesken
Ruuan saatavuus voi kuitenkin heikentyä entisestään, koska tuotanto supistuu parhaillaan koko Euroopassa, Kangas huomauttaa. Eräänä syynä on tiukentunut ympäristösääntely.
– Tilanne Euroopassa tulee kyllä pahenemaan entisestään, ja se tulee näkymään meidänkin kauppojen hyllyillä.
Kotimaan tilanteen taustalla on monia syitä, jotka ovat johtaneet ruuantuotannon toiminnan yleisen kannattavuuden laskemiseen pidemmällä aikavälillä.
Kangas mainitsee maatalouspolitiikan olleen epäonnistunutta jo vuosikymmeniä. Näin maatalousyrittäjille ja ruuantuottajille ei enää jää riittävästi käteen oman työnsä tuloksista.
Ennen EU-jäsenyyttä Suomi tuki kotimaista maataloutta kansallisilla tukijärjestelmillä. EU-jäsenyyden myötä Suomi integroitui EU:n sisämarkkinoille ja kansalliset tukimekanismit korvattiin suurelta osin EU:n tukijärjestelmillä.
Suomen tuottajahinnat kaukana EU:n tasosta
Ruuantuotannon ongelmiin ovat tuoneet omat haasteensa myös maailmanpolitiikan kuviot, kuten nykyiset Venäjä-pakotteet, mikä on iskenyt suoraan esimerkiksi maitotuotteiden vientiin.
– Jos me nyt lähdetään korjaamaan tätä, niin sanoisin, että vasta viiden vuoden kuluttua muutos näkyy jauhelihahyllyssä, eli että tuotanto lähtee nousuun. Se ei siis ole helppo tie, ja koko yhteiskuntaa tarvitaan mukaan. Tuottajat eivät yksin riitä, koska heillä ei ole rahaa siihen. Siihen tarvitaan kauppatukut. Myös valtiovalta tarvitaan mukaan hakemaan linjaa, että nyt halutaan ihan oikeasti hoitaa asia takaisin kuntoon, Kangas sanoo.
Valtiovarainministeri Purra kuuluttaa myös laajempaa yhteistä ymmärrystä ongelman laajuudesta. Purra sanoo esimerkiksi huomanneensa, että Suomen tuottajahinnat esimerkiksi naudanlihan osalta ovat tällä hetkellä kaukana EU:n keskiarvosta.
– Kun katselin tuossa lukuja, niin jauhelihassa käytettävän naudanlihan tuottajahinta per kilo on Irlannissa kuusi euroa 82 senttiä. Saksassa se on viisi euroa 79 senttiä. Suomessa se on vain kolme euroa 33 senttiä. Tuottajahinta Suomessa on siis vain puolet EU:n keskiarvosta. Miten tämä on mahdollista, ja miten se voisi olla näkymättä siellä ruuantuotannossa?
Kangas vastaa, että tilannetta voisi verrata tilanteeseen, jossa suomalainen palkansaaja ansaitsisi huomattavasti vähemmän työstään kuin muualla EU:ssa.
– Miten suomalainen palkansaaja pärjäisi näillä kuluilla, mitä meillä on? Jos hänen palkkansa olisi reilusti EU:n keskipalkkaa alempi? Ei sillä pystyisi elättämään perhettä.
Suomalaisen ruuan korkea laatu on kilpailuvaltti
Suomessa on tällä hetkellä myös hyvin keskittynyt elintarvikekauppa eli kaksi isoa ketjua ja sitten kolmas vähän pienempi. Kangas esittää eräänä ratkaisuna lisää markkinataloutta, eli että hankintakilpailutukset menisivät alueittain, jolloin kilpailutuserät olisivat pienempiä.
– Se voisi olla yksi sellainen yksinkertainen keino tämän tilanteen ratkaisuun. Suomalaiset tuottajat eivät vastusta missään tapauksessa markkinataloutta, vaan jos tuottaja saisi eurooppalaisen vapaan kilpailun markkinahinnan, niin kyllä tuottajilla täällä menisi ihan kivasti.
– Markkinoiden toimimattomuus siis on yksi ongelma taustalla, mutta muitakin ongelmia on, kuten ympäristölainsäädännön ongelmia esimerkiksi ympäristöluvituksessa.
Itse tuote sen sijaan on kunnossa. Suomalaisen ruuan ehdoton valtti on ruuan puhtaus ja korkea laatu. Kangas nostaa esimerkiksi siipikarjan ja meijerituotteet.
– Otetaan esimerkiksi broilerit. Suomalaisen kuiviketurpeen ansiosta broileri on antibioottivapaata. Muualla voidaan toki hoitaa lintuja antibiooteilla. Meillä myös maito testataan ennen kuin se pääsee meijeriin, että siinä ei varmasti ole antibioottijäämiä, niin että mehän ollaan ruuan raaka-aineen puhtaudessa varmasti Euroopan puhtain maa.
Kuluttajan kannattaa suosia kotimaista
Moni suomalainen kyllä sinänsä arvostaa lähellä tuotettua kotimaista ruokaa ja on valmis siitä maksamaan. Kotimaisen ruuan ostaminen voi olla samalla kansantalousteko.
Jokainen tavallinen kuluttaja voi myös äänestää kotimaisen ruuan puolesta lompakollaan, suosimalla nimenomaan kotimaista ostoskorissa sen sijaan, että ostoskoriin sujahtaa kaupparyhmittymien omia, niin sanottuja private label -tuotteita. Samalla kotimainen maataloustuotanto tuo välillisesti leivän pöytään monille muillekin ammattilaisille kuin vain ruuan tuottajille.
