Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtaja, professori Ilmari Rostila kiittelee hallitusta alueellisen kielikokeilun aloittamisesta Suomen kouluissa.
– Kokeilulle on olemassa selvä tarve. Peruskoululaisten kielitaito on typistynyt kahteen pakolliseen kieleen – ruotsiin ja englantiin. Vain joka viides oppilas opettelee vapaaehtoisia kieliä, esimerkiksi saksaa, ranskaa, venäjää tai espanjaa.
– Suomalaisten kielitaito on yksipuolistunut. Tiesitkö, että lukiolaisista saksaa opiskeli vuonna 2003 vielä lähes kolmannes (30,6 %), mutta vuonna 2013 enää runsas kymmenesosa (12,7 %)? Ranskan kielen lukijoiden osuus putosi samana aikana lukiossa noin kolmanneksen, Rostila kirjoittaa Iltalehden blogissaan.
Kokeilun säännöissä viilattavaa
Rostilan mielestä esitetyissä kokeilun säännöissä on kuitenkin vielä viilattavaa.
– On hyvä, että ammattikoulu- ja lukiotutkinto voitaisiin tehdä ilman ruotsin opintoja, mutta on huono asia, että vapautus ruotsin opinnoista ei ulottuisi korkeakoulu- (amk) ja yliopistotutkintoihin. Kokeiluun osallistuvat eivät siis voisi saada korkeakoulu- (amk) ja yliopistotutkintoa ilman pakollisia ruotsin opintoja.
– Käytännössä ruotsin opiskelun työtaakka siirtyisi jatko-opintotasolle. Tämä saattaa aiheuttaa vanhemmissa epävarmuutta ajatellen lapsen jatko-opintoja, mikä voi vähentää osallistumishalukkuutta. Tämä taas voi uhata kokeilun onnistumista ja siitä saatavan tiedon laatua ja hyödyllisyyttä ajatellen valinnaisuuden lisääntymisen vaikutusta kielitaidon laajentumiseen. Asetelma saattaa myös lannistaa nuorta, jolla ei ole ruotsin opintoja, hakeutumasta jatko-opintoihin, Rostila toteaa.
Rostila kannustaisi kuntia hakeutumaan kokeiluun esimerkiksi korvaamalla kunnille kokeilun aiheuttamia kustannuksia.
SUOMEN UUTISET
Artikkeliin liittyvät aiheet
Viikon suosituimmat
Arno Kotro kertoo nyt, mikä Suomen koulumaailmassa on mennyt pieleen: digiloikat, ilmiöoppimisen pakkosyöttö, arvosanojen ja kokeiden romuttaminen – ja kokonaisen sukupolven muuttaminen pedagogisten villitysten koekaniineiksi. Kuten Pisa-tulokset osoittavat, outojen muoti-ilmiöiden ottaminen osaksi opetusta on ollut massiivinen virhe.
Jokainen valistunut ihminen tietää, että turve on uusiutuva luonnonvara ja että Suomen turvesoissa on lähes Pohjanmeren öljyn suuruinen energia hyödynnettävissä, toteaa perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Teemu Keskisarja. Keskisarja pitää suurena ongelmana sitä, että turveyrittäjät ovat jo lyömässä rukkasia naulaan. Neovasta (entinen Vapo) eläkkeelle jäävä johtaja Ahti Martikainen on puolestaan jo vuosia varoittanut päättäjiä turpeen liian nopeasta alasajosta.
Maahanmuutto ja monikulttuurisuus nostattavat tunteita ja ovat kiihkeiden erimielisyyksien ja jopa väkivaltaisten yhteenottojen taustalla Espanjassa. Kuten enenevässä määrin koko Euroopassa. Vieraalle vyörytykselle halutaan panna piste ja kunnioittaa omia paikallisia arvoja sekä perinteitä.
Suurella osalla suomalaisista toimittajista on vakavia henkisiä ongelmia minun ja perussuomalaisten kanssa, Jussi Halla-aho sanoo tuoreessa elämäkertakirjassaan. Toimittajien kiihko perussuomalaisia kohtaan on toisaalta voinut saada monet ihmiset kiinnostumaan perussuomalaisista.
Perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen nostaa Italian myrkkyjäteongelman varoittavaksi esimerkiksi viherhumpan aiheuttaman päästövimman ennalta-arvaamattomista seurauksista. Ilmastoideologian aiheuttama turvetuotannon alasajo saattaa johtaa siihen, että Suomessakin joudutaan turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, jotta suomalaisten kodit eivät jäätyisi talvella.
Perussomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen pyysi Poliisihallitukselta selvitystä Elokapinan mielenosoitusten aiheuttamista kustannuksista. Helsingin kesäkuun 2025 mielenosoitus maksoi lähes 260 000 euroa.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra nostaa esille toimittaja Ari Korvolan kirjan Tuppeensahattu Nuorisosäätiö, joka kertoo keskustaa lähellä olevan Nuorisosäätiön rikosvyyhdistä. Kirjan tärkeimpänä ansiona Purra pitää kuvausta siitä, miten rakenteellinen, poliittinen korruptio Suomessa toimi.
Saksassa tehdään tiliä Merkelin kymmenen vuotta sitten aloittamasta maahantulopolitiikasta. Elämään on tullut väriä, mutta voimavarat alkavat loppua. Koska sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien määrä on maahantulijoiden paljouden myötä kasvanut, mutta maksajien määrä ei ole vastaavasti lisääntynyt, niin palveluja ehdotetaan karsittavaksi. Hyvältä ei näytä myöskään rikostilastojen valossa.
