Vaikka hallitus on tiukentanut maahantuloa, Saksaan on saapunut tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä yli 72 000 turvapaikanhakijaa. / LEHTIKUVA
Saksassa tehdään tiliä Merkelin kymmenen vuotta sitten aloittamasta maahantulopolitiikasta. Elämään on tullut väriä, mutta voimavarat alkavat loppua. Koska sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien määrä on maahantulijoiden paljouden myötä kasvanut, mutta maksajien määrä ei ole vastaavasti lisääntynyt, niin palveluja ehdotetaan karsittavaksi. Hyvältä ei näytä myöskään rikostilastojen valossa.
Saksan liittokansleri Angela Merkel (CDU) sanoi Berliinissä pidetyssä lehdistötilaisuudessa elokuun viimeisenä päivänä 2015 historiaan jääneen lauseen “Wir schaffen das”, me selviämme tästä.
Merkel halusi viestiä huolestuneille kansalaisille, että Saksa tulee selviämään Unkarissa kohti Saksaa liikkuvasta pakolaisten ja siirtolaisten virrasta siitäkin huolimatta, että hän on päättänyt laskea kaikki tulijat rajan yli.
Merkel on kuvannut myöhemmin historiallista lausumaansa ”työhypoteesiksi”, jolla hän tarkoitti, että Saksalla on riittävät resurssit selviytyä tästäkin tilanteesta. Ei siis syytä huoleen.
Merkelin mukaan rajojen pitäminen kiinni siinä tilanteessa olisi ollut epäinhimillistä. Millä keinoin saksalaiset rajavartijat olisivat estäneet valtavien kansanjoukkojen saapumisen?
Kasvavan pakolaispaineen oli purkauduttava johonkin. Pakolaisten ja siirtolaisten pääkohde oli Saksa jo ennen Merkelin tervetulokutsuksi ymmärrettyä kannanottoakin.
Saksalla oli liberaaliin ulkomaalaispolitiikkaansa myös historialliset syynsä. Vasta natsien hirmutekojen varjosta vapautuvalle maalle ei olisi ollut helppoa sulkea rajojaan suuren inhimillisen hädän keskellä.
Konkreettisiksi Merkelin sanat muuttuivat, kun hänen johtamansa kristillisdemokraattien ja demarien hallitus teki rajojen aukipitämisestä virallisen päätöksen.
Käytännössä se tarkoitti, että rajapoliiseille annettiin käsky olla kysymättä keneltäkään yhtään mitään, pelkästään vinkata tulijoita nousemaan heidän jatkokuljetukseensa varattuun erikoisjunaan.
Merkel ratkaisi räjähdysherkän pattitilanteen tavalla, jonka seuraukset näkyvät yhä niin Saksan kuin koko Euroopan turvapaikka- ja siirtolaispolitiikassa.
Saksa kumosi syyskuussa 2015 Merkelin päätöksellä Dublin-menettelyn, jonka mukaan turvapaikkahakemuksen käsittely kuuluu sille maalle, jonka rajan yli hän astuu ensimmäisen kerran EU:n alueelle.
Myös müncheniläiset avasivat sydämensä liittokanslerinsa tavoin. Satoja kaupunkilaisia kertyi asemalle toivottamaan pakolaiset kukkatervehdyksillä tervetulleiksi.
Junasta purkautuville tuliaislahjoiksi tuoduista vaatteista ja leluista kasvoi röykkiöitä asemahallin nurkkiin.
Müncheniin saapui päivittäin kymmeniä tuhansia pakolaisia. Heidän joukossaan tuli myös 4 000 yksinään liikkeellä ollutta alaikäistä lasta, joille kaupunki järjesti erillismajoituksen.
Tulijoita siirrettiin eri puolille Saksaa nopeasti kyhättyihin vastaanottokeskuksiin ja telttakyliin. Punaisen Ristin, kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoiset riensivät auttamaan. Saksassa vallitsi lähes hurmosta muistuttava auttamisen ilmapiiri.
Tulijat heiluttivat Merkelin kuvia ja kiittivät häntä pelastumisestaan.
Satoja tulijoita lähti jatkokuljetusten aikana omille teilleen jatkaakseen muualle Saksaan tai Eurooppaan tai kadotakseen jostain syystä kokonaan maan alle.
Vaikka Merkelin ja hallituksen päätös avata rajat markkinoitiin hallitususkollisessa päämediassa ainoana ratkaisuna, niin päätökseen kohdistui myös kritiikkiä.
Vähitellen kasvoi kansalaisten piirissä myös pelko, mihin tämä kaikki vielä johtaakaan. Koulujen liikuntahallien varaaminen monilla paikkakunnilla pakolaisten majapaikaksi synnytti pahaa verta.
Huoli nousi myös päiväkotien, koulujen ja sosiaalipalvelujen riittävyydestä. Jonot lääkärien vastaanotoilla kasvoivat. Kuntalaiset joutuivat jakamaan monia itsestäänselvyyksiä maahantulijoiden kanssa.
Myös väkivaltaisten tilanteiden määrä kasvoi. Kulttuurierot ja ahtaus synnyttivät aggressioita ja väkivaltaa myös tulijoiden keskuudessa.
Äärioikeistolaiset nuoret lietsoivat vastarintaa. Vastaanottokeskuksien seiniä töhrittiin ja niihin tehtiin iskuja. Joillakin paikkakunnilla kuntalaiset yrittivät sulkea tien pakolaisia kuljettavilta busseilta.
Merkeliin kohdistunut kritiikki leimattiin pääpuolueiden, oppositiossa istuneiden vihreiden ja vasemmistolaisten sekä niitä myötäilleen valtamedian taholta äärioikeistolaisuudeksi ja oikeistopopulismiksi.
Puolueista kritiikkiä esitti vain hallitsemattomaan maahanmuuttoon kriittisesti suhtautunut Vaihtoehto Saksalle -puolue, AfD. Se alkoi vahvistaa rajojen avaamisen jälkeen kannatustaan nousten kahden vuoden kuluttua liittopäiville yli 12 prosentin kannatuksella.
Kasvavia uhkia havaitsi myös Merkelin hallituksen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble (CDU). Hän totesi eräässä haastattelussa, että ”maassa, jossa ihmiset miettivät siirtolaisuutta ja pakolaisuutta, kysyvät itseltään, miksi ihmeessä pysymme paikoillamme, kun olemme kerran tervetulleita Saksaan”.
Schäublen ennustus kävi toteen. Saksaan saapui rajavalvonnan lopettamisen jälkeen syyskuussa 2015 ja sitä seuraavien kuukausien aikana yli miljoona turvapaikanhakijaa.
Avoimet rajat houkuttelivat Saksaan ja sitä kautta edelleen muuhun Eurooppaan tulijoita Syyrian ja Afganistanin lisäksi myös Aasiasta, Balkanilta sekä enenevästi myös Afrikasta.
Welt-lehden haastatteleman brittiläisen taloustieteilijän ja siirtolaispolitiikan asiantuntijan Paul Collierin mukaan monet ymmärsivät Merkelin sanat kutsuksi tulla Saksaan. Matkahaluiset keräsivät yhteen säästönsä ja antoivat henkensä salakuljettajien ja rikollisten käsiin päästäkseen Saksaan.
Collier muistutti, että pelkästään Afrikassa haaveilee miljoonia ihmisiä pääsystä Eurooppaan. Maailman pelastajaksi ryhtyneen Merkelin ”kutsu” on kuultu.
Kaikkialla ei olla Merkelin ”syyllisyydestä” kuitenkaan samaa mieltä. Eurooppalaisen politiikan tutkimuksen kattojärjestön ECPR:n tutkijat antavat hänelle synninpäästön. Hänen toimintansa ei ollut heidän mukaansa pakolaisvirtojen syy, vaikka se toimikin muuttoliikkeen vauhdittajana.
Tutkijoiden mukaan siirtolaisvirrat Eurooppaan kasvoivat ilman Merkeliäkin tasaisesti vuodesta 2011 lähtien yltäen jo vuonna 2014 kriisivuoden 2015 tasolle.
Pakolaisvirtaa kasvatti yhä vaikeammaksi muuttunut tilanne Libanonissa, jossa 400 000 sisällissotaa paennutta syyrialaista joutui elämään erittäin kurjissa olosuhteissa Libanonin hallituksen päätettyä leikata heidän terveydenhoitoaan ja elintarvikehuoltoaan.
Saksassa jätettiin vuosina 2015-2016 yli 1,1 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Todellisuudessa tulijoita oli enemmän. Osa ei jättänyt lainkaan hakemusta jatkettuaan matkaansa muualle Eurooppaan tai jättäytymällä elämään maassa tunnistamattomana.
Taustalla vaikutti myös ajattelu, että ellei kerro nimeään, kotimaataan ja tuloreittiään, niin ei voida myöskään karkottaa, kehittyipä tilanne millaiseksi tahansa.
Suurimman maahantulijoiden ryhmän muodostivat vuonna 2015 syyrialaiset (428 000), afganistanilaiset (154 000) ja irakilaiset (121 000). Pakolaisvirtojen mukana saapui myös albanialaisia, kosovolaisia, iranilaisia, pakistanilaisia, eritrealaisia, makedonialaisia ja somalialaisia.
Tulijoista 31 prosenttia oli alaikäisiä, 89 prosenttia alle 40-vuotiaita ja 69 prosenttia miehiä.
Valtaosa vuonna 2015 tulleista on sopeutunut saksalaiseen elämänmenoon. Kaksi kolmasosaa heistä on kokopäivätöissä. Töissä olevista noin 45 prosenttia on saksalaisen työmarkkinatutkimuslaitoksen IAB:n mukaan aputöissä ja 41 prosenttia koulutusta edellyttävissä ammattilaistehtävissä. Päätyöllistämisaloja ovat liikenne, logistiikka, elintarviketeollisuus, puhtaanapito, turismi ja rakennustyöt.
Saksan työmarkkinatutkimuslaitoksen mukaan pakolaisen työllistyminen kestää noin kahdeksan vuotta. Pakolaisina tulleiden työttömyysaste on laskenut yhdeksässä vuodessa 52 prosentista 28 prosenttiin. Koko väestön työttömyysaste on 6,2 prosenttia. Vuoden 2025 alussa työttömien työnhakijoiden rekisterissä oli 287 300 maahantulijaa.
Vuoden 2015 jälkeen tulleista 18-30-vuotiaista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista ammattikoulutuksessa on noin 40 prosenttia.
Saksa on yhä siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden suosituin kohde Euroopassa. Heitä on maassa nyt 3,4 miljoonaa. Suurimman ryhmän muodostavat tällä hetkellä 1,2 miljoonaa ukrainalaista sotapakolaista.
Saksa on käyttänyt helmikuusta 2022 lähtien ukrainalaisten pakolaisten ylläpitoon 34 miljardia euroa. Sotilaallisesti Saksa on tukenut Ukrainaa tähän mennessä 38 miljardilla eurolla.
Turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja siirtolaisten suuri määrä heijastuu kaikkien saksalaisten talouteen.
Saksa on käyttänyt vuodesta 2015 lähtien maahantulo- ja pakolaispolitiikkansa kuluihin vuosittain yli 20 miljardia euroa. Kansalaisrahaksi kutsuttua yhdistettyä työttömyysavustusta ja sosiaaliapua maksetaan tällä hetkellä noin 930 000 maahantulijalle. Valtio maksaa heille elinkulut, kuten ruuan, vaatteet, asunnon vuokran sekä hoitovakuutuksen ja sairausvakuutuksen.
Lisäksi valtio maksaa asunnon huonekalut sekä lapsenhoitoon tarvittavat varusteet.
Rahat alkavat olla nyt lopussa. Friedrich Merzin hallituksessa muhii riita kansalaisrahan kustannuksista saajamäärän yhä kasvaessa ja maksajien määrän vähentyessä.
Kansalaisilta perittävät sairausvakuutus- ja hoitovakuutusmaksut eivät kata enää kuluja. Vinosuuntauksen oikaisemiseksi talouselämä esittää sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen leikkaamista.
Hallitsemattomalla maahantulolla on vaikutuksensa myös koulutukseen ja oppimistasoon.
Saksassa on huomattu, että huonosti integroituneet ja saksaa vain kehnosti tai ei lainkaan puhuvat lapset vetävät alaspäin koko luokan oppimistasoa.
Kaikissa maahantulijaperheissä kannustusta koulunkäyntiin ei ole odotettavissa usein myöskään kotoa, jos vanhemmat ovat, kuten on yleistä, vain välttävästi luku- ja kirjoitustaitoisia eivätkä aina edes sitäkään.
Maahantulijoiden nopeasti kasvanut määrä on ajanut myös monet kunnat äärirajoille. Rahat ovat vähissä. Asunnoista ja muista resursseista alkaa olla pula.
Pitkittyneistä ongelmista kertoo tilanne Saksan suurimmassa osavaltiossa Nordrhein-Westfalenissa, jossa neljännes vuonna 2015 tulleista turvapaikanhakijoista asuu yhä asuntolassa.
Pakolaiskriisin aikana tuli Saksaan turvapaikkaa anomaan myös tähän asti verisimmän terrori-iskun tehnyt tunisialainen islamisti Anis Amri. Turvapaikkaa hän ei saanut, mutta 14 eri identiteetillä esiintynyttä muslimimiestä ei myöskään karkotettu.
Vääräuskoisia kohtaan tehtävästä iskusta haaveillut Amri ajoi varastamallaan rekalla joulukuussa 2016 Berliinissä moskeijassa käynnin jälkeen joulutorilla väkijoukkoon. Iskussa kuoli 13 ja loukkaantui osin eliniäksi 54 ihmistä.
Saksan kotimaantiedustelu oli varoittanut, että pakolaisvirtojen mukana saattaa tulla myös islamilaisia terroristeja. Tämä kävi toteen Berliinissä karmeimmalla mahdollisella tavalla. Myös monet islamistisesti motivoitujen veitsi-iskujen tekijöistä ovat tulleet maahan turvapaikanhakijoina.
Rajojen avaamisen myötä voimistunut ja vuosien mittaan hieman madaltunut maahantulija-aalto näkyy myös rikostilastoissa. Poliisin tutkintaan viime vuonna tulleiden rikosten tekijöistä 42 prosenttia ei ollut Saksan kansalaisia. Kaksoiskansalaiset luetaan saksalaisiksi. Kahdeksan prosenttia rikoksentekijöistä oli turvapaikanhakijoita ja eri perusteilla Saksasta suojapaikan saaneita henkilöitä.
Maahantulijoiden tekemistä rikoksista yliedustettuina ovat suhteessa lukumäärään pahoinpitelyt, seksuaalirikokset, joukkoraiskaukset, ryöstöt ja huumeisiin liittyvät rikokset.
Vaikka Friedrich Merzin (CDU) johtama mustapunahallitus on tiukentanut maahantuloa ja käännyttää turvapaikanhakijoita maarajoilla, Saksaan on saapunut tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä 72 818 turvapaikanhakijaa. Määrä on 49 prosenttia pienempi kuin viime vuonna samaan aikaan.
Saksaan on tullut turvapaikanhakijoita tänä vuonna eniten Afganistanista, Syyriasta ja Turkista. Tulijoiden joukossa on tuhansia venäläisiä, somaleja, vietnamilaisia, venezuelalaisia, guinealaisia ja kolumbialaisia.
Virta käy myös toiseen suuntaan. Vuoden alusta lähtien Saksasta on karkotettu 11 800 laittomasti maassa oleskellutta maahantulijaa. Koko viime vuonna karkotettiin 20 000 ihmistä.
Kaksi karkotuslentoa on tehty tänä vuonna myös talibanien hallitsemaan Afganistaniin. Kyytiin oli kerätty vakaviin rikoksiin syyllistyneitä.
Pertti Rönkkö, Berliini
Artikkeliin liittyvät aiheet
Aiheeseen liittyviä artikkeleita
Saksan liittovaltion poliisi iski kansainvälisen yhteistyön tuloksena ihmissalakuljettajaliigaan ja pidätti elokuun 7. päivänä viisi sen jäsentä. Rikollisten todellisen määrän arvioidaan olevan huomattavasti suurempi. Salakuljetetuilta vaadittiin palkkioksi tuhansia euroja.
Saksan tärkeimpiin kuuluvaan rautatieyhteyteen Düsseldorfin ja Duisburgin välillä on kohdistettu kahden päivän sisällä kaksi tuhopolttoiskua. Tekijöiksi epäillään vasemmistoradikaaleja, jotka ovat tehneet Saksassa aikaisemminkin useita iskuja raide- ja tietoliikenteeseen, sähköverkostoon ja muuhun infrastruktuuriin.
Kahdeksan alaikäistä tyttöä on joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi Saksan Gelnhausenin ulkouimalassa. Epäiltyinä on neljä syyrialaista miestä. Tapaus on herättänyt laajaa keskustelua Saksan uimahallien turvallisuudesta. Samalla Kölnin kaupungin uimahalleihin asennetut seksuaalisesta väkivallasta varoittavat julisteet ovat joutuneet arvostelun kohteeksi, sillä niiden katsotaan esittävän ahdistelijoina sellaisia ryhmiä, jotka tilastojen mukaan syyllistyvät näihin tekoihin kaikkein harvimmin.
Saksan ja Puolan suhteita hämmentää yhä selvemmin laittomien siirtolaisten palautuksista syntynyt kiista. Väki osoittaa mieltään ja aktivistien mielestä kyse on tavallisten puolalaisten turvallisuudesta sekä paikallisyhteisön suojelemisesta. Puolan pääministeri olisi valmis palauttamaan osittaiset rajatarkistukset maiden rajalle mahdollisimman pian.
Viikon suosituimmat
Maahanmuutto rasittaa julkista taloutta, vaikka maahanmuuton hyödyt olisi huomioitu laskelmissa, toteaa kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen Leevi Leivon haastattelussa.
Maahanmuutto ja monikulttuurisuus nostattavat tunteita ja ovat kiihkeiden erimielisyyksien ja jopa väkivaltaisten yhteenottojen taustalla Espanjassa. Kuten enenevässä määrin koko Euroopassa. Vieraalle vyörytykselle halutaan panna piste ja kunnioittaa omia paikallisia arvoja sekä perinteitä.
Jokainen valistunut ihminen tietää, että turve on uusiutuva luonnonvara ja että Suomen turvesoissa on lähes Pohjanmeren öljyn suuruinen energia hyödynnettävissä, toteaa perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Teemu Keskisarja. Keskisarja pitää suurena ongelmana sitä, että turveyrittäjät ovat jo lyömässä rukkasia naulaan. Neovasta (entinen Vapo) eläkkeelle jäävä johtaja Ahti Martikainen on puolestaan jo vuosia varoittanut päättäjiä turpeen liian nopeasta alasajosta.
Perussuomalaisten kansanedustaja Mikko Polvinen nostaa Italian myrkkyjäteongelman varoittavaksi esimerkiksi viherhumpan aiheuttaman päästövimman ennalta-arvaamattomista seurauksista. Ilmastoideologian aiheuttama turvetuotannon alasajo saattaa johtaa siihen, että Suomessakin joudutaan turvautumaan epätoivoisiin ratkaisuihin, jotta suomalaisten kodit eivät jäätyisi talvella.
Suurella osalla suomalaisista toimittajista on vakavia henkisiä ongelmia minun ja perussuomalaisten kanssa, Jussi Halla-aho sanoo tuoreessa elämäkertakirjassaan. Toimittajien kiihko perussuomalaisia kohtaan on toisaalta voinut saada monet ihmiset kiinnostumaan perussuomalaisista.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra nostaa esille toimittaja Ari Korvolan kirjan Tuppeensahattu Nuorisosäätiö, joka kertoo keskustaa lähellä olevan Nuorisosäätiön rikosvyyhdistä. Kirjan tärkeimpänä ansiona Purra pitää kuvausta siitä, miten rakenteellinen, poliittinen korruptio Suomessa toimi.
Pääkaupunkiseudulla asuminen eriytyy yhä voimakkaammin asukkaiden äidinkielen ja sosiaalisen aseman mukaan. Nuorimmissa ikäluokissa jo puolet joidenkin alueiden asukkaista on vieraskielisiä. Vapaarahoitteisten asuntojen keskihinta kertoo puolestaan siitä, että uudistuotanto tai remontointi saattaa näillä alueilla olla haastavaa. Segregaatio sen sijaan on pomminvarmaa.
Kansantaloustieteen emeritusprofessori Matti Virén kehottaa kaikkia pohtimaan valtiovarainministeriön esittämiä sopeutustoimia samanaikaisesti lakisääteisten peruspalvelujen, kuten terveydenhuollon rahoituspaineiden rinnalla. Toissijaisiin kohteisiin, kuten kotouttamiseen ja yritystukiin, ehdotettuja leikkauksia Virén pitää sopivina, ja muistuttaa, että leikkaamatta jättäminen ei ole nyt vaihtoehto.
Brutaaleja graffiteja julkisilla paikoilla, joissa veitsi on isketty Riikka Purran rintaan. Mielenosoituksessa banderolli, jonka kuvassa leikataan Purralta pää, tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa ja kannustuksia tehdä perättömiä ilmiantoja ministeri Purrasta mielenterveyshuoltoon. Nyt riittää, vaatii perussuomalaisten naisjärjestö - ajojahdin on päätyttävä!
