Sanna Antikaisen kolumni: Demokratia tarvitsee kovaa debattia, mutta ei epäinhimillistämistä ja luoteja

Donald Trump yritettiin ampua hiljaiseksi. Nyt on murhattu näkyvä konservatiivinen ääni, 31-vuotias Charlie Kirk. Monet kuvasivat häntä tulevaksi Yhdysvaltain presidentiksi. Hän oli kahden pienen lapsen isä, kristitty ja yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista nuorista konservatiivivaikuttajista.

Vastakkainasettelu luo kasvualustan poliittiselle väkivallalle

Yhdysvalloissa on yhä vaarallisempaa olla konservatiivi. Tätä taustaa vasten on huolestuttavaa, että konservatiiveja on vuosia kuvattu uhkaksi demokratialle ja autoritarismin esitaistelijoiksi, heitä on jopa epäinhimillistetty. Huhtikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan 55 % amerikkalaisista vasemmistolaisista piti Donald Trumpin murhaamista oikeutettuna. NCRI:n raportti nosti esiin erityisesti BlueSky-alustan, jossa on esiintynyt poliittiseen väkivaltaan kannustavia viestejä. Tämä kertoo vaarallisesta kehityksestä: yhä useammin väkivalta hyväksytään poliittisena keinona.

Kun politiikka muuttuu ”me hyvä – he paha” -kamppailuksi, syntyy moraalinen oikeutus väkivallalle. Poliittiset johtajat ja media eivät ehkä itse toivo väkivaltaa, mutta yksinkertainen tarina ”me olemme hyviä, he pahoja” antaa radikaaleille luvan nähdä itsensä sankareina. Tämä on vaarallinen kehityskulku – ja juuri sen seurauksena kahden lapsen isä on nyt kuollut.

Median rooli on tässä keskeinen. En pidä kaksoisstandarteista. George Floydin kuoleman kohdalla uutisointi oli täynnä inhimillistä kosketusta ja tarinoita. Kirkistä on kerrottu vain kylmät faktat. Neutraalius on sallittua, mutta kaksoisstandardi ei. Jos uutisointi herättää sympatiaa vain silloin, kun uhri on ideologisesti sopiva, se ruokkii vastakkainasettelua. Median tulisi pystyä kertomaan Charlie Kirkin elämästä, hänen perheestään ja siitä, mitä hän merkitsi kannattajilleen – ilman, että lukija joutuu itse etsimään nämä tiedot vaihtoehtoisista kanavista. Näin tehtiin George Floydin kohdalla, joskin sankaritarinaa häiritsevät tiedot häivytettiin.

Inhimillistän radikaalisti eri mieltä olevat

Mikään ei koskaan oikeuta fataalia poliittista väkivaltaa eikä edes ei-fataalia poliittista väkivaltaa. Olen vasemmistolaisten poliitikkojen kanssa eri mieltä lähes kaikesta, mutta samaan aikaan puolustan heidän sananvapauttaan.

En pidä vasemmistoliitosta tai vihreistä enkä juuri perusta demareistakaan. Mielestäni heidän politiikkansa on kajahtanutta ja vahingollista Suomelle. Mutta vasemmistolaiset, vihreät ja demaripoliitikot ovat ihmisiä kuten minä ja puolueeni perussuomalaiset. Epätäydellisiä ihmisiä kuten minä ja puolueeni. Heidän politiikkaansa tulee vastustaa ja sitä vastaan saa puhua kovaakin, mutta samalla heidän sananvapauttaan tulee kunnioittaa. Inhimillistän radikaalisti heidät väärässä olevina puolueina ja ihmisinä, mutta päivän päätteeksi ja poliittisen debatin loputtua pidän heitä vain ihmisinä.

Toivon, että näissä puolueissa kiihtyvä ”me hyvä – te paha” -ajattelumaailma saisi Kirkin näkyvän murhan myötä herätyksen. Riikka Purran inhimillistäminen ei ole väärin, kuten Veronika Honkasalo väitti – päinvastoin se on oikein, koska Purra on ihminen. Lopettakaa eri mieltä olevien epäinhimillistäminen ja käyttäkää voimanne meidän väärässä olemisemme todistamiseen ja oman oikeassa olemisenne todistamiseen sen sijaan, että rakentaisitte päänne päälle sädekehää ja meidän päähämme pirun sarvia.

Demonisointi on vaarallista, koska se antaa väkivallalle moraalisen oikeutuksen. Kun toistuvasti väitetään, että jokin puolue tai sen jäsenet ovat ”uhka demokratialle”, ”fasisteja” tai ”rasisteja”, syntyy joillekin houkutus ”puolustaa demokratiaa” myös laittomin keinoin. Poliittisen väkivallan julkinen ihannointi on tullut jo esille näiden puolueiden keskuudesta, kun Purran tappamisella fantasioivia graffiteja tehdään julkisille paikoille, vasemmistolaiset poliitikot kertovat unelmoivansa perussuomalaisten tappamisella ja niin edelleen.

Samalla sanon myös omille kannattajilleni, että Suomen eduskunnassa ei ole pahoja ihmisiä tai puolueita. Myös meidän on ehdottomasti edes vahingossa varottava demonisoimasta poliittisia vastustajiamme.

Amerikassa juhlintaa vasemmiston keskuudessa

Tällä hetkellä median mukaan tiedossa on, että Charlie Kirkin ampumiseen käytetyn kiväärin sisältä olisi löytynyt ammuksia, joihin olisi kaiverrettu antifasistisuutta ja transaktivismia tukevia ja kuvaavia ilmaisuja. Kuten sanoin, jatkuva demonisointi johtaa väkivaltaan.

Vaikkakin eturivin demokraattipoliitikot ovat teon tuominneet, ovat monet amerikkalaiset vasemmistolaiset ilmaisseet vahingonilonsa Kirkin kuoleman takia. Ilkkujien joukossa on tavallisia vasemmistolaisia, opettajia sekä koomikko, jonka mielestä Kirk on demoni, joka ansaitsi kuolla. EU-parlamentin istunnossa konservatiivit pyysivät kaikkia meppejä tuomitsemaan poliittiset murhat ja pitämään minuutin hiljaisen hetken Charlie Kirkin muistoksi, kuten George Floydin kohdalla tehtiin. Vasemmistolaisille tämä ei sopinut, koska uhri ei ole heidän ideologialleen sopiva.

Tuon tuosta ulkomaanpolitiikasta kommentoivat vasemmistolaiset poliitikot ovat Suomessa sen sijaan aiheesta hiljaa – aivan kuten he ovat hiljaa oman puolueeni perussuomalaisiin kohdistuvista tappofantasioista. Lehtiartikkeleissa kerrotaan, kuinka Kirkin ampuminen voi johtaa natsi-Saksan kaltaisiin toimiin Yhdysvalloissa ja kaikkea muuta sekavaa. Toisin kuin rikollinen George Floydin kohdalla, kristitystä Charlie Kirkistä ei Suomen media jaa koskettavia tarinoita, se ei jaa kuvia hänen pienistä lapsistaan. Vasemmistolaiset poliitikot eivät puhu ihmisarvosta, rauhasta, väkivallattomuudesta ja niin edelleen.

Jos mietit, mitä on agendajournalismi, se on tätä: kun tapahtuma tukee omaa tai työnantajan ideologiaa, uutisointi kuorrutetaan tunteikkuudella, lämmöllä ja muilla aineksilla, jotta lukija tuntisi tiettyjä lämpimiä ja positiivisia tunteita. Kun tapahtuma ei tue omaa tai työnantajan ideologiaa, uutisointi on kylmän faktapohjaista ja mukaan heitellään kitkeriä adjektiiveja, kohteen inhimillisyys yritetään häivyttää ja mahdolliset analyysit valikoidaan tarkoin, jotta ihmiselle ei jäisi tunnejälkeä aiheesta tai että tunnejälki olisi jollakin lailla negatiivinen. Tämä on sinällään sallittua, jos median näkökulma on rehellisesti myönnetty ja kerrottu lukijalle, mutta väärin silloin kun se yrittää leikkiä neutraalia kuten Suomen mediakenttä.

Voin tällä hetkellä pahoin, kun luen amerikkalaisen vasemmistolaisen väestönosan kommentteja aiheesta. Usein kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan ulkomaanpolitiikkaan kantaa ottava Veronika Honkasalo on tällä hetkellä hyvin hiljaa – miksiköhän?

Siunausta kaikille, erityisesti Kirkin perheelle ja heille, jotka räpiköivät omassa erinomaisuudessaan ja kaiken kattavassa hyvyydessään sekä heille, jotka luulevat taistelevansa hyvyyden puolella iloitsemalla eri mieltä olevan kuolemasta. Kaikki tarvitsevat siunausta, mutta Kirkin perhe tällä hetkellä vielä enemmän. Heidän rakkaansa on viety mielipide-erojen vuoksi, lapsilta on viety isä, koska hänellä oli mielipide. Pysähtykäämme sen kamaluuden edessä.

”Missä ei ole ihmistä, ole sinä ihminen.”
Pirkei Avot (suom. Isien opit) 2:5