Suomessa on maassa syntyneitä toisen polven maahanmuuttajia, jotka eivät osaa suomen kieltä. Vanhempien kielitaito ei kehity, eikä myöskään lasten. Tämä johtaa siihen, että lapset eivät kykene jatkamaan toisen asteen opintoihin peruskoulun jälkeen. Perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppäsen mielestä tilanne ei ole vain yksilön tragedia – se on yhteiskunnallinen kriisi.
– Lisäksi on oppilaita, jotka eivät koe olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa, vaan identifioituvat lähtömaansa kansalaisiksi. Tämä heikentää yhteisöllisyyttä ja kasvattaa luottamuspulaa kouluissa.
– Joissain kouluissa vieraskielisten osuus on jopa 60 prosenttia. Kulttuurierot aiheuttavat konflikteja, ja S2-opetuksen tarve kasvaa räjähdysmäisesti. Tämä vaatii valtavia resursseja – suomalaisten veronmaksajien rahaa, Seppänen toteaa.
– Koulujen toimintakulttuuriin on saatava selkeät arvot, ohjeet ja tavoitteet, joihin sitoutuvat niin henkilökunta, oppilaat kuin huoltajatkin. Ilman tiivistä yhteistyötä huoltajien kanssa ei kotoutuminen onnistu.
Maahanmuutosta aiheutuu valtavia kustannuspaineita
Seppänen pitää täysin kiistattomana, että erityisesti kolmansista maista tulevasta maahanmuutosta aiheutuu valtavia kustannuspaineita suomalaiselle yhteiskunnalle – kouluja myöten. Tätä ei voi eikä saa sivuuttaa maahanmuuttopoliittisessa päätöksenteossa.
– Kotoutumisen kaksi keskeisintä tekijää ovat tulijoiden määrä ja kulttuurinen etäisyys. Tämä ei ole vain perussuomalainen näkemys – sen jakavat monet kansainväliset tutkijat, kuten Oxfordin professori Paul Collier, Seppänen huomauttaa.
– Jos määrään ja laatuun ei puututa vastuullisen maahanmuuttopolitiikan keinoin, ei millään yhteiskunnan osa-alueella – ei koulutuksella, ei sosiaalihuollolla – ole keinoja eikä resursseja korjata syntyviä ja pahenevia ongelmia.
– Suomen koulujen tulevaisuus on turvattava. Se vaatii rohkeutta, realismia ja vastuullista päätöksentekoa.